Wau mitkä julkkarit – Oodi täynnä ihania Minna Canthin faneja

Ihmeellinen Minna -lastentietokirjan julkkarit Minna Canthin seuran järjestämän keskustelutilaisuuden yhteydessä Oodi-kirjastossa keräsivät täpötäyden salillisen väkeä.

Leijailen edelleen aivan fiiliksissä siitä, miten hienon juhlan Ihmeellinen Minna -lastentietokirjamme sai. Oodin sali täyttyi Minna Canthin faneista ja piti hakea lisää tuoleja! Ja aktiivinen Minna Canthin seuran jäsen, kirjailija Kaari Utriokin oli paikalla! Myös yksi kirjamme supernaisista, tieteen akateemikko, kehitysbiologi Irma Thesleff saapui kukitettavaksi.

Lyöttäydyimme yhteen Minna Canthin seuran kanssa ja pääsimme kertomaan kirjasta seuran järjestämän keskustelutilaisuuden yhteydessä. Kansalaisvaikuttaminen Minna Canthin hengessä -tilaisuuden paneelissa olivat Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar, SPR:n pääsihteeri Kristiina Kumpula sekä toimittaja Saska Saarikoski. Syntyi hyvä keskustelu! Päätteeksi kustantajamme Tammi tarjosi kakkukahvit.

Seuraavana aamunakin koitti iloinen yllätys, kun Helsingin Sanomat oli nostanut Ihmeellisen Minnan kevään lastenkirjojen koostejuttuunsa lukuvinkkeihin.

Oodissa pidetyn paneelin vetäjänä minun piti itsekin valmistautuessa pohtia hetki sitä, mitä ”kansalaisvaikuttaminen Minna Canthin hengessä” oikein tarkoittaa, millaista vaikuttamista se olisi?

Canthin on sanottu vaikuttaneen suomalaisten sosiaalisiin olohin enemmän kuin kenenkään muun kirjailijan. Teosten lähtökohta oli journalistinen, sillä Canth kierteli itse köyhien luona ja jopa vankiloissa tutustuen elämään, jota monet yläluokan ihmiset eivät nähneet lainkaan. Hänen suhtautumisensa oli myötätuntoinen. Minnan ajatus siitä, että kaikki ihmiset ovat saman arvoisia oli radikaali – eikä niin kovin yleistä vielä tässäkään ajassa. Voisimme ottaa oppia Minnan ihmiskuvasta.

Myös tänä talvena suomalaisia on puhuttanut köyhyys ja esimerkiksi yksinhuoltajavanhempien toimeentulo, syrjäytyminen ja mielenterveysongelmat.  Canthin teemat ovat ajankohtaisia myös nyky-Suomessa.

Helsingin Sanomien tammikuun alussa julkaisema Anna-Stina Nykäsen artikkeli suomalaisesta köyhyydestä oli juuri sellaista #MitäMinnaTekisi -vaikutavaa journalismia, Minnan hengessä tehtyä. Kyselyssä moni kertoi epätoivosta, kun rahat eivät riitä. Nyky-Suomessa köyhyys on kuitekin varsin erilaista, kuin Canthin ajan vaivaistaloihin joutuvien totaalinen kurjuus. Pahimmillaan myös nyky-Suomessa köyhyys tarkoittaa nälkäisiä lapsia, kuten Ylen juuri ilmestynyt koskettava artikkeli kuvasi.

Yhteiskunnan kovuus vähäosaisia kohtaan on teemana esimerkiksi Canthin Köyhää kansaa -teoksessa. Siinä Canth kuvaa köyhää perhettä:  epätoivoinen äiti Mari yrittää haalia ruokaa neljälle nälkää näkevälle lapselleen. Puolisokea esikoistyttö saa kerjäämällä kuivia leivänkannikoita ja kylmiä perunoita. Kun perheen kuopus kuolee,  Marin mielenterveys murtuu lopullisesti, ja hänet viedään Harjulan köyhäintaloon. Canth kuvaa Kuopiolaisen Harjulan haisevaksi lääväksi, josta Marin mölisevä huuto kantautuu.

Minna oli kuplien puhkaisija, joka toi yleiseen tietoisuuteen köyhän luokan hädän – ja samanlaista kuplien puhkaisemista tarvitaan nykyisinkin. Nytkin puhumme eri todellisuuksista, joissa eri puolilla Suomea ja eri tavoilla ajattelevat ihmiset elävät.

”Nainen, joka totuuden tähden uskaltaa otaa iskuja ja ottaa iskuja, panee myös jotakin alttiiksi” – tämä sitaatti on myös Minna Maijalan tuoreen Punaiset kengät -esseeteoksen kannessa. Yhteiskunnallisena vaikuttajana Minna Canth oli rohkea ja aikanaan radikaali. Polarisoitunut somekeskustelu tarkoittaa, että julkinen kannanottaminen vaatii usein iskujen kestämistä, niin Minnan aikaan kuin nykyisinkin.

Mikä olisi minnamaisen rohkeaa kansalaisvaikuttamista tänä päivänä? Meistä jokainen voi pitää Minnan lippua korkealla, ja rakentaa tasa-arvoista yhteiskuntaa. Canth puolustaisi suvaitsevaisuutta ja myötätuntoa.

Comments are closed.