Uusi kirja työn alla: Minna Canth ja muut upeat suomalaiset sankarinaiset

Minna Canthin kotirakennus Kanttila Kuopion Minna Canthin kadulla.

Kahden viikon kirjoitusvapaa on kohta ohi, palasin aineistonkeruumatkalta Kuopiosta ja tapasin ensimmäistä kertaa uuden kirjani kuvittajan. Olemme siis hyvässä vauhdissa! Ensimmäiset sivut on kirjoitettu, tarina on hahmottunut ja visio kirkastunut.

On kivaa päästä kertomaan projektista, tästä tulee mahtavaa! Työn alla on jälleen uusi tarinallinen ja piirroskuvitettu lastentietokirja. Sen kehystarina sijoittuu lapsuuden kotikaupunkiini Kuopioon ja lähtee liikkeelle Minna Canthista. Hänen lisäkseen tarinassa esitellään seitsemän muuta historiallista ja vahvaa suomalaista naista, jotka ovat vaikuttaneet kirjallisuuden, taiteen, tieteen, talouden ja politiikan alueilla. Tavoitteenamme on rohkaista tyttöjä erilaisille urille, tavoittelemaan suuria ja osallistumaan yhteiskunnan rakentamiseen. Kirja ilmestyy tammikuussa 2019 Tammen kustantamana Minna Canthin juhlavuoden alussa.

Kuvittaja Ilona Partanen on joensuulaistaustainen nuori nouseva kuvittajakyky. On hauskaa saada Ilona tähän työpariksi!

Aiemmissa tietokirjoissani olen ollut itse aiheiden asiantuntija. Syötäväksi kasvatetut (Atena 2012) ja Nakki lautasella (Tammi 2014) -kirjojeni taustalla oli työni Helsingin Sanomien taloustoimituksessa maataloutta ja elintarviketeollisuutta seuraavana toimittajana. Kun kirjoitin Pelien valtakunta (Atena 2016) ja Nyt pelittää (Tammi 2017) -kirjat, olen seurannut Talouselämä-lehdessä kasvuyrityksiä ja teknologia-aiheita. Tällä kertaa olen uudella alueella, ja se tekee projektista myös todella innostavan! On ollut hienoa päästä syventymään näiden naisten tarinoihin.

Vaikka olen ollut kouluvuosinani aivan fanaattinen lukutoukka, jostakin syystä minulla on ollut aukko Minna Canthin teosten kohdalla. Pidin todella paljon toisen kuopiolaisen naiskirjailijan Maria Jotunin teoksista, mutta en muista lukeneeni mitään Canthilta ennen tätä hanketta. Nyt olen ahminut tuotantoa läpi välillä hihitellen, välillä pala kurkussa. Näin Minna Canthin ja tasa-arvon päivän kunniaksi suosittelen kokemusta muillekin! Se on helppoa, sillä Canthin näytelmiä löytää runsaasti verkosta wikiaineistoina. Esimerkiksi klassikkoteos Työmiehen vaimon voi lukea täältä, Papin perheen täältä.

Ensi keväänä Minna Canthin juhlavuoden juhlavuodesta on tulossa runsas. Silloin päivää voikin jo juhlistaa lukemalla uutta lastentietokirjaa!

 

 

Perheen säännöt rahankäytölle peleissä – Osa tavallista taloustaitojen kasvattamista

Jussi Kaakisen kuvitusta Nyt pelittää -kirjaan (Tammi 2017)

Peliyhtiöt pyrkivät tekemään tuotteillaan rahaa. Siksi pelaajalle tarjotaan mahdollisuutta helpottaa ja nopeuttaa pelaamista pelin sisäisillä ostoksilla. Siis ostamalla oikealla rahalla pelissä käytettäviä timantteja. Miten perheissä pitäisi suhtautua lasten tekemiin pelin sisäisiin ostoksiin?

