Kolmen viikon kupla: Kirjamessut, kirjoitusvapaa, kouluvierailu

Helsingin kirjamessuilla puhuimme Jasmin Hamidin ja Natalia Salmelan kanssa yhdessä talousaiheisista lastenkirjoistamme ja signeerasimme kirjoja Tammen ja WSOY:n osastolla.

Ei tässä edellisen kirjan ilmestyttyä aleta himmailla, seuraava on jo työn alla! Tornihuoneen salaseura -lastentietokirjasarja saa jatkoa syksyllä 2024. Aloitin heti jatko-osan kirjoittamisen, ja olin töistä kolme viikkoa vapaalla.

Osa kirjoitusvapaasta kului tosin kirjasarjan juuri ilmestyneen ykkösosan markkinoinnin ja esiintymisten parissa. Tärkeimpänä niistä oli tietysti Helsingin kirjamessut.

Kirjamessut ovat olleet minulle syksyn kohokohta teini-iästä asti. Olin silloin lukiolaisena töissä Lukukeskuksen messuosastolla. Säästin jo silloin kunnon messubudjetin voidakseni haalia messutarjouksista ison pinon kirja-aarteita. Messut ovat myös oiva paikka tehdä jouluostoksia.

Saatuani lapsia, lauantaista on tullut puolestaan minun ja lasten yhteinen kirjamessukokemus. Silloin hengataan lasten alueella ja kuunnellaan tuttuja kirjailijoita ja käydään HS Lasten Uutisten osastolla askartelemassa.

Lapset saivat nytkin molemmat 50 euron budjetin omien messukirjojen ostamiseen ja saavat valita sillä itse mieluisiaan kirjoja. Tämäkin on sitä oman talouden opettelemista siinä mielessä, että se auttaa hahmottamaan mitä rahalla saa. Ja haluan kannustaa ja antaa esimerkin kirjojen ostamiseen.

Kirjojen kiristyvä verotus iskee koko alaan

Kustantamostani Tammesta viestintäpäällikkö Johanna Harkkila veti äskettäin tapahtumaa Akateemisessa kirjakaupassa. Paikalla olleesta koululuokasta kuulemma vain YKSI lapsi oli käynyt aiemmin kirjakaupassa!
Kirjastolaitos on toki sekin upea. Mutta jos halutaan että suomalaista kirjallisuutta tehdään ja julkaistaan, kirjakaupat ovat myös tärkeä osa arvoketjua.

Kirjamessuilla kirjailijoiden kohtaamisissa yksi puheenaihe nousi ylitse muiden. Koko ala on huolissaan siitä miten kirjamyynnin käy, jos hallituksen kaavailema kirjojen arvonlisäveron korotus 10 prosentista 14 prosenttiin toteutuu. Samaan aikaan lasten ja nuorten lukemista kuitenkin haluttaisiin tukea – ja kirjojen verotuksen kiristäminen on ristiriidassa tämän tavoitteen kanssa.

Kirjamessuilla kustantajat iloitsivat siitä, että messuilla kauppa kävi hyvin. Alalla tärkeää joulukauppaa odotetaan silti epävarmoissa tunnelmissa. Viimeksi joulu oli pettymys. Inflaatio kuristaa nytkin kuluttajan ostovoimaa.

Kouluvierailulla Viherlaakson alakoulussa. Kiitos kivasta keikasta, oli kiva käydä kertomassa kirjailijan työstä ja Rahan jäljillä -teoksesta!

Kouluvierailu auttaa kirjailijaakin sanoittamaan aihetta

Päivätyön vuoksi en ennätä tehdä kovin usein kirjailijavierailuita kouluilla. Yhden keikan tein silti kirjoitusvapaani aikana meidän lähikoulussa. Olisin halunnut käydä kouluvierailulla oikeastaan jo käsikirjoitusvaiheessa, sillä on aina hyödyllistä päästä testaamaan materiaaliaan kohderyhmällä. Silloin aikataulut eivät kuitenkaan toimineet: kirjamme oli tarpeeksi valmis oikeastaan vasta, kun kouluissa oli jo kevätjuhlakiireet.

Oli nytkin kiinnostavaa, mitä lapset kommentoivat ja millaisia asioita he kysyvät! Nyt mieleen jäi päällimmäisenä kaksi asiaa. Lapsia selkeästi puhutteli inflaatio, heille on tuttua miten aikuiset ovat kauhistelleet kaiken kallistumista. Karkkipussin hinnan noususta heillä oli hyvin konkreettinen käsitys rahan arvosta!

Toinen lapsille tärkeä asia oli jakaa omia kokemuksia siitä, miten itse kunkin perheessä maksetaan esimerkiksi kotitöistä rahaa.

Iloinen yllätys oli myös se, että jo kaksi koululaista oli ennättänyt kuunnella kirjan äänikirjapalvelusta!

Kirjasarjan toinen osa käsittelee mediataitoja

Tornihuoneen salaseurasta on tulossa kolmiosainen sarja. Kun ensimmäinen osa käsitteli taloustaitoja, seuraavassa osassa teemana on mediakasvatus.

Tämä teos vie nykypäivän koululaisten mediaympäristön arkeen ja sukeltaa sanomalehden toimitukseen! Teoksessa puhutaan journalismista, somevaikuttajista ja valeuutisistakin.

Kolmen viikon aikana ei toki vielä seuraava kirja valmistunut, mutta pääsin pitkälle sen suunnittelussa ja taustatyössä! Kolme viikkoa hujahtaa hetkessä, mutta oli silti vapauttavaa olla hetken ajan kuplassa, jossa ei tarvitse yrittää hoitaa omaa päivätyötä, kirjailijan työtä, taloyhtiön hallitusta ja tätä lapsiperhearkea samaan aikaan. VAIN kolme näistä siis!

Ja tämän kirjoitusvapaan mahdollisti tietysti apuraha, jota saimme itse asiassa jo ykkösosaa varten. Kuten Kirjailijaliitto ja Suomen Tietokirjailijat ovat viime viikkoina tilastoihinsa perustuen kertoneet, kirjailijan elanto kirjojen myyntituloilla olisi hyvin kapea.

Olen Excel-kirjoittaja. Haluan siis suunnitella asiat huolella ennen kuin ryhdyn kirjoittamaan. Niinpä minulla on omina sarakkeinaan kirjan luvut, niiden tietosisällöt, mitä juonenkäänteitä niissä tapahtuu ja millaisia kuvitusideoita lukuihin jo on.

Näin näemme kuvittajan ja kustannustoimittajan kanssa jo tässä vaiheessa, toimiiko rakenne, miten draaman kaari etenee ja miten kaikki tietosisällöt saadaan lomitettua luontevasti mukaan.

Tämä vaihe on nyt tehty. Kun tammikuussa jään uudelleen pienelle kirjoitusvapaalle, voinkin ryhtyä suoraan naputtelemaan tekstiä ja tiedän tarkkaan, mitä pitää tehdä.

Ja sen jälkeen kuvittajakin pääsee taas hommiin.

Ennen sitä: ostakaa jouluksi kirjoja pukinkonttiin! Ostakaa mieluusti painettu kirja jos mahdollista.

Tulotutkimuksen mukaan tietokirjailija saa striimauspalvelusta vain 0,43 euroa per kuuntelukerta. Painetun kirjan mediaanimyyntitulo puolestaan on tietokirjailijoille 3,00 euroa kappaleelta. Kertaus voi toki sekin olla lapsen oppimiselle hyödyllistä, mutta äänikirjaa joutuu kuuntelemaan lähes seitsemän kertaa ennen kuin se tuo kirjailijalle saman summan.

Kauhistus, lastentietokirjailijalla on agenda!

Elina Lappalainen, Kuva: Karoliina Paavilainen

Talouskasvatus: Nämä asiat halusin kirjassa opettaa yrittämisestä, sijoittamisesta, työelämästä sekä empatiasta erilaisia taloudellisia tilanteita kohtaan.

Kun kirjoittaa lapsille romaanimuotoisen teoksen taloudesta ja rahasta, jotakuinkin jokaisen repliikin, juonenkäänteen ja sanojen muotoilun taustalla on pohdinta siitä, mitä haluan asiasta lapsille sanoa. Millaisia arvoja, tunteita ja asenteita se välittää?

Pyrin olemaan tietysti monissa asioissa neutraali, tekstissä on journalistin ja tietokirjailijan asiapohjainen ote. Mutta silti kaikki kirjassa käsitellyt teemat sisältävät valintoja, jotka eivät ole arvovapaita.

Millaiseen talouspolitiikan nelikenttään aikuislukija tämän kirjan sijoittaisi?

Ajattelin avata sitä, missä asioissa arvot kirjassa näkyvät ja millaiseen ajatteluun kirja perustuu.

Empatia ja toisen aseman ymmärtäminen

Kirjasarjan perusta on neljä lapsihahmoa, joilla on erilaiset luonteet, perheet ja taustat. Haku, Lumi, Miki ja Koko. Tämän kirjan tarina lähtee liikkeelle siitä, että Hakun puhelimen kamera on rikki. Hän haaveilee uudesta kalliista puhelimesta, johon työttömäksi jääneellä yksinhuoltajaäidillä ei ole varaa.

Osalla kavereista on kuitenkin hyvin erilainen tilanne. Mikin taskussa on kallis puhelin, ja hän kuuluu niihin joille on jo vauvana perustettu oma osakesalkku. Miksi toisilla on varaa käydä sen kummemmin miettimättä leffassa tai ravintolassa?

Kirjassa esitellään lasten vanhemmat ja heidän työpaikkansa ja tulonsa. Lapsihahmot käsittelevät taloudellista eriarvoisuutta ja sen aiheuttamia tunteita avoimesti. Tärkein viesti lopulta on, että ystävyys on tärkeämpää – eikä kaverin arvon mitta ole se millaiset vaatteet tai puhelimet hänellä on.

Usein puhe lasten talouskasvatuksesta tuntuu jakautuvan kahteen erilliseen kuplaan. On puhe hyvätuloisille vanhemmille, se jossa puhutaan lapsille sijoittamisesta ja miten lapsia opetetaan jo varhain ansaitsemaan ja säästämään. Ja sitten on ylhäältä alaspäin katsova kauhisteleva puhe ylivelkaantumisesta, pikavipeistä ja nuorten talousosaamisen puutteista.

Yritän välttää niitä molempia. Sen sijaan tarvitaan empatiaa ja toisen tilanteen ymmärtämistä.

Kun toisella puolella maailmaa lapset haaveilevat älypuhelimista, toiset lapset kaivavat kaivoksissa kobolttia. Jouduin pohtimaan, miten tämän ristiriidan saisi kirjaan lapsille ikätasoisesti ja sopivaan sävyyn. Kuvitus: Mitja Mikael Malin

Vastuullisuus kuluttajana

Miksi Hakun pitää ylipäätään hankkia se puhelin uutena, ystävä Koko kyseenalaistaa. Eikö maailmassa ole jo tarpeeksi turhaa elektroniikkaa? Käytettynä ja huollettuna saa myös ihan hyviä puhelimia, ja se olisi parempi myös maapallolle.

Lumi on nähnyt tv-ohjelman siitä, miten puhelinten tekemiseen käytetään metalleja, joita varten on valtavia kaivoksia. Hän kertoo koboltin kaivamisen vaikutuksista esimerkiksi Kongossa.

Entä jos nyt ainakin kierrätettäisiin oikein se Hakun puhelin? Siitä käynnistyy tapahtumasarja, joka lopulta myös ratkaisee Hakun rahaongelman. Kiertotalous auttaa keräämään rahat uuteen puhelimeen.

Puhelimista tai merkkivaatteista, oman identiteetin ilmaisemisesta tietynlaisia tuotteita ostamalla, on tullut selvästi yhä keskeisempi osa monen nuoren arkea. Siihen vaikuttaa myös kansainvälinen sosiaalisen median vyöry ja videoillaan nuorille esimerkkiä näyttävät vaikuttajat.

Osalle nuorista ilmastonmuutoksen kaltaiset kysymykset ovat hyvin tärkeitä, ja monet ovat hyvin tiedostavia. Kysymys jakaa myös nuoria.

Tämän keskellä arvokasvatus ja vastuullisen kuluttajuuden pohtiminen ovat entistä tärkeämpiä teemoja myös kodeissa. Me vanhemmat näytämme lapsillemme siinä esimerkkiä omilla valinnoillamme. Kiinnitetäänkö perheessä huomiota siihen, mistä tavarat tai ruoka tulevat ja miten ne on tuotettu? Entä miten ylipäätään puhumme rahasta ja tavaroista, matkustamisesta tai millaisen kuluttajan mallin itse annamme?

Siksi myös kirjassa puhutaan tuotteiden elinkaaresta ja ympäristövaikutuksista.

Työelämä

Luin hätkähdyttävän tutkimustuloksen Nuorten yrittäjyys ja talous NYT -järjestön sivuilta. Sen mukaan jopa kolmannes yläkoululaisista ja toiseen asteen opiskelijoista pelkää työelämän olevan itselle liian raskasta. Työelämän raskautta pelkäävien osuus on kasvanut monena vuonna peräkkäin. Moni pelkäsi, että ei tulisi ansaitsemaan töissä tarpeeksi rahaa. Monia huoletti se, että ei ole löytänyt työtä joka voisi kiinnostaa. 44 prosenttia koki, että itsellä ei ole tarpeeksi voimia ja jaksamista työelämää varten.

Omien vanhempienkin kautta saatu käsitys työelämästä näkyi tuloksissa. 43 prosenttia työelämän liian kuormittavaksi kokevista katsoi, että omien vanhempien työelämä näyttää raskaalta, eikä halua itselle samaa. 

Millaista tulevien työntekijöiden sukupolvea me kasvatamme? Millaisen mallin työelämästä itse annamme ja miten puhumme omista töistämme?

”Jopa kolmannes yläkoululaisista ja toiseen asteen opiskelijoista pelkää työelämän olevan itselle liian raskasta.”

Samaan aikaan tutkimus tuo näkyviin, että taloustaidot ovat kytköksissä kokonaisvaltaisemmin nuorten mielenterveyteen ja eriarvoistumiseen. Jos nuorta vaivaa yleinen näköalattomuus, sen päälle on vaikea rakentaa.

Pitsan paistamisen lomassa hahmot puhuvat Mikin yrittäjä-isän kanssa työelämästä ja yrittäjyydestä. Millaiset ammatit lapsia voisivat kiinnostaa, missä he ovat hyviä? Toisaalta teknologia kehittyy nopeasti ja tulevaisuudessa voi olla ammatteja, joita emme osaa vielä kuvitellakaan!

Tavoitteena on välittää positiivinen ja aktiivinen, tulevaisuuteen luottava asenne työelämään. Ja vaikka työtä ei tehdä vain palkan vuoksi, on silti hyvä tiedostaa mitä eri aloilla voi tienata, Mikin isä muistuttaa.

Teoksen lopussa myös Hakun äiti löytää uuden työpaikan. Päällimmäiseksi jää siis toivo ja kokemus siitä, että asiat ratkeavat. Työpaikan esikuva on eräs suomalainen startup. Keksitkö mikä? Kuvitus: Mitja Mikael Malin.

Yrittäjyys

Olen työkseni talousjournalisti ja seurannut yli kymmenen vuotta mm. suomalaisia kasvuyrityksiä, startupeja ja teknologiaa. Se varmasti näkyy kirjassa, sillä tarinaan on piilotettu viittauksia useisiin suomalaisiin startupeihin. Kirjan suhtautuminen yrittäjyyteen ja on lähtökohtaisesti myönteinen.

Keskustelussa yrittäjä-isän kanssa teema nousee suorimmin esiin. Yrityksiä tarvitaan, koska ilman niitä yhteiskunta ei pyörisi ja ihmisillä ei olisi työpaikkoja. Yritykset luovat tarpeellisia (ja myös turhia ja haitallisiakin) tuotteita ja palveluita.

Nostan esiin myös yritysten osallistumisen innovaatioiden luomiseen. Osa teknologiasta voi olla merkityksellistä, ja yrittäjyys innostavaa! Toisaalta yrittäjyydessä on paljon työtä ja kaikki eivät menesty.

Kaikki ei tietysti mahdu kirjaan ja aina voi jälkiviisastella. Mutta nyt kun mietin mitä olisin voinut lisätä kirjaan, niin ehkä yritysten toimintaa olisi voinut avata luvun verran enemmän. Sitä, miten yrityksiä ja niiden tuotteita on kaikkialla ympärillämme katukuvassa. Että joku ihminen on joskus perustanut sen yrityksen, miten se on kasvanut ja kehittynyt.

Yritykset eivät ole vain ”tulleet jostain” tai aina olleet. Joku ihminen, tai perustajaporukka, on ne rakentanut. Miten isot yritykset ovat syntyneet ja mikä niiden tarina on ollut? Myös yritysten roolia ja erilaisia vaikutuksia yhteiskuntaan ja ympäristöön olisi voinut käsitellä sen kautta.

Mutta kirjoittaminen on valintoja, eikä kaikki mahdu mukaan.

Sijoittaminen

Sijoittaminen nyt vain on oikein käytettynä järkevin työkalu oman tulevaisuuden turvaamiseen ja pitkäjänteiseen vaurastumiseen. Jos säästöjä on kertynyt tilille enemmän kuin kohtuullinen hätäpuskuri, rahaa ei kannata siellä pankkitilillä säilyttää – siellä inflaatio nakertaa sen arvoa.

Joten mitä laajemmin jo nuorten mieliin voi kylvää ajatuksen siitä, että sijoittaminen voi olla myös minulle, sen parempi. Kyse ei ole jostakin todella vaikeasta ja kaukaisesta asiasta, tai jostain mikä kuuluu jo valmiiksi rikkaille. Jo pienellä kuukausisäästämisen summalla saa kerrytettyä pitkällä aikavälillä kohtuullisen potin.

Kirjassa lapsihahmot vierailevat kahden sijoittamisen somevaikuttajan luona. He oppivat korkoa korolle ilmiöstä ja kuulevat, miten nämä nuoret aloittivat aikoinaan sijoittamisen.

Tavoitteena on realistinen sävy, jossa otetaan huomioon myös erilaiset markkinasyklit ja riskit. Pörssin heilahduksista huolimatta pitkällä aikavälillä sijoittaminen yleensä kannattaa.

Mikillä on se osakesalkku jo valmiina ja hänen perheessään puhutaan sijoittamisesta. Mutta vierailun jälkeen myös Hakun mielessä itää siemen ajatuksesta, että ehkä sijoittaminen voi joskus olla myös häntä varten.

Perheiden oma talous

Tietysti kirjassa puhutaan myös siitä, että rahalla on hinta. Nousukaudella se tuntui unohtuneen myös monilta aikuisilta, mutta nyt vuoden aikana koroista on puhuttu enemmän kuin aikoihin.

Kun sähkön hinta nousi ja asuntolainojen korot pomppasivat, moni keski- tai hyvätuloinenkin suomalainen perhe on joutunut tinkimään ja tekemään valintoja. Rahasta ja säästämisestä on kenties puhuttu perheissä tavallista enemmän.

Kirjassa Hakun äidin talous on vaakalaudalla. Haku kuulee vahingossa, miten äiti itkee tilannetta videopuhelussa mummille Etelä-Koreaan.

On tietysti ongelmallista, jos lapsi joutuu kantamaan aikuisten taloushuolia. Lasta ei kannata huolestuttaa tai kuormittaa talousvaikeuksilla, saati syyllistää elämisen kalleudesta.

Tässä kirjassa Haku kuitenkin päätyy äidin kielivaikeuksien vuoksi osallistumaan tavallista enemmän. Äiti saadaan ohjattua talousneuvontaan, ja Haku tulee äidin tulkiksi.

Kulutusluotot, pikavipit ja maksuaikapalvelut käydään kirjassa läpi, samoin kuin mitä siitä seuraa jos laskut jäävät maksamatta. Kirja kannustaa vastuulliseen ja suunnitelmalliseen taloudenpitoon.

Samalla kirjassa hahmottuu ajatus perheen budjetista ja siitä, mihin kaikkeen rahaa elämisessä menee. Myös asuminen, sähkö, vakuutukset, liikkuminen ja moni muu asia maksaa. Ja osa niistä ei näy lapselle ellei siitä käydä keskustelua: vanhemmat maksavat siellä verkkopankissa joka kuukausi tällaisiakin laskuja.

***

Miltä kuulosti? Onko teillä kotona jo luettu kirja, mitä piditte?

Kuulemme mielellämme palautetta – tai jutellaan näistä teemoista lisää somessa! Tavoitat minut parhaiten esimerkiksi LinkedInistä, entisestä Twitteristä eli X:stä (tai nykyisin myös Blueskystä) tai kirjan Instagram-profiilista.

Olen myös kirjamessuilla tavattavissa perjantaina 27.10 kello 11. Ehkä nähdään ja moikataan siellä!

Lasten talouskasvatus: Tienasin teininä itse rahat kameraan, ja se antoi itseluottamusta

Elina Lappalainen. Kuva: Karoliina Paavilainen

Lasten talouskasvatus tapahtuu pienissä arjen hetkissä, joita ei jälkeenpäin edes aina muista. Silti se voi rakentaa talousosaamista.

Kun olin lapsi, omakotitalomme ympärille Siilinjärven Toivalassa istutettiin kuusiaita. Pienten kuusentaimien ympäriltä piti kitkeä heinät, ja se oli ensimmäinen kesätyöni. Olin toivonut Belgarionin taru -fantasiakirjasarjaa, ja sain sen palkaksi urakasta.

Pihatöillä tienaaminen on ehkä tavanomainen muisto maaseudun lapsille. Aloin kuitenkin ansaita rahaa myös kodin ulkopuolella poikkeuksellisen varhain.

Olin perustanut koululehden 7-luokalla, ja sen työnäytteenä marssin Savon Sanomien toimitukseen kysymään, saisinko kirjoittaa. Lehdessä oli kannustavia toimittajia, jotka antoivat tehtäväksi kirjoittaa esimerkiksi arvioita nuortenkirjoista. Sittemmin aloin kirjoittaa artikkeleita lehden S2-nuortensivulle, ja minulla oli oma kolumnipalstakin.

Unelmahomma, aloin saada rahaa kirjoittamisesta!

Sitä varten piti tietysti avata myös tili ja saada verokortti. Kaivoin arkistojani, ja ensimmäinen tilisopimukseni Kuopion Kauppatorin vierellä sijaitsevaan pankkiin on edelleen tallella. Muistan, kun kävin konttorissa avaamassa äidin kanssa tilin, maksamassa laskuja ja nostamassa rahaa. Olen säilyttänyt myös kaikki palkkakuittini Savon Sanomista huhtikuusta 1998 alkaen.

Ajattele 14-vuotiasta, joka sai suurimmillaan kuukaudessa jopa 1750 markkaa juttujen kirjoittamisesta. Se oli valtava raha!

Säästin rahaa, kunnes sain ostettua Nikonin järjestelmäkameran.

Tajusin vasta nyt, miten nerokas ensimmäinen iso ostokseni oli. Sehän oli investointi lisätulojen saamiseksi! Aloin myös ottaa valokuvat osaan jutuistani.

Mahdollisuus omaan rahan ansaitsemiseen ja säästämiseen voimaannutti ihan uudella tavalla. Se toi itsenäisyyttä ja uskoa omaan pärjäämiseen. Varhainen kokemus siitä oli tärkeää.

Sori, ei mitään muistikuvaa rahapuheesta

Olen yrittänyt miettiä, millaista talouskasvatusta sain itse lapsena. Siihen olisi ehkä ollut tavallista paremmat edellytykset. Äitini oli luokanopettaja. Isälläni oli 1990-luvun Kuopioon harvinainen ammatti, hän oli startupeihin sijoittava pääomasijoittaja paikallisessa rahastossa. Siihen aikaan koko sana startup oli vielä Suomessa vieras. Opettelin kirjoittamaan koulussa lomakkeeseen vanhemman ammatiksi venture capital manager.

Piti soittaa vanhemmilleni tästä. Millaista talouskasvatusta he ajattelevat antaneensa? Että sori, mutta en kyllä muista mitä meillä puhuttiin rahasta.

”Ei siihen aikaan ehkä ajateltu, että lasten tarvitsisikaan tietää sellaisia asioita kuin nyt kirjassasi on”, isä kommentoi.

No niinpä, ajatus lasten talouskasvatuksesta on kyllä tuoreempi. Sen sijaan tietysti arvot, asenteet ja taidot tihkuivat siinä arjen lomassa vaikkapa siinä mitä ostettiin ja miten asioista puhuttiin.

Äiti kertoo pitäneensä jossain vaiheessa kirjaa kaikista menoista isoon ruutuvihkoon.

”Kyllä minä niitä sinulle avasin ja selitin mihin kaikkeen rahaa menee.”

Ai, ei kyllä ole mitään muistikuvaa.

Sen muistan, että isä kertoi juttuja joistakin teknologia-alan yhtiöistä, joiden hallituksissa hän oli. Yksi kehitti sydämen läppävian korjaamiseen uudenlaisia laitteita. Toinen bioalan yritys kehitti geenidiagnostiikkaa. Ehkä sieltä sen verran tarttui, että se vaikutti myönteiseen näkemykseen yrittäjyydestä ja uuden kehittämisestä. Se ei ollut itsestään selvä asenne 1990-luvulla. Vaikka joku niistäkin bioalan yrityksistä tietysti teki konkurssin.

Perheemme oli lapsuudessani keskiluokkainen, mikä antoi pohjan tunteelle taloudellisesta turvallisuudesta. Vaikka olin koululainen 1990-luvun laman aikaan, se ei tuntunut koskettavan meitä. Se on aivan eri lähtökohta miettiä taloudellista tulevaisuutta kuin monella muulla. Oikeastaan vasta teini-iässä aloin saada kosketusta siihen, että kaikilla asiat eivät olleet samalla tavalla.

Silloin sainkin ison yritysvastuuherätyksen. Ostin jostain hippi-puodista pamfletti-kirjasia, joissa kerrottiin globaalien suuryritysten ongelmista, sademetsien tuhoutumisesta palmuöljyn tuotannon alta ja äidinmaitokorvikkeen epäeettisestä markkinoinnista kehitysmaissa. Aloin boikotoida monia niistä yritysjätteistä.

Alun perin minusta piti tulla kulttuuritoimittaja. En ajatellut olevani erityisen kiinnostunut taloudesta. Sitten maakuntalehdessä minua pyydettiin taloustoimituksen puolelle kesätöihin. Aloin huomata, miten monet minua kiinnostavat vastuullisuuden ja ympäristön kysymykset liittyvät rahaan ja yrityksiin. Että talous liittyy moniin arkipäivän kysymyksiin, jotka koskettavat meitä kaikkia ja luovat koko yhteiskunnan puitteita.

Olen humanisti, opiskelin yliopistossa mm. journalistiikkaa, valtio-oppia ja luovaa kirjoittamista. Aloittaessani Helsingin Sanomien taloustoimituksessa kesätoimittajana vuonna 2008, olin suoraan sanottuna vielä aika pihalla monista ihan peruskäsitteistä ja talouden ilmiöistä.

Humanisti on oppinut sen jälkeen taloudesta paljon.

Kuvitusta teoksesta Tornihuoneen salaseura: Rahan jäljillä. Mitja Mikael Malin

Asuntolainan korot ja sähkön hinta puhuttavat meilläkin

Tänä kesänä huomasin selostavani lapsille Euroopan keskuspankin korkopolitiikkaa. Olin kai sanonut, että nyt pitää olla säästäväisempi, kun asuntolainan korot ovat nousseet. Miksi ne nousevat? No, siitä pääsimme hintojen nousemisen eli inflaation hillitsemiseen ja siihen, miten se vaikuttaa sitten meihin kaikkiin. Ja miksi monet saattavat menettää työpaikkansa kun rakennusala ja teollisuus ovat vaikeuksissa – ja mitä se tarkoittaa jos Suomi painuu taantumaan.

Sen kaltaisia ajankohtaisia ilmiöitä me taloustoimittajina viikottain avaamme lukijoillekin. Ne eivät ole jotain kaukaista ja kuivaa asiaa, vaan meitä lähellä ja kiinnostavaa! Ja jokainen voi ottaa niistä selvää ja oppia.

Sellaisen voimaantumisen tunteen haluaisin kirjankin lapsilukijoissa herättävän. Että talous on ihan tavallinen asia, joka on läsnä arjessamme. Ja moniin asioihin voi itse vaikuttaa.

Kirjan käsikirjoitusvaiheessa kävin lasteni kanssa Suomen Pankin Rahamuseossa ja luin käsikirjoitusta ääneen. Muutoin meilläkin talouskasvatus on sitä mitä muutenkin perheissä: satunnaisissa arjen tilanteissa rahasta keskustelemista. Parin vuoden aikana olen alkanut tehdä sitä tietoisemmin. Vaikka lapset eivät aikuisena muistaisi yksittäisiä rahakeskusteluita, asenteet ja arvot toivottavasti rakentuvat.

Tubettajasiskokset Elina ja Sofia arvioivat kirjaa: ”Tykkäsin kirjasta tosi paljon. Tarina oli tosi hyvä ja ajankohtainen”

Kirjat syntyvät tiimityönä. Kirjailija Elina Lappalainen, kustannustoimittaja Mirkka Hynninen ja kuvittaja Mitja Mikael Malin.

Taloustaitoja käsittelevä lastentietokirja Tornihuoneen salaseura: Rahan jäljillä on saanut julkkarinsa ja kirja sai hienon keskustelutilaisuuden Suomen Pankin Rahamuseolla!

Miten puhua lapsille rahasta ja talouden kysymyksistä lapsille? Suomen Pankin johtokunnan varapuheenjohtaja Marja Nykänen veti keskustelua, johon osallistuivat kirjailija ja toimittaja Elina Lappalainen, sijoittaja ja kirjoittaja Merja Mähkä ja VM:n strategia- ja tutkimusjohtaja Olli Kärkkäinen.

Tallenne on Suomen Pankin Youtube-kanavalla ja sen voi katsoa myös tästä.

Tubettajat näyttävät esimerkkiä, että arvosi ei riipu merkkivaatteista

Oli erityisen hienoa, että saimme mukaan keskusteluun lasten ja nuorten oman äänen, kun mukana olivat tubettajasiskokset Elina ja Sofia!

He tavoittavat YouTube-kanavallaan yli 140 000 tilaajaa. He ovat myös kirjoittaneet useita kirjoja, tuoreimpana Back to school -inspiraatiokirjan (Tammi 2023). He ovat myös itse yrittäjiä – ja kahden yrittäjän lapsia.

Mitä Elina ja Sofia pitivät kirjasta?

Sofia: ”Tykkäsin kirjasta tosi paljon. Kirja oli tosi kiva lukea, tarina oli tosi hyvä ja ajankohtainen.”

Elina: ”Siinä oli tosi kivaa, kun se Haku joutui pulaan, ystävät auttoivat. Mieleenpainuvin kohta oli se, kun Haku paljasti äidilleen olevansa ongelmissa. Ja se anteeksipyyntö oli kaunis. Lopussa oli kiva kun äiti sai työpaikan!”

Tässä kirjassa yksi lapsista, Haku, haaveilee tonnin puhelimesta ja hankkii sen tosi kyseenalaisin keinoin. Kalliit puhelimet tai merkkilenkkarit ovat osalle nuorista tärkeitä ja joillekin tapa hakea ryhmässä arvostusta. Somessa vaikuttajien esimerkki on myös tässä keskeistä. Mitä te ajattelette nuorten paineista hankkia kalliita merkkijuttuja?

Sofia: ”Monilla nuorilla voi olla aika iso paine siihen, onko tarpeeksi hieno puhelin. Pitää saada joku merkkivaate tai monen sadan euron kengät, jos sellaiset on nähnyt kavereilla, TikTokissa tai somessa. Tulee tunne, että munkin pitää saada kun muuten en sovi joukkoon. Mutta sillä ei ole väliä mitä on päällä. Sun arvo ei riipu siitä, onko jotain merkkivaatteita.”

Rahaan liittyy myös tosi paljon eriarvoisuutta ja tunteita: kateutta, unelmia, pettymyksiä. Toisilla perheillä on tosi tiukkaa, toisten lapset saa uusia asioita helpommin ja ei ole huolta rahasta. Miten te yritätte ottaa sen tubettajina huomioon, kun teillä on erilaisia katsojia? 

Elina: ”On tosi harmi, jos jollain ei ole rahaa ruokaan ja harrastuksiin. Me yritetään tosi tarkkaan miettiä, mitä laitetaan someen ja haluamme tuottaa positiivista sisältöä josta tulee hyvä fiilis. Meille laitetaan viestejä, että meidän sisällöt on piristäneet päivää, mutta jotkut kertoo harmeistaan. Yritämme auttaa parhaamme mukaan, mutta jos ei osata neuvoa, ohjataan johonkin chattiin puhumaan ammattilaisten aikuisten kanssa.”

Taloustaidot ja Tornihuoneen salaseura: Rahan jäljillä olivat esillä mediassa

Julkaisuviikollaan teos pääsi esille eri medioissa, kuten Ylen ja MTV3:n aamutelevisiossa, Taloussanomissa ja Savon Sanomissa.

Ylen Aamu -ohjelman keskustelun voit katsoa Yle Areenassa.

MTV3:n videon voit katsoa tästä verkkojutusta: ”Nykyajan lapsille setelit ovat ihan kummallinen asia” – miten puhua lapselle rahasta?

Lue Taloussanomien juttu täältä: ”Muistakaa sijoittaa lapsilisänne” -keskustelu ärsyttää tietokirjailija Elina Lappalaista

Savon Sanomien juttu löytyy täältä (maksumuuri): Osamaksulla ostettu kännykkä uhkaa perheen taloutta kuopiolaislähtöisen kirjailijan uudessa lastentietokirjassa

Ruutukaappaus Ylen Aamu -ohjelmasta 3.10.2023.

Hei Käärijä ja Natalia Salmela, kouluissa on jo talousopetusta! Koteihin sitä tarvitaan lisää.

Elina Lappalainen. Kuva: Karoliina Paavilainen

Tornihuoneen salaseura: Rahan jäljillä, on lastentietokirja taloustaidoista. Sen kirjoittaminen on yhteiskunnallinen teko, halusin kantaa korteni kekoon lasten talousosaamisen parantamisessa. Samalla julkisuudessa ja somessa käydyssä taloustaitojen keskustelussa tuntuu olevan moni asia pielessä.

Tiivistän. Ensinnäkin somehuutelijat vaativat kouluihin lisää talousopetusta tietämättä, miten paljon sitä siellä itse asiassa jo on. Ei kannata perustaa käsityksiään omiin kouluaikoihin. Eikä kaikkea vastuuta pidä sysätä kouluille ja jo kuormittuneille opettajille.

Suurin ongelma on perheiden erilainen taloudellinen tilanne. Pisa-tutkimuksissa suurimmat erot nuorten talousosaamisessa selittyivät perheiden taustoilla. Talousosaamisen puutteita ei ratkaista taikaiskusta antamalla vauvoille osakesäästötili samaan aikaan, kun hallitusohjelma ajaa perheitä lapsiperheköyhyyteen. Kyse on laajemmasta yhteiskunnallisesta kysymyksestä, kuin vain taloustaitojen opetuksesta kouluissa.

Tämä kirja on työkalu erityisesti koteihin. Ja sen lisäksi, että siinä selitetään talouden termit ja kerrotaan sijoittamisestakin, puhutaan perheiden erilaisista taloustilanteista, pikavipeistä ja budjetoinnista. Taloustaitoihin liittyy myös talouteen liittyvien tunteiden, unelmien ja asenteiden tunnistaminen. Tärkeintä on lapsen taloudellisen itseluottamuksen kasvattaminen, kokemus siitä että talousasiat kuuluvat kaikille ja niistä voi ittaa selvää.

Noniin. Mennään syvemmälle.

1. Kouluissa ON jo talousopetusta

Kesäkuussa euroviisuvoittaja Jere Pöyhönen eli Käärijä pääsi otsikoihin, kun hän puhui yhteistyökumppaninsa Aktia-pankin viestiä nuorten talousosaamisesta. Pöyhönen kritisoi koululaitoksen puutteellista talousopetusta ja kannusti nuoria välttämään virheitä, joita hän on itse tehnyt. Hänen mukaansa monet nuoret ovat koulusta päästyään hukassa raha-asioissa.

Pöyhönen on hyvällä asialla. Ja kyllä, osalla nuorista on vähän kaikki asiat hukassa vielä peruskoulun jälkeen – oli opetus sinänsä kuinka hyvää tahansa.

Juttu on kuitenkin niin, että meidän 1980-1990 -luvulla syntyneiden ei kannata perustaa käsityksiämme omien kouluaikojemme muistelemiseen.

Kouluissa talousopetus on nimittäin kehittynyt viime vuosien aikana huimasti, ja taloustaitoja kuuluu nykyiseen opetussuunnitelmaan enemmän kuin moni ymmärtää.

Rahan jäljillä -kirjan taustatyötä tehdessäni ostin kolmen eri luokka-asteen yhteiskuntaopin ja taloustiedon kirjat ja kävin läpi, mitä siellä kouluissa aiheesta opetetaan. No, vuodesta 2016 lähtien taloustaidot ovat olleet mukana myös alakoulun opetussuunnitelmissa. Eivät kovin laajasti, mutta ei sen ikäisille mistään muustakaan opeteta kuin alkeita. Lisäksi taloustaidot kuuluvat kouluissa myös matematiikan ja kotitalouden opetussuunnitelmaan. Lukiossa taloustaitoja on tarjolla kokonainen kurssi, ja sen kirjan lukeminen tekisi hyvää suurelle osalle aikuisistakin.

Vuoden 2018 Pisa-tutkimuksessa suomalaisten oppilaiden taidot arvioitiin tutkimuksessa toiseksi parhaaksi. Oppilaiden väliset erot olivat kuitenkin todella suuria. Oppilaiden sosioekonominen tausta vaikutti talousosaamiseen Suomessa vertailumaista toiseksi eniten.

Koulussa opitulla on siis merkittävä rooli ja talousopetuksen määrä on lisääntynyt. Mutta heikoimmin osaavan neljänneksen ongelmat eivät johdu siitä, että asioita ei koulussa käsiteltäisi.

Koulujen lisäksi tärkeä rooli on esimerkiksi Suomen Pankin talousosaamisen eteen tekemällä työllä sekä järjestöjen, kuten Nuorten yrittäjyys ja talous NYT, tarjoamilla työkaluilla opettajille. Nyt:n Yrityskylään osallistuu jo noin 85 prosenttia kaikista Suomen kuudes- ja yhdeksäsluokkalaisista.

Taloustaitojen opettaminen on tärkeää. Sovitaanko kuitenkin, että kun puhutaan aiheesta, otetaan selvää siitä miten asiat ovat. Ja voidaanko puhua dissaamatta kouluja ja sysäämättä (tästäkin) vastuuta vain opettajille?

2. Ongelma on lapsiperheiden eriarvoistuminen ja köyhyys

Mikä on lopulta riittävä taso joka taloustaidoista halutaan? Törmään somessa toistuvasti hyväosaisiin vanhempiin, jotka valittavat, että itse pitää osakesijoittamisesta ja etf-rahastoista perheen teinille opettaa. Ongelma ehkä on osin siinä, että käsitys tarvittavista taloustaidoista vaihtelee. Usein lapsiin liittyvä talouspuhe tuntuukin suunnatulta niille perheille, joissa on mahdollista sijoittaa lapsilisät.

Kriittisin tilanne on niissä perheissä, joiden vanhemmat eivät todellakaan tiedä mikä on etf. Sellaisissa perheissä, joiden aikuisten arkea maksuhäiriöt ja pikavipit ovat. Silloin ongelmat ovat hyvin moninaisia, ja pahimmillaan kyse on usein ylisukupolvisesta huono-osaisuudesta ja syrjäytymisestä. Vielä useamissa perheissä kamppaillaan arjessa rahojen riittämisen ja päivittäisen toimeentulon rajoilla.

Kesäkuussa vaikuttajamarkkinoijana toimiva yrittäjä Natalia Salmela liittyi talousopetuksen vaatijoiden kuoroon. Hän kommentoi uuden hallituksen kaavailemaan osakesäästötiliä vastasyntyneille. Hänestä kokonaan uuden taloustaitojen oppiaineen lanseeraaminen olisi tehokkaampi keino parantaa suomalaisten talousosaamista.

Salmela on sinänsä oikeassa, osakesäästötilin olemassaolo ei anna yhdellekään vanhemmalle taikaiskusta ymmärrystä pörssisijoittamisesta. Mutta samalla hetkellä kun joku on jälleen vaatimassa jotain lisää kouluihin, kuulen sen parahduksen joka kuormitettujen opettajien sieluista purkautuu.

Tällä kirjalla en voi ratkaista kotien eriarvoistumista, mutta voin toivoa että koulun tai kirjaston kautta se päätyy myös sellaisen lapsen käsiin, joka sitä erityisesti tarvitsee.

Kuvitus: Mitja Mikael Malin

3. Tärkeintä on asenne ja taloudellinen itsetunto

Miten selittää lapsia kiinnostavasti korkojen nouseminen ja inflaatio? Tänä vuonna hintojen nouseminen on tuntunut monissa perheissä konkreettisesti ja inflaatiopeikko on purrut lujaa. Tornihuoneen salaseura: Rahan jäljillä pyrkii toki selittämään nämäkin ilmiöt lapsille konkreettisesti.

Tarinan päähenkilö Haku on juuri työttömäksi jääneen yksinhuoltajan lapsi, joka haaveilee tonnin kännykästä. Teoksessa lapsihahmot keskustelevat avoimesti perheiden erilaisista taloustilanteista ja siitä, miten toisilla on varaa käydä leffassa ja ravintoloissa ja toisilla ei. Toiselle sijoittaminen on tuttua, toinen vielä kuvittelee että se ei kosketa hänen maailmaansa.

Voimaantuminen ja tulevaisuususko on tunne, jonka haluan lapsilukijaan tarttuvan.

Taloustaitoihin liittyy myös talouteen liittyvien tunteiden, unelmien ja asenteiden tunnistaminen. Tarinan täytyy kolahtaa nykynuoreen ja käsitellä heidän arjessaan olevia talouden ilmiöitä samaistuttavasti ja kiinnostavasti.

Se tonnin puhelin tai merkkilenkkarit eivät lopulta ole elämässä tärkeintä, eikä niiden pitäisi olla avain kavereiden arvostukseen.

Teoksen lapsihahmot ratkaisevat Hakun puhelinongelmaa yhdessä ja tarttuvat toimeen. He keksivät odotamattoman tavan kerätä rahaa puhelimen maksamiseen, ja auttavat samalla Hakun äitiä löytämään apua perheen taloudenhallintaan. Tarinan varrella Hakun luottamus omiin taloudellisiin kykyihinsä kasvaa.

Lapset keskustelevat myös positiivisesti tulevaisuuden ammateista, työelämästä ja yrittäjyydestä.

Tärkeintä ei ole se, osaako määritellä kaikki termit oikein. Vaan syntyykö lapselle kuva itsestään pystyvänä toimijana, joka voi ottaa itse asioista selvää ja ryhtyä toimeen.

Tornihuoneen salaseura: Rahan jäljillä on kaupoissa tällä viikolla!

Tornihuoneen salaseura: Rahan jäljillä ilmestyy tällä viikolla! Sain juuri käsiini lämpimäiset painosta, ja se on aina kutkuttava, odotettu hetki. Laatikon avaaminen ja fyysisen kirjan pitäminen kädessä konkretisoi kovan työn. Ja voi että miten söpöltä ja karkilta kirja voi tuntua, sen värit on kauniit!

Kirja on kaupoissa lauantaina 30. syyskuuta, ostoksille siis!

Se löytyy mm. Suomalaisen Kirjakaupan, Adlibriksen, Bookyn ja muiden jälleenmyyjien kautta, sekä tietysti kustantamon verkkokaupasta Kirja.fi.

Monet lapset myös tykkäävät kuunnella äänikirjoja, ja tietysti tästä tulee sellainenkin! Äänikirjan pitäisi olla kuunneltavissa yleisimmissä palveluissa samaan aikaan, kuin fyysinen kirja on kaupoissa. Lukijaksi saimme suositun Lauri Kortelaisen, joka on monille lapsille tuttu mm. Timo Parvelan Ella ja Pate -kirjojen lukijana.

Lauantain ohjelmassa on sännätä kirjakauppaan tutkimaan, millaisen hyllypaikan kirja on saanut ja onhan sitä varmasti siellä. Ehkä kirjakaupan myyjät ovat tottuneet hermostuneisiin kirjailijoihin, jotka muka vaivihkaa käyvät silittämässä kirjojensa selkämyksiä ja vakoilemassa paljonko kirjaa hyllyyn on otettu.

Tervetuloa keskustelutilaisuuteen Suomen Pankin Rahamuseolle

Pääsemme puhumaan taloustaidoista ja lasten ja nuorten talouskasvatuksesta yhteen kirjan keskeisistä tapahtumapaikoista Suomen Pankin Rahamuseoon. Tervetuloa yleisölle avoimeen Talouskirja nyt -keskustelutilaisuuteen 5.10.2023 kello 17-18.

Mukana keskustelussa ovat myös sijoittaja ja kirjoittaja Merja Mähkä sekä strategia- ja tutkimusjohtaja Olli Kärkkäinen. Keskustelua johtaa Suomen Pankin johtokunnan varapuheenjohtaja Marja Nykänen.

Lisäksi tubettajasiskokset Elina ja Sofia kertovat yrittäjyydestä, rahankäytöstä ja talousasioihin liittyvistä tunteista. Tilaisuuden järjestää Suomen Pankki.

Paikalla on tietysti kirjamyyntiä ja signeeraus, joten tule paikan päälle myös tapaamaan, juttelemaan ja hakemaan tutulle lapselle kirjaan omistuskirjoitus!

Tervetuloa! Voit osallistua joko paikan päällä tai seurata tilaisuutta verkossa. Tilaisuudesta tulee myös tallenne jälkikäteen katsottavaksi.

Suomen Pankin Talouskirja nyt -sarja avaa talouden käsitteitä kirjallisuuden kautta.

Askel kohti lastenromaania ja neljä tietoista keinoa rakentaa lapsiin vetoavaa konseptia

Lastenromaanissa lapsilla pitää olla oma salainen paikka, ja siksi tornihuone on yksi tämän tarkkaan konseptoidun kirjasarjan ainesosista. Näin Tornihuoneen salaseura: Rahan jäljillä syntyi.

Miten kertoa lapsille taloustaidoista kiinnostavasti? Miten saada alakoululainen ymmärtämään inflaatio tai korot?

Olen kirjoittanut jo aiemmin kolme kuvitettua ja tarinallista lastentietokirjaa, joten haaste ei tuntunut mahdottomalta. Mutta nyt lähdimme rakentamaan aiemmista kirjoistani uuteen suuntaan kehittyvää konseptia.

Tornihuoneen salaseura: Rahan jäljillä on askel lastenromaanin suuntaan. Kohderyhmä ovat 7-12 -vuotiaat, eivätkä he juuri enää kiinnostu lasten kuvakirjan mallisista teoksista. Kirjan fyysinen koko siis pieneni. Tekstiä on hieman enemmän, ja tarinan rooli kasvaa.

En halunnut vain antaa tietoa taloudesta. Sen sijaan tärkeää oli tuoda tarinassa esiin rahaan liittyvät tunteet ja asenteet, eriarvoisuus, unelmat ja epäonnistumisetkin. Tarinan täytyy kolahtaa nykynuoreen ja käsitellä heidän arjessaan olevia talouden ilmiöitä. Samalla halusin, että kirjassa on positiivinen asenne tulevaisuuteen ja työelämään, yrittäjyyteen ja sijoittamiseen. Tärkeintä ei ole se, osaako määritellä termin inflaatio. Vaan syntyykö lapselle kuva itsestään pystyvänä toimijana, joka voi ottaa itse asioista selvää ja ryhtyä toimeen.

Samalla olin kirjoittajana uuden äärellä. Olen työkseni taloustoimittaja, mutta olen opiskellut luovaa kirjoittamista aikoinaan lukuisilla kirjoittajakursseilla mm. Oriveden opistossa ja Jyväskylän yliopistossa sivuaineenakin. Siitä on kuitenkin aikaa.

Neljä konseptin ainesta

Päätimme kustantamon kanssa heti, että tästä tulisi kolmeosainen kirjasarja. Sen hahmot ja maailma pitäisi konseptoida ja suunnitella perusteellisesti niin, että se kantaa koko sarjan. Ja vetoaa lapsilukijoihin. Siksi mukana on harkittuja elementtejä, kuten:

  1. Tarkkaan mietitty neljän lapsen joukko tuo mukanaan universaalin ystävyyden, joka yhdistää lastenkirjallisuutta Viisikoista My Little Ponyihin ja Lego Friendseihin
  2. Ratkaistava tehtävä ja draamaa, joka luo jännitettä. Tornihuoneen salaseura -nimi yhdistää teoksen lasten seikkailukirjoihin.
  3. Raikas ja moderni visuaalisuus, värikäs maailma. Konseptoinnissa valitsin Power Point -slaideille tyylillisiksi esikuviksi esimerkiksi Riina ja Sami Kaarlan Pet Agentsit, Anni Nykäsen kuvittamat Rosmariini -sarjakuvaromaanit sekä ne Lego Friendsit ja My Little Ponyt.
  4. Monia kiinnostavia lastenkirjoja yhdistää lasten oma paikka, jokin salainen kerhohuone. Peppi Pitkätossulla on oma Huvikumpunsa ja toisissa kirjoissa lapsijoukolla on puumaja. Meidän sarjassamme on Helsingissä sijaitseva kauniin jugend-talon tornihuone.

Suomen Pankin Rahamuseo sijaitsee Senaatintorin vieressä Helsingin keskustassa.

Fiktion elementeistä huolimatta teos on faktaa

Tästä luovan kirjoittamisen kehyksestä huolimatta kyse on tietokirjasta, joten teoksessa on paljon sekä tarinaan upotettua faktaa, mutta myös tietolaatikoita.

Teoksessa lapset vierailevat esimerkiksi Suomen Pankin Rahamuseossa, joka on todellinen paikka Helsingissä. Sitä varten olen käynyt museossa useamman kerran ja ottanut siellä kuvia ja videoita muistiinpanoiksi. Kävin museossa myös omien lasteni kanssa jotta näin, mikä heitä siellä kiinnostaa.

Myös tornihuone on todellinen paikka, Helsingissä sijaitseva kaunis talo jonka tornihuoneeseen eräs ystäväni päästi minut tutustumaan. Vanhan puun tuoksu, valonsäteissä leijailevat pölyhiukkaset ja pehmeä valo olivat mielikuvitusta kutkuttava miljöö!

Vaikka tarinan hahmot ovat fiktiivisiä, moni niistä on saanut ainakin osittain inspiraatiota oikeista ihmisistä. Osa aikuislukijoista voi tunnistaa heistä joitakin.

Asiantuntijahaastateltavina ovat toimineet muun muassa Suomen Pankin talousosaamisen neuvonantaja Anu Raijas sekä Nuorten yrittäjyys ja talous NYT -järjestön ja Yrityskylän asiantuntijat. Taloustoimittajana suurin osa kirjan faktatiedosta on itselleni jo tuttua, mutta käsitteiden määrittelemisessä hain tukea esimerkiksi pankkien tai viranomaistahojen verkkosivuilta.

Kirjassa on esimerkiksi aukeama, jossa kerrotaan lapsihahmojen vanhempien ammateista ja perheiden taloustilanteista. Ammattien palkkatiedot ovat kunkin alan liittojen julkaisemista tilastoista. Työttömyystukea, asumistukea ja muita sosiaalietuuksia saavan vanhemman kuukausitulojen laskennassa auttoi puolestaan Kelan asiantuntija.

Sain myös apua useiden lukujen asiasisältöjen ja uskottavuuden tarkistamisessa eri tahoilta. Esimerkiksi kun lapsihahmo käy äitinsä kanssa kirjassa avaamassa itselleen tilin pankin konttorissa, kirjan on lukenut pankin asiantuntija, joka pystyi arvioimaan menisikö asiakaspalvelutilanne todella niin. Kiitos kaikille mukana olleille avusta!

Vuonna 1995 Suomen Pankki kertoi lapsille inflaatiosta esitteen avulla. Museossa ollut pala historiaa inspiroi, sillä myös nyt hintojen nouseminen tuntuu perheiden elämässä. Rahaa nakertava inflaatiopeikko päätyi muokattuna omana versionamme mukaan.

Yökirjoittaminen ei ole terveellistä

Tämä on teos jonka idean sain jo 2019 edellisen lastentietokirjani ilmestymisen jälkeen. Sovimme tästä jo silloin kustantamon kanssa ja sain kirjoittamiseen apurahankin. Välissä tuli kuitenkin muun muassa koronapandemia, työpaikan vaihtaminen, muutto ja iso remontti sekä muita ruuhkavuosien käänteitä. Voimat ja aika eivät riittäneet samaan aikaan kaikkeen. Niinpä tämä projekti piti laittaa hetkeksi jäihin. Kiitos kustantajalleni Saara Tiuraniemelle, kun uskoit hankkeeseen myös silloin ja olit kärsivällinen!

Lopulta hanke sai kunnolla vauhtia vasta marraskuussa 2022 kun työpariksi löydettiin kuvittajaksi Mitja Mikael Malin. Kun työparin kanssa saadaan sopimukset allekirjoitettua ja kustantamon kanssa hankkeelle deadline, asiat tuntuvat vasta todellisilta. Joten ikuisuusprojekti saatiin itse asiassa kasaan lopulta varsin vauhdikkaasti.

Päivätyön ja lapsiperhearjen ohella tietokirjojen kirjoittaminen ei ole aina helppoa tai terveellistä. Ei se ollut nytkään. Öisin kirjoittaminen ei ole aina ihan viisasta. Teen tätä kuitenkin siksi, että näillä kirjoilla on yhteiskunnallinen merkitys.

Jos mahdollisimman moni lapsi tarttuu kirjaan, se on ollut sen arvoista.

Tornihuoneen salaseura nappasi taitavan peligraafikon hittipelin tiimistä: 5 vastausta miten kuvitukset syntyivät

Kuvitusta kirjasta Tornihuoneen Salaseura: Rahan jäljillä. Kuvittaja Mitja Mikael Malin. Kuvassa on poikkileikkaus keltaisesta jugend-talosta, jonka läpi lapsihahmot juoksevat ullakolla sijaitsevaan tornihuoneeseen.
Mitja Mikael Malinin kuvitusta teoksessa Tornihuoneen salaseura: Rahan jäljillä (Tammi 2023).

Kirjamme on painossa! Tornihuoneen salaseura: Rahan jäljillä ilmestyy syyskuun lopussa 2023. On siis aika kurkistaa kulisseihin ja kertoa kirjan tekemisen vaiheista.

Emme malta odottaa saavamme kirjan käsiimme fyysisenä esineenä, niin upea siitä tuli! Erityisen innoissani olen teoksen kuvittajan Mitja Mikael Malinin kuvituksista. Niiden ansiosta Tornihuoneen salaseura pääsee vauhtiin, mutta samalla hahmoihin tuli herkkyyttä ja vivahteita.

Helsinkiläinen Mitja Mikael Malin on Lahden muotoiluinstituutista valmistunut graafinen suunnittelija, kuvittaja, sarjakuva- ja pelitaiteilija. Häneltä on julkaistu sarjakuva-albumi Kivet, kannot, tähdet, kuuta (Arktinen banaani, 2021), ja hän on toiminut pelitaiteilijana useissa pelifirmoissa. 

Pelit ja sarjakuvat yhdistävät siis meitä tekijöitä. Hauska sattuma on se, että Malinin viimeisin työpaikka ennen tätä projektia oli peliyhtiö Seriously, jonka vaiheista olen kirjoittanut usein taloustoimittajana. Seriously tunnettiin söpöstä ötökkähahmoihin perustuvasta pulmapelistä, Best Fiends -hittipelistä, jota olen pelannut varmaan satojen tuntien ajan! Peligraafikon tausta näkyy kuvituksen tyylissä ja toivottavasti se houkuttelee myös lukijoita.

Antaa kuvittajan kertoa itse työstään. Tässä siis viisi kysymystä kuvittajalle!

Mitja Mikael Malin, kuvitettu omakuva

1. Kerro itsestäsi kuvittajana. Miten ja miksi päädyit alalle? 

Se tavallinen tarina. Lapsuuteni oli täynnä piirustuksia, maalauksia, kesken jääneitä sarjakuvasivuja sekä vihkosiin itse tarinoituja kuvitettuja novelleja. Rakastin kuvitettuja kirjoja ja sarjakuvalehtiä. Minut laitettiin kuvataidekouluun mutta en vielä silloin tiennyt että kuvittaminen on minulle Se Juttu. Se tuli selväksi vasta abivuonna kun kaikki ovet tuntuivat olevan auki mutta mieli teki vain piirtää. 

Päädyin opiskelemaan graafista suunnittelua, koska monella sarjakuvapiirtäjällä ja kuvittajalla on se tutkinto taustalla. Sain hyvän pohjan monipuoliseen visuaalisen työskentelyyn ja kuvittamisen ja sarjakuvan lisäksi innostuin myös pelitaiteesta. Olen viime vuodet työskennellyt pelialalla pelitaiteilijan (Game Artist) roolissa. Se on ollut kiinnostava ammatti, jossa saa nauttia kuvittajalle harvinaisesta vakituisen palkkatyön turvallisuudesta. Lisäksi olen sivuprojekteina tehnyt kuvitusta keikkaluontoisesti mm. aikakauslehtiin, kirjankansiin ja oppikirjoihin. 

Sarjakuva puolestaan korostuu henkilökohtaisissa projekteissani. Suomalainen sarjakuvaskene on aina jalostanut luovuuttani tehokkaasti, ja sarjakuva on minulle suosikkiväline ilmaista itseäni: tavoitteenani on kertoa sellaisia tarinoita joita haluaisin itse lukea.

Vuonna 2021 julkaisin ensimmäinen sarjakuvakirjani Kivet, kannot, tähdet, kuuta. Se on queer-positiivinen sarjakuvanovellikokoelma joka käsittelee suomalaisen kansanuskon teemoja. Se oli minulle rajapyykki, jossa viimein aloin tuntea tekeväni tätä hommaa ”oikeasti”, vaikka olenkin elättänyt itseni enemmän tai vähemmän piirtämisellä jo vuosia.

Mitja Mikael Malin tekee kuvitusta piirtopöydän äärellä.

2. Millainen tehtävä Rahan jäljillä -teoksen kuvittaminen oli?

Rahan Jäljillä oli kolossaalinen 50 kuvituksen urakka, jonka parissa opin paljon kestävästä tavasta työskennellä. Kuvien suuren määrän vuoksi haasteena oli ehdottomasti kuvitusten yksityiskohtainen tyyli. Halusin kuitenkin kuvittaa sellaisen kirjan jollaisia lapsena rakastin. Yksityiskohtia pursuavat kuvat, erilaiset läpileikkaukset sekä sarjakuvamaiset kerronnan elementit ovat lapsuuteni lemppareita, joista jaksan innostua nykyäänkin.

Lopputulosta katsellessani onneksi voin huokaista, että oli vaivan arvoista. Tekemisen hauskuus koostui hahmojen persoonien tuomisesta kuvakerrontaan: millainen olisi k-pop-fanin huone tai millaisen päämajan lapset itselleen koristelevat. Lisäksi kuvamaailmassa on paljon juttuja joita tykkään piirtää: rakennuksia, lämmintä valoa, energisiä hahmoja ja pieni koira.

Katso videolta, miten syntyi yksi kirjan keskeisistä kuvituksista. Video näyttää tallenteena kuvitusprosessin vaihe vaiheelta.

3. Millä tekniikalla kuvitukset on tehty ja miten työskentelet?

Kaikki kuvitukset on tehty alusta loppuun digitaalisesti. Työskentelen suurimman osan prosessista iPad Pro:lla Procreate-ohjelmalla. Luonnostelen kuvitusta miettien kompositiota, kuvakulmaa, paljonko tilaa kuva vie sivulta ja mitä kaikkea tapahtumaa siihen pitäisi mahtua. Työprosessissani on tärkeää, että tässä kohtaa elementtejä voi siirrellä ympärinsä ja kokeilla erilaisia värejä.

Ensimmäinen luonnos on hyvin viitteellinen, ja sitä ei asiakas usein pääse edes näkemään. Epämääräiset viivat ja rautalankahahmot ovat minulle niinkuin hätäisesti muistiin kirjoitettu idea, jota katsomalla tiedän heti mitä olen ajanut takaa. Kuitenkin tämä vaihe on se joka vie kaikista eniten aikaa ja ajatustyötä. Joskus käytän mallina valokuvia tai 3D-malleja. Esimerkiksi Tornihuoneesta tein yksinkertaisen 3D-mallin, jotta saisin paremman käsityksen huonekalujen sijainnista eri perspektiiveissä.

Tornihuoneen esikuvana oleva rakennus on oikea talo Helsingin keskustassa.

Seuraava työvaihe on viivapiirros, tai minun tapauksessani enemmänkin ”parempi luonnos”. Tämän tyyppisissä kuvissa en hirveästi panosta viivan laatuun, sillä seuraavissa vaiheissa maalaan sen päälle. Osa luonnosviivasta jää kuitenkin näkyville ja lopputulos on rento eikä liian huoliteltu. Lisään kuvaan värit, valot ja varjot, yhdistän kaiken samalle layerille eli kerrokseen (kuvittajat tietävät että tämä vähän kirpaisee) ja sitten vain maalaan päälle yksityiskohtia kunnes näyttää hyvältä. Tämä on se kiva vaihe, jota tehdessä ei hirveästi tarvitse ajatella mitään. Yleensä tässä kohtaa olen käpertynyt epäergonomiseen asentoon sohvannurkkaan ja kuuntelen samalla podcastia, äänikirjaa tai youtube-videoita.

Lopuksi siirrän kuvan tietokoneelle ja korjailen väriarvoja Photoshopissa ja siirrän tiedoston oikeassa koossa ja formaatissa. Tämän teen yleensä kaikille kuville kerralla, jotta lopputulos on yhtenäinen. Prosessin varrella vanhoihin kuviin pitää välillä palata fiksaamaan virheitä ja epäjohdonmukaisuuksia.

4. Millainen kuvitustyylisi ja tekniikkasi muutoin on?

Kuvitan nykyään lähes pelkästään digitaalisesti, sillä olen hionut sen työprosessin niin pitkälle. Varioin tyyliäni ja tekniikkaani sen mukaan mitä olen tekemässä: sarjakuvani ovat usein hyvinkin pelkistettyä viivaa, peligrafiikat taas voivat olla hyvinkin pitkälle renderöityjä (renderöinti tarkoittaa tässä yhteydessä kolmiuloittteisuuden luomista värittämällä, valolla ja varjostuksella).

Oli tekniikka kuinka pelkistetty tai yksityiskohtainen tahansa, minua kiinnostaa muodon ja liikkeen tutkiminen ja tyylittely viivalla ja valolla. Muiden sarjakuvapiirtäjien, kuvittajien ja pelitaiteilijoiden tuotokset inspiroivat kehittämään omaa kädenjälkeä.

Yksi kirjan tapahtumapaikoista on Suomen Pankin Rahamuseo, joka on todellinen paikka Helsingissä.

5. Miten se näkyy kuvituksissa, että myös kuvitukset tarjoavat tietoa ja ovat totta?

Kuvitukset ovat hyvin tiukasti sidoksissa tosimaailmaan, eivätkä sisällä usein lastenkirjalle tyypillisiä fantasiamaisia elementtejä. Fantasian puuttuessa kiinnostavia kuva-aiheita on haettu tosielämästä erilaisten harrastusten, mielenkiintoisten esineiden ja paikkojen avulla. Kuvituksissa esiintyvät oikeat paikat on käyty referenssikuvaamassa, ja moneen muuhunkin asiaan on pitänyt kuvamateriaalin kautta perehtyä. Google-hakuhistoriassa on nyt pizzauuneja, kobolttikaivoksia, sukellusvarusteita ja vanhoja kännyköitä. En pyri täydelliseen tarkkuuteen kuvillani, mutta yritän saada luotua oikeanlaisen fiiliksen ja pelkistää kuvitettavan tilanteen olennaiseen. Näin se on lukijallekin helpompi hahmottaa.

Kuvitusta teoksessa Tornihuoneen salaseura: Rahan jäljillä. Mitja Mikael Malin (Tammi 2023). Kuvassa kolme lasta laittaa täytteitä pitsapohjille.

Tulossa syksyllä 2023: Tornihuoneen salaseura. Rahan jäljillä

Tarinallinen ja kuvitettu lastentietokirja oman talouden ja taloustaitojen hauskaan oppimiseen.

Tällaista on työn alla! Käsikirjoitus on pian kasassa ja kuvittaja Mitja Mikael Malin on jo hyvässä vauhdissa. Tavoitteena on saada teos painokuntoon ennen kesälomia. Kirjan kustantaa Tammi.

Millaisesta kirjasta on kyse? Kustantamon esittelyssä kerromme:
Miten rahaan liittyykin niin paljon unelmia, pettymyksiä ja muita tunteita? Miten teidän perheessä puhutaan talousasioista lasten kanssa? Mitä ovat palkka, verot, korko ja laina? Miten eri digipalveluihin hurahtaakin äkkiä iso summa, ja mihin kaikkeen perheen rahat menevät? Miten koko talous oikeastaan toimii?

Haku on mokannut. Antaako äiti ikinä anteeksi, ja miten he selviytyvät tästä? K-pop-tähteydestä haaveileva koululainen on ostanut äidin nimissä osamaksulla uuden puhelimen voidakseen videoida tanssimuuvejaan TikTokiin. Sitä hän ei tiennyt, että yksinhuoltajaperheen talous on muutenkin kuilun partaalla.

Onneksi Hakun ystävät Lumi, Koko ja Miki auttavat, ja yhdessä puhelinrahat saadaan kasaan. Vähän jää säästöönkin, ja Hakulle avataan oma tili. Lastenromaania lähestyvässä tietokirjassa kuljetaan vanhan jugend-talon ullakkotornihuoneesta Rahamuseoon ja opitaan monenlaisia asioita rahasta.

Teoksen lapsihahmot pohtivat talouden kysymyksiä 7-11 -vuotiaiden kohderyhmälle ikätasoisten ja konkreettisten tilanteiden kautta. Puhe lasten ja nuorten taloustaitojen puutteellisuudesta on ollut viime vuosina Suomessa voimakasta. Taloustaitoja on vaadittu lisää kouluissa opetettavaksi ja Suomen Pankkia myöten alan toimijat ovat huolissaan mm. pikavippien ottamisesta, luottotietojen menettämisestä ja oman talouden hallinnasta. Kouluissa taloustaitoja jo onneksi opetetaan ja TAT:n Yrityskylässä suomalaiset koululaiset saavat tuhtin tietoannoksen myös asiaa.

Taloudellisen tiedotustoimiston (TAT) Nuorisotutkimuksen mukaan 64 prosenttia opettajista on huolissaan nuorten heikoista taloustaidoista (2019).

Huolipuheen sijaan haluamme tarjota ratkaisuita ja työkaluja, ja myös koteihin laadukasta lukemista.

Kirjassa käsitellään teemoja kuten pikavipit, osamaksulla ostaminen, korot ja laina, perheen tulot ja budjetti, erilaiset ammatit ja palkka, valtiontalouden toiminta, digitaalinen maksaminen, sijoittaminen, säästäminen ja pankkiasiat, vastuullinen kuluttaminen, ympäristövaikutukset ja kiertotalous.

Tietosisältöjen ohella tarina tarjoaa samaistuttavasti käsiteltynä asiaa rahaan liittyvistä tunteista.

Teknologiaan ja kasvuyrityksiin erikoistuneena taloustoimittajana olen luonnollisesti ollut nyt kiinnostunut tekoälyn kehityksestä ja sen mahdollisuuksista työkaluna. Kerron kokeiluistani Suomen Kuvalehdessä Karo Hämäläisen Kirjailijan päiväkirja -blogissa: Tekoäly kirjoitti K-pop-lyriikat Elina Lappalaisen lastenkirjaan – ”Kyse on tärkeästä työkalusta”

Kerron lisää kun julkaisu lähestyy, palataan pian!

Matematiikan opiskelu on taisteltu etuoikeus – ja silti me nykytytöt suljemme itseltämme ovia ihan itse

Oikeus opiskella matematiikkaa ja luonnontieteitä on taisteltu etuoikeus, jossa myös Minna Canthilla on ollut osansa. Canthin aikaan jopa sivistyneistön tytöille opetettiin enimmäkseen salonkitaitoja, kieliä ja käsitöitä – ei hyödyllisiä asioita joilla pitää huolta taloudesta ja osallistua miehen rinnalla toimeentulon hankkimiseen.

Minna Canthille kysymys tyttöjen koulutuksesta oli kipeän omakohtainen. Olihan hänellä seitsemän lasta: viisi tyttöä ja kaksi poikaa. Hän oli aiheellisesti huolissaan omien tyttäriensä koulutuksesta.


Kohtaus Minna Canthin pienoisromaanista Hanna, vuodelta 1886. Kuva Suvi Aholan teoksesta Mitä Minna Canth todella sanoi

Minnan oma isä oli halunnut tarjota tyttärelleen parhaan mahdollisen sivistyksen, joka varmistaisi hyvän tulevaisuuden. Niinpä Minna kävi aikansa tytöille parhaat tarjolla olevat ja jatkoi peräti juuri tytöille avautuneeseen Jyväskylän opettajaseminaariin. Opinnot tosin jäivät kesken, kun lehtori Ferdinand Canth kosi.

Kun Minna jäi 35-vuotiaana leskeksi ja 7 lapsen yksinhuoltajaksi, hän muutti Jyväskylästä Kuopioon ja otti perheensä kangaskaupan hoitaakseen. Kuopioon muutettuaan Canth ilmoitti heti vanhimmat tyttärensä edellisenä syksynä perustettun yksityiseen suomalaiseen tyttökouluun, kertoo Minna Maijala Canthin elämäkerrassa Hellä, herkkä, hehkuvainen (Otava 2014) . Sitä ennen hän oli kuitenkin järkyttänyt kaupungin seurapiirejä käymällä kysymässä Lyseon rehtorilta, josko vanhin tytär Anni pääsisi sinne opiskelijaksi. Lyseon ovet eivät tytöille auenneet. Canthin tyttäret olisivatkin saaneet odottaa kauan: Lyseo pysyi poikakouluna 1970-luvulle saakka.

Canth alkoi aktiivisesti kampanjoida tytöille järjestettävän, yliopistoon johtavan koulutuksen puolesta. Kuopiolaiset naiset yhdistivät voimansa valtakunnallisen naisliikkeen kanssa ja järjestivät varainkeruuhankkeita. Ensimmäinen suomalainen yhteiskoulu aloitti Helsingissä 1886, Kuopion Yhteiskoulu, jonka perustamiseen Canth merkittävästi vaikutti, aloitti 1892.

Omien tyttäriensä suhteen Canth ei voinut odottaa naislyseon tai suomenkielisen yhteiskoulun perustamista. Kuopus Lyyli aloitti koulun ruotsinkielisessä yhteiskoulussa ja hänestä tuli ainoa Canthin tyttäristä joka valmistui ylioppilaaksi ja hän pääsi Helsingin yliopistoon, Maijala kertoo elämäkerrassa. Vanhempien tyttäriensä puutteellista koulutusta Canth paikkasi palkkaamalla paikallisista lyseolaispojista tutoreita aineisiin, joita tyttökoulussa ei opetettu – kuten latinaa, voimistelua ja matematiikkaa.

***

Nykytytöille tämä kaikki on mahdollista, mutta silti suljemme itseltämme ovia – esimerkiksi kuvittelemalla että matematiikka ja ohjelmointi olisivat vain pojille varattu urapolku. Myös itse olen ollut tässä suhteessa pöljä.

Maaliskuussa Teknolologiateollisuus ry – siis esimerkiksi ohjelmistoyrityksiä edustava etujärjestö – julkaisi huolestuttavan tutkimuksen. Enemmistö yläkoululaispojista pitää teknologiaa kiinnostavana tulevaisuuden alana. Tytöt suhtautuvat varauksellisemmin. Pojat ovat yläkoulusta lähtien huomattavasti tyttöjä kiinnostuneempia työskentelemään tulevaisuudessa teknologian parissa.

Kyselyssä oli vastaajina 881 nuorta, joista 40 % oli yläkouluikäisiä ja loput toisen asteen opiskelijoita. Tyttöjen avoimissa vastauksissa teknologia koettiin pelottavaksi. Tytöt myös ajattelevat, etteivät he ymmärrä tai osaa käyttää teknologiaa. Pojat taas korostivat teknologiaa mielenkiintoisena haasteena, joka pitää sisällään paljon mahdollisuuksia.

Teknologiateollisuus on yrittänyt houkutella naisia alalle vuosien – jopa vuosikymmenten ajan. Mitään ei vain tunnu tapahtuvan. Naisia on edelleen teknologia-alalla noin viidennes, 23 prosenttia.

Esimerkiksi ammattikorkeakouluissa tietojenkäsittelyn uusista opiskelijoista vain 19 prosenttia on naisia, sähkö- ja automaatiotekniikan opiskelijoista 6 prosenttia. Yliopistoissa tietojenkäsittelyn uusista kandivaiheen opiskelijoista vain 15 prosenttia on naisia, kone- ja energiatekniikassa vain 10 prosenttia.

Opiskelupaikkaa valitessa on siis tapahtunut jo jotain, silloin on liian myöhäistä vaikuttaa.

Microsoftin pari vuotta sitten julkaiseman tutkimuksen mukaan suomalaistytöt alkavat kiinnostua luonnontieteistä keskimäärin 11 vuoden iässä. Kiinnostus kuitenkin lopahtaa jo 14-vuotiaana, eikä tilanne parane niinä ratkaisevina vuosina kun nuoret tekevät opiskelu- ja uravalintoja.

Vaikka 62 prosenttia tutkimuksen suomalaistytöistä ymmärsi luonnontieteiden olevan keskeisiä heidänkin elämässään, vain 37 prosenttia sanoi voivansa kuvitella uraa niiden parissa. Vain ranskalaisia tyttöjä luonnontieteet kiinnostavat vähemmän.

Kyse on syvällä kulttuurissamme olevasta ongelmasta. Suomi on ammattien sukupuolittumista tarkastelevan EU-maiden listan neljännellä sijalla. Eriytyneimpien työmarkkinoiden listalla ovat ylempänä vain Viro, Slovakia ja Latvia. Meillä on vahva jako miesten ja naisten töihin. Mallit alkavat rakentua jo lapsuudessa: siitä mitä meiltä odotetaan, millaisesta käytöksestä ja osaamisesta meitä palkitaan ja miten tyttöjä ja poikia kannustetaan.

***

Olen Talouselämä-lehden toimittajana keskittynyt vuodesta 2011 lähtien erityisesti seuraamaan startup-yrityksiä, suomalaisia peliyhtiöitä, teknologia-aiheita ja esimerkiksi kasvuyritysten keräämiä pääomasijoituksia. Kirjoitan kiinnostavista uusista keksinnöistä, teknologioista jotka mullistavat vauhdilla yhteiskuntaa kaikkialla maailmassa.

Mutta vielä täällä lukiolaisena tai yliopistossa journalistiikkaa opiskellessani en olisi voinut kuvitellakaan, että jonain päivänä työskentelen teknologian ja luonnontieteiden parissa päivittäin!

Jääräpäisesti kuvittelin, että en tulevana kirjailijana tarvitse matikkaa mihinkään. Olin löytänyt omat vahvuuteni kirjoittamisesta ja humanistisista aineista.  Muuten todistukseni oli täynnä kymppejä ja ysejä, mutta matematiikasta sain jopa pari nelosta. Kieltäydyin tekemästä mitään matematiikan eteen, joten en myöskään oppinut. Se oli täysin idioottimaista – ja nyt kaduttaa.

Jokainen löytää lopulta oman polkunsa. On kuitenkin hälyttävää, jos toinen puoli ihmiskuntaa ei käytä lahjojaan täysimääräisesti vain väärien mielikuvien tai roolimallien puutteen vuoksi.

Ja kuitenkin oli teknologiasta kiinnostunut ja tietokone- ja konsolipelejä pelaava nörttityttö jo koululaisena. Vaikka nörttitytöistä ei puhuttu minun kouluaikanani.

Onneksi lopulta löysin työelämässä lokeron, jossa esimerkiksi kiinnostuksesta peleihin on ollut hyötyä. Samalla olen ymmärtänyt, että kirjailijan ja toimittajan työssä todellakin olisin tarvinnut enemmän myös sitä matematiikkaa! Ne maailmat eivät olekaan niin kaukana toisistaan, kuin olin kuvitellut.

***

Olen halunnut osaltani tehdä työtä sen eteen, että muut eivät tekisi samaa virhettä kuin minä. Siksi olen kirjoittanut tästä tytöt ja teknologia, #girlsintech -teemasta vuosien ajan sännöllisesti Talouselämä-lehdessä – ja jopa Demiin!

Viimeisin ponnistukseni aiheen parissa on tammikuussa ilmestynyt Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset -lastentietokirja.

Kirjassa sisarukset Elli ja Hanna tutustuvat suomalaisiin naisiin – Minna Canthin lisäksi esimerkiksi tähtitieteilijä Liisi Otermaan joka oli supermatemaatikko ja osasi laskea komeettojen kiertoradat pelkän laskukoneen avulla nopeammin kuin aikansa supertietokoneet – sekä kehitysbiologi, kantasolututkija Irma Theslefiin. Kirjan viesti on se, että nykytytöt saavat itse valita oman polkunsa, heistä voi tulla kirjailijoita, kauppiaita, tähtitieteilijöitä tai tutkijoita.

Kirja lähtee liikkeelle tilanteesta, jossa Elli on livistänyt koulun museoretkellä Kuopion Korttelimuseon pihapuuhun. Elliä harmittaa, sillä matikan tehtäviä on tekemättä ja hän joutuu tekemään ne koulun jälkeen. Kirjassa matkan varrella matematiikka onkin yksi teemoista, ja Elli löytää siihen uutta innostusta myös Minna Canthilta – joka olikin terävä laskija ja menestynyt kauppias.

Itse asiassa tämä on Minna Canthissa puoli, joka on yllättänyt minut. Minna Canth oli edelläkävijä, valtavan kiinnostunut tieteen edistysaskelista. Hän tilasi Kuopion perukoille huikean määrän ulkomaisia lehtiä ja kiinnostavaa kirjallisuutta. Hänellä oli käsissää oman aikansa internet ja hän oli lukenut ja sivistynyt tavalla, jolle me jäämme auttamatta jälkeen – vaikka kaikki maailman tieto on sen meihin liimatun kosketusnäytön täppäilyn päässä.

Minna Canth oli loistava kirjailija, mutta ennen kaikkea hän oli utelias ja mieleltään avoin. Siinä missä minä suljin silmäni matematiikalta ja luulin sitä jotenkin vastakkaiseksi maailmaksi luovuuden, kirjallisuuden ja humanismin kanssa, Canth osasi syleillä molempia maailmoita. Hän ymmärsi matematiikan tarpeen myös naisten käytännön elämässä.

”Siihen nähden, että taloudenhoito useimmiten tule olemaan naisten tärkeimpiä tehtäviä, on hänelle annettava opetusta myös taloustieteessä. Keskisäädyissä nykyään vallitseva ekonoomillinen häviötila perustuu muien epäkohtien ohessa suuressa määrin myöskin perheen emäntien taitamattomaan ja ymmärtämättömään talouden hallintoon.”

Minna Canth: Naiskysymyksestä II, Valvoja 1884

Siis jo Minna Canth vaati lisää taloustaitojen opetusta kouluihin!