Matematiikan opiskelu on taisteltu etuoikeus – ja silti me nykytytöt suljemme itseltämme ovia ihan itse

Oikeus opiskella matematiikkaa ja luonnontieteitä on taisteltu etuoikeus, jossa myös Minna Canthilla on ollut osansa. Canthin aikaan jopa sivistyneistön tytöille opetettiin enimmäkseen salonkitaitoja, kieliä ja käsitöitä – ei hyödyllisiä asioita joilla pitää huolta taloudesta ja osallistua miehen rinnalla toimeentulon hankkimiseen.

Minna Canthille kysymys tyttöjen koulutuksesta oli kipeän omakohtainen. Olihan hänellä seitsemän lasta: viisi tyttöä ja kaksi poikaa. Hän oli aiheellisesti huolissaan omien tyttäriensä koulutuksesta.


Kohtaus Minna Canthin pienoisromaanista Hanna, vuodelta 1886. Kuva Suvi Aholan teoksesta Mitä Minna Canth todella sanoi

Minnan oma isä oli halunnut tarjota tyttärelleen parhaan mahdollisen sivistyksen, joka varmistaisi hyvän tulevaisuuden. Niinpä Minna kävi aikansa tytöille parhaat tarjolla olevat ja jatkoi peräti juuri tytöille avautuneeseen Jyväskylän opettajaseminaariin. Opinnot tosin jäivät kesken, kun lehtori Ferdinand Canth kosi.

Kun Minna jäi 35-vuotiaana leskeksi ja 7 lapsen yksinhuoltajaksi, hän muutti Jyväskylästä Kuopioon ja otti perheensä kangaskaupan hoitaakseen. Kuopioon muutettuaan Canth ilmoitti heti vanhimmat tyttärensä edellisenä syksynä perustettun yksityiseen suomalaiseen tyttökouluun, kertoo Minna Maijala Canthin elämäkerrassa Hellä, herkkä, hehkuvainen (Otava 2014) . Sitä ennen hän oli kuitenkin järkyttänyt kaupungin seurapiirejä käymällä kysymässä Lyseon rehtorilta, josko vanhin tytär Anni pääsisi sinne opiskelijaksi. Lyseon ovet eivät tytöille auenneet. Canthin tyttäret olisivatkin saaneet odottaa kauan: Lyseo pysyi poikakouluna 1970-luvulle saakka.

Canth alkoi aktiivisesti kampanjoida tytöille järjestettävän, yliopistoon johtavan koulutuksen puolesta. Kuopiolaiset naiset yhdistivät voimansa valtakunnallisen naisliikkeen kanssa ja järjestivät varainkeruuhankkeita. Ensimmäinen suomalainen yhteiskoulu aloitti Helsingissä 1886, Kuopion Yhteiskoulu, jonka perustamiseen Canth merkittävästi vaikutti, aloitti 1892.

Omien tyttäriensä suhteen Canth ei voinut odottaa naislyseon tai suomenkielisen yhteiskoulun perustamista. Kuopus Lyyli aloitti koulun ruotsinkielisessä yhteiskoulussa ja hänestä tuli ainoa Canthin tyttäristä joka valmistui ylioppilaaksi ja hän pääsi Helsingin yliopistoon, Maijala kertoo elämäkerrassa. Vanhempien tyttäriensä puutteellista koulutusta Canth paikkasi palkkaamalla paikallisista lyseolaispojista tutoreita aineisiin, joita tyttökoulussa ei opetettu – kuten latinaa, voimistelua ja matematiikkaa.

***

Nykytytöille tämä kaikki on mahdollista, mutta silti suljemme itseltämme ovia – esimerkiksi kuvittelemalla että matematiikka ja ohjelmointi olisivat vain pojille varattu urapolku. Myös itse olen ollut tässä suhteessa pöljä.

Maaliskuussa Teknolologiateollisuus ry – siis esimerkiksi ohjelmistoyrityksiä edustava etujärjestö – julkaisi huolestuttavan tutkimuksen. Enemmistö yläkoululaispojista pitää teknologiaa kiinnostavana tulevaisuuden alana. Tytöt suhtautuvat varauksellisemmin. Pojat ovat yläkoulusta lähtien huomattavasti tyttöjä kiinnostuneempia työskentelemään tulevaisuudessa teknologian parissa.

Kyselyssä oli vastaajina 881 nuorta, joista 40 % oli yläkouluikäisiä ja loput toisen asteen opiskelijoita. Tyttöjen avoimissa vastauksissa teknologia koettiin pelottavaksi. Tytöt myös ajattelevat, etteivät he ymmärrä tai osaa käyttää teknologiaa. Pojat taas korostivat teknologiaa mielenkiintoisena haasteena, joka pitää sisällään paljon mahdollisuuksia.

Teknologiateollisuus on yrittänyt houkutella naisia alalle vuosien – jopa vuosikymmenten ajan. Mitään ei vain tunnu tapahtuvan. Naisia on edelleen teknologia-alalla noin viidennes, 23 prosenttia.

Esimerkiksi ammattikorkeakouluissa tietojenkäsittelyn uusista opiskelijoista vain 19 prosenttia on naisia, sähkö- ja automaatiotekniikan opiskelijoista 6 prosenttia. Yliopistoissa tietojenkäsittelyn uusista kandivaiheen opiskelijoista vain 15 prosenttia on naisia, kone- ja energiatekniikassa vain 10 prosenttia.

Opiskelupaikkaa valitessa on siis tapahtunut jo jotain, silloin on liian myöhäistä vaikuttaa.

Microsoftin pari vuotta sitten julkaiseman tutkimuksen mukaan suomalaistytöt alkavat kiinnostua luonnontieteistä keskimäärin 11 vuoden iässä. Kiinnostus kuitenkin lopahtaa jo 14-vuotiaana, eikä tilanne parane niinä ratkaisevina vuosina kun nuoret tekevät opiskelu- ja uravalintoja.

Vaikka 62 prosenttia tutkimuksen suomalaistytöistä ymmärsi luonnontieteiden olevan keskeisiä heidänkin elämässään, vain 37 prosenttia sanoi voivansa kuvitella uraa niiden parissa. Vain ranskalaisia tyttöjä luonnontieteet kiinnostavat vähemmän.

Kyse on syvällä kulttuurissamme olevasta ongelmasta. Suomi on ammattien sukupuolittumista tarkastelevan EU-maiden listan neljännellä sijalla. Eriytyneimpien työmarkkinoiden listalla ovat ylempänä vain Viro, Slovakia ja Latvia. Meillä on vahva jako miesten ja naisten töihin. Mallit alkavat rakentua jo lapsuudessa: siitä mitä meiltä odotetaan, millaisesta käytöksestä ja osaamisesta meitä palkitaan ja miten tyttöjä ja poikia kannustetaan.

***

Olen Talouselämä-lehden toimittajana keskittynyt vuodesta 2011 lähtien erityisesti seuraamaan startup-yrityksiä, suomalaisia peliyhtiöitä, teknologia-aiheita ja esimerkiksi kasvuyritysten keräämiä pääomasijoituksia. Kirjoitan kiinnostavista uusista keksinnöistä, teknologioista jotka mullistavat vauhdilla yhteiskuntaa kaikkialla maailmassa.

Mutta vielä täällä lukiolaisena tai yliopistossa journalistiikkaa opiskellessani en olisi voinut kuvitellakaan, että jonain päivänä työskentelen teknologian ja luonnontieteiden parissa päivittäin!

Jääräpäisesti kuvittelin, että en tulevana kirjailijana tarvitse matikkaa mihinkään. Olin löytänyt omat vahvuuteni kirjoittamisesta ja humanistisista aineista.  Muuten todistukseni oli täynnä kymppejä ja ysejä, mutta matematiikasta sain jopa pari nelosta. Kieltäydyin tekemästä mitään matematiikan eteen, joten en myöskään oppinut. Se oli täysin idioottimaista – ja nyt kaduttaa.

Jokainen löytää lopulta oman polkunsa. On kuitenkin hälyttävää, jos toinen puoli ihmiskuntaa ei käytä lahjojaan täysimääräisesti vain väärien mielikuvien tai roolimallien puutteen vuoksi.

Ja kuitenkin oli teknologiasta kiinnostunut ja tietokone- ja konsolipelejä pelaava nörttityttö jo koululaisena. Vaikka nörttitytöistä ei puhuttu minun kouluaikanani.

Onneksi lopulta löysin työelämässä lokeron, jossa esimerkiksi kiinnostuksesta peleihin on ollut hyötyä. Samalla olen ymmärtänyt, että kirjailijan ja toimittajan työssä todellakin olisin tarvinnut enemmän myös sitä matematiikkaa! Ne maailmat eivät olekaan niin kaukana toisistaan, kuin olin kuvitellut.

***

Olen halunnut osaltani tehdä työtä sen eteen, että muut eivät tekisi samaa virhettä kuin minä. Siksi olen kirjoittanut tästä tytöt ja teknologia, #girlsintech -teemasta vuosien ajan sännöllisesti Talouselämä-lehdessä – ja jopa Demiin!

Viimeisin ponnistukseni aiheen parissa on tammikuussa ilmestynyt Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset -lastentietokirja.

Kirjassa sisarukset Elli ja Hanna tutustuvat suomalaisiin naisiin – Minna Canthin lisäksi esimerkiksi tähtitieteilijä Liisi Otermaan joka oli supermatemaatikko ja osasi laskea komeettojen kiertoradat pelkän laskukoneen avulla nopeammin kuin aikansa supertietokoneet – sekä kehitysbiologi, kantasolututkija Irma Theslefiin. Kirjan viesti on se, että nykytytöt saavat itse valita oman polkunsa, heistä voi tulla kirjailijoita, kauppiaita, tähtitieteilijöitä tai tutkijoita.

Kirja lähtee liikkeelle tilanteesta, jossa Elli on livistänyt koulun museoretkellä Kuopion Korttelimuseon pihapuuhun. Elliä harmittaa, sillä matikan tehtäviä on tekemättä ja hän joutuu tekemään ne koulun jälkeen. Kirjassa matkan varrella matematiikka onkin yksi teemoista, ja Elli löytää siihen uutta innostusta myös Minna Canthilta – joka olikin terävä laskija ja menestynyt kauppias.

Itse asiassa tämä on Minna Canthissa puoli, joka on yllättänyt minut. Minna Canth oli edelläkävijä, valtavan kiinnostunut tieteen edistysaskelista. Hän tilasi Kuopion perukoille huikean määrän ulkomaisia lehtiä ja kiinnostavaa kirjallisuutta. Hänellä oli käsissää oman aikansa internet ja hän oli lukenut ja sivistynyt tavalla, jolle me jäämme auttamatta jälkeen – vaikka kaikki maailman tieto on sen meihin liimatun kosketusnäytön täppäilyn päässä.

Minna Canth oli loistava kirjailija, mutta ennen kaikkea hän oli utelias ja mieleltään avoin. Siinä missä minä suljin silmäni matematiikalta ja luulin sitä jotenkin vastakkaiseksi maailmaksi luovuuden, kirjallisuuden ja humanismin kanssa, Canth osasi syleillä molempia maailmoita. Hän ymmärsi matematiikan tarpeen myös naisten käytännön elämässä.

”Siihen nähden, että taloudenhoito useimmiten tule olemaan naisten tärkeimpiä tehtäviä, on hänelle annettava opetusta myös taloustieteessä. Keskisäädyissä nykyään vallitseva ekonoomillinen häviötila perustuu muien epäkohtien ohessa suuressa määrin myöskin perheen emäntien taitamattomaan ja ymmärtämättömään talouden hallintoon.”

Minna Canth: Naiskysymyksestä II, Valvoja 1884

Siis jo Minna Canth vaati lisää taloustaitojen opetusta kouluihin!

Comments are closed.