Taloustoimittajana olen erikoistunut seuraamaan muun muassa suomalaisia peliyhtiöitä ja sitä, miten hyvin ne saavat tehtyä peleillään liikevaihtoa ja sitoutettua pelaajat uskollisiksi asiakkaiksi. Se tarkoittaa pelien ansaintamekanismien ja peliyhtiöiden käyttämien taloudellisten tunnuslukujen analysointia. Niinpä kun puhun pelikasvatuksesta Nyt pelittää -lastentietokirjaamme liittyen, oma näkökulmani liittyy usein juuri tähän: peleissä käytettävään rahaan.

Olen puhunut aiheesta tänä syksynä useissa tilaisuuksissa, muun muassa Sellon kirjaston Peliviikon vanhempainillassa ja GameXpo-tapahtuman lavalla. Ajattelin koota ajatuksiani aiheesta myös tänne. Teimme myös kustantamoni Tammen kanssa pari hauskaa videoa joilla tiivistän näkemyksiäni perheen yhteisistä pelisäännöistä.

Peleissä käytettävästä rahasta kirjoitetaan usein kauhistellen silloin, kun lapsi on tehnyt vahinko-ostoksia ilman lupaa. Kauhistelu on kuitenkin yleensä turhaa. Jos vanhemmat tuntisivat lapsen pelaamat pelit ja niiden ansaintamekanismit, ja rahan käytöstä on sovittu selkeästi, vahinkoja sattuisi harvemmin. Peleistä puhuminen on osa muuta rahankäytön opettelua, ja pelin tarjoamat maksulliset asiat ja niiden toiminta on hyvä käydä lapsen kanssa läpi.

Mobiilipeleistä on tullut jatkuvasti päivitettäviä palveluita. Niihin tehdään lisää sisältöä jopa vuosien ajan. Oleellista on saada pelaaja lataamaan peli, pysymään sen parissa ja käyttämään rahaa pelin sisäisiin virtuaaliostoksiin. Pelin taloudellinen menestys riippuu siitä, miten paljon käyttäjä tekee ostoksia pelin sisällä. Tarkka analytiikka auttaa peliyhtiöitä kehittämään peleistä entistä koukuttavampia ja paremmin monetisoivia eli rahaa tuottavia. Alan trendit kehittyvät nopeasti, ja pelikehittäjät analysoivat strategioita myös netissä.

Pelit ovat ilmaisia ladata, ja vain pieni osa pelaajista tekee ostoksia pelin sisällä. Kevyillä valtavirran peleillä voi olla kymmeniä miljoonia latauksia, mutta vain vähän maksavia pelaajia ja pieni keskiostos. Siksi ne tarvitsevat valtavan pelaajamassan kerryttääkseen liikevaihtoa. Pelaajabarometrin (2015) mukaan suomalaisista pelaajista vain 12 prosenttia on käyttänyt rahaa pelien sisäisiin ostoksiin. Pieni vähemmistö tuo suuren osan peliyhtiöiden liikevaihdosta. Hyvä peli on suunniteltu niin, että sitä voi pelata täysin ilmaisesti ilman ns. maksumuureja. Pay-to-win -pelejä pidetään ikävinä. Silloin peli on suunniteltu niin, että pelissä rahaa käyttävät saavat suhteettoman suuren edun.

Useimmat pelit, ja niiden maksumekanismit, suunnitellaan aikuista luottokortinomistajaa ajatellen. Esimerkiksi Rovio kertoi pörssilistautumisensa yhteydessä, että ne pelaajat jotka käyttävät sen peleissä rahaa (monthly average revenue per paying user), käyttävät keskimäärin yli 30 euroa kuussa!

Tyypillisesti pelien ansaintamekanismit perustuvat kärsimättömyyteen: Olenko valmis toistamaan pelissä rutiinitehtävää kerätäkseni tarpeeksi pelin sisäistä valuuttaa ostaakseni hahmolle seuraavan päivityksen? Jaksanko odottaa kuusi tuntia ennen kuin linnoitukseni päivitys valmistuu, vai käytänkö siihen oikealla rahalla ostettavia timantteja? Aikuisemmille peliharrastajille suunnatuissa strategia- ja toimintapeleissä on usein kilpailu- ja yhteisöelementtejä, jotka houkuttelevat ostoksiin. Pelaajalle kehittyy pitkä suhde omaan pelihahmoon tai linnoitukseen ja sen kehitykseen, joten virtuaalisten kestohyödykkeiden ostaminen tuntuu järkevältä, etenkin jos aikaa pelaamiseen on niukasti.

Tyypillisesti kännykkäpeleissä on käytössä esimerkiksi tällaisia ansaintamekanismeja:

  • Energiasysteemi: Pelaajalla on energiavarastossa 5 sydäntä tms. energiaa, jotka kuluvat jokaisella epäonnistuneella yrityksellä läpäistä kenttä. Kun ne loppuvat, uusia joutuu odottamaan (esim. 1 sydän 10 minuutissa) – tai energiavaraston voi täyttää maksamalla timanteilla.
  • Lisää siirtoja: Pulmapelissä peliyhtiö optimoi vaikeustasoa. Sen on muututtava tasaisesti haastavammaksi, jotta pelaaja saa tyydytystä onnistumisesta, mutta osa saattaa jäädä jumiin vaikeisiin kenttiin. Tyypillisesti kentän pääsee läpi esim. 5-8 yrityskerran jälkeen, mutta jos on kärsimätön, pelaaja voi ostaa lisäsiirtoja tai muita helpottavia asioita.
  • Hahmon kehitys: Hahmon kehittämisen seuraavalle tasolle pitää yleensä kerätä jotain pelissä löytyviä esineitä, tähtiä, kolikoita tms. Mitä pidemmälle peli etenee, sitä vaikeammaksi usein hahmojen päivittäminen tulee ilman, että sitä vauhdittaa oikealla rahalla ostettavilla timanteilla.
  • Toiminnan nopeuttaminen: Esimerkiksi maatilapelissä pelaaja joutuu odottamaan viljeltävien asioiden valmistumista, mutta timanteilla maksamalla vilja onkin heti valmista korjattavaksi. Usein pelin edetessä odotusajat pitenevät jopa useisiin päiviin, jolloin kärsivällisyyttä koetellaan.
  • Yllätyslaatikko: Niin sanottu loot box on keräilykorttimainen elementti, jossa pelaaja saa (usein maksullisia) yllätyslaatikoita avaamalla jotain pelissä tarvittavia asioita, kuten kolikoita, timantteja tai erikoisesineitä. Tämän tyyppisiä mekanismeja on kritisoitu uhkapelimäisiksi ja lapsille sopimattomiksi, tuoreimpana nyt käynnissä oleva kohu  Star Wars: Battlefront II -pelin maksumekanismeista. Japanissa tietty, complete gacha -mekaniikaksi kutsuttu muoto on kielletty, mutta muuten yllätysasioiden keräilyyn perustuva mekaniikka on maailmanlaajuisesti erittäin käytetty – ja tuottoisa. Perusteita siitä voi lukea Gamasutra-sivustolta, jossa analyysissa on mukana suomalainen Clash Royale.

Pienen lapsen on hankala hahmottaa pelin sisäisiä maksumekanismeja. Esimerkiksi jos pelin edetessä voi ansaita kultakolikoita ilmaiseksi mutta timantteja saa vain oikealla rahalla, lapsen voi olla vaikea erottaa niiden käyttämistä toisistaan. Toiset peleistä ovat koukuttavampia kuin toiset, ja toiset on suunniteltu mekanismeiltaan muita reilummin ja lapsiystävällisemmin. Vaikka suhtaudun rahankäyttöön peleissä lähtökohtaisesti myönteisesti, kaikki pelit eivät suinkaan sovellu etenkään pienille lapsille.  Ovathan rahapelitkin syystä lapsilta kiellettyjä.

Joskus pelissä voi tuntua perustellulta käyttää rahaa, mutta jos peli tuntuu liian ahneelta ja vaativan jatkuvaa rahankäyttöä, kanattaa yksinkertaisesti vaihtaa peliä. Mietityttääkö oman lapsen lempipelin maksumekanismit? Jos peli on maailmalla suosittu, kannattaa googlata löytyykö sen ansaintamalleista analyysia esimerkiksi kuten Pocketgamer.biz-sivusto esittelee tässä Rovion Angry Birds Evolution -peliä. Siinä esimerkiksi pelin ansaintamallit on selkeästi viritetty aikuista pelaajaa varten, ja peli sisältää mielestäni rahapelinomaista gacha-mekaniikkaa. Sen sijaan pörröisiin pikkulintuihin perustuva Angry Birds  Match on jo paremmin pikkuväelle sopiva.

Kaikkea rahan käyttöä peleissä on turha kauhistella. Käytämmehän rahaa muuhunkin viihteeseen, elokuvalippuihin tai vaikka Netflixin ja Spotifyn kuukausimaksuihin. Peleissä tehtäville ostoksille pitää vain olla yhteiset pelisäännöt ja vanhemman lupa. Lapsi voi harjoitella itsenäistä rahan käyttämistä peleissä oman kehitystasonsa mukaisesti, kun maksumekanismeihin on yhdessä tutustuttu. Voidaan vaikka sopia, että karkin sijaan ostetaan viikkorahoilla pelitimantteja. Itse en antaisi etenkään lapsen puhelimeen oman luottokorttini tunnuksia. Ei vaikka peli kysyisi joka kerta salasanaa ennen ostosta. Pelirahan antaminen on onneksi tehty helpoksi sovelluskauppojen prepaid-korteilla, joita voi ostaa vaikkapa Ärrältä.

Kuluttajariitalautakunta linjasi kesällä ratkaisussaan, että jos alaikäiset tekevät ilman lupaa pelissä isoja ostoksia, niitä ei voi laskuttaa vanhemmilta. Alaikäiset voivat tehdä ilman huoltajan suostumusta vain heille ”tavanomaisia ja vähämerkityksellisiä ostoksia”. Ratkaisusta kirjoitti esimerkiksi Aamulehti. Lapset ostivat peliin lisäosia 108 eurolla ilman äitinsä suostumusta. Lisäosat laskutettiin äidin puhelinlaskussa. Lautakunta suositteli, että operaattori hyvittäisi osan laskusta. Mutta vaikka rahat saisi takaisin, se ei poista vanhempien kasvatusvastuuta. Peleihin tutustuminen vaatii pientä vaivaa, mutta on osa vanhemman tehtävää.

Kannattaa myös tutustua Kilpailu- ja kuluttajaviraston ohjeisiin siitä, mitä tehdä jos lapsi on tehnyt peliostoksia ilman lupaa.

 

 

Nyt pelittää! – Messuilla ja mediassa

Nyt pelittää! -lastentietokirjamme oli ihanasti esillä lapsille suunnatussa pelilehti Sankarissa.

Tiivis syksy alkaa Nyt pelittää! -kirjan markkinoinnin ja esiintymisten osalta olla valmiina. Kirja on näkynyt mukavasti messuilla ja medioissa! On aika tehdä pientä koostetta.

Syksyn paras ja perusteellisin kirja-arvio ilmestyi KonsoliFIN-lehdessä:

”Lappalaisen ja Kaakisen yhteisprojekti tarjoaa jotain, mitä markkinoilta on uupunut. Helpon ja hauskan tavan tutustuttaa niin vanhemmat kuin lapset pelialan saloihin. Parhaassa tapauksessa kirja rohkaisee perheitä viettämään aikaa yhdessä peliharrastuksen parissa ja keskustelemaan koetuista hetkistä. Ja ehkäpä joku tulevaisuuden lupaus innostuu myös pelien tekemisestä.” – Petri Leskinen, KonsoliFIN

Sydämeni sulatti tämä 8-vuotiaan Lenni Junttilan yhdessä isänsä kanssa kirjoittama arvio, joka julkaistiin oman konsernini lehdissä eli Talouselämässä ja Mikrobitissä. Ihana Lenni!

”Mun mielestä kirja onnistui mainiosti kertomaan, miten pelejä tehdään. Joskus olen ajatellut, että miltä tuntuisi tehdä peli. Sehän ei ole kuin keksiä hahmot ja sitten tasot. Mutta nyt kun mä luin tän kirjan, huomasin, että ei se olekaan niin yksinkertaista. Siinä pitää tehdä kaikkea muutakin, niin kuin äänittää ja markkinoida ja testata.”
– Lenni Junttila, Mikrobitti

Journalisti-lehti haastatteli minua ja Jussi Kaakista kirjan tekemisestä Työpari-juttusarjassaan. ”Ammattimainen ote kantoi läpi projektin, vaikka loppusuoralla hommia paiskoi kaksi väsynyttä”, juttu paljastaa.

Puhuin Yle-Savon haastattelussa pelikasvatuksesta ja perheen sääntöjen sopimisesta peleissä käytettävästä rahasta. ”On ihan OK ostaa lapselle virtuaalisia tavaroita viikkorahalla, sanoo tietokirjailija – ”Se on normaalia taloustaitojen opettelemista”

”Uusi lastenkirja houkuttelee äidinkin pelien maailmaan”, hehkutti Taidekoti-blogi. Oli mukava lukea ei-pelaavan koelukijan arvio kirjasta ja kuulla kokemuksia siitä miten pienet lukijat vastaanottivat kirjamme!

Yhtään vähempää kehuja ei säästele Värikäs päivä -blogi arviossaan, ”Huh mikä tietopläjäys, monipuolinen ja hyödyllinen!”

Olin tänä syksynä ehdolla sekä Vuoden pelikasvattajaksi (voittaja oli Suomen Pelimuseo) että Imagen Kansalliskirjailijaksi (tietokirjailijasarjan voitti Jaakko Hämeen-Anttila). Kiitos kunniasta, oli hienoa olla ehdolla! 

Kävin puhumassa peleistä, pelien tekemisestä ja pelikasvatuksesta myös Ylen Puheen Aamussa Puheen Aamussa Miia Krausen ja Jere Pehkosen vieraana. Keskustelu on kuunneltavissa Yle Areenassa.

Myös Kirjavinkit arvioi kivasti kirjamme:

”Nyt pelittää! esittelee hienosti pelinkehityksen prosessia. Näkökulma on pitkälti mobiilipeleissä, mutta sitähän videopelien tekemisen valtavirta tänä päivänä on ja se lienee lapsilukijoille sitä tutumpaa pelimaailmaa. […] Jussi Kaakisen kuvitus on erinomaista. Kirja on kaikinpuolin hieno kokonaisuus, joka sopii aikuisen ja pienemmän lapsen yhdessä ihmeteltäväksi ja koululaisille itsenäisesti luettavaksi.”

Heti kirjan ilmestyessä Keskisuomalainen-konsernin lehdissä oli siitä iso juttu – jonka voit lukea jos olet näiden lehtien digitilaaja(€).

Savon Sanomat, Keskisuomalainen ja Etelä-Suomen Sanomat julkaisivat ison jutun Nyt pelittää! -lastentietokirjasta.

Esiintymiseni Saku Heinäsen kanssa Helsingin kirjamessuilla voi katsoa YouTube-tallenteena. Saku on kirjoittanut pelaamisesta hieman toisesta näkökulmasta Zaida-kirjasarjansa tuoreimmassa osassa. Oma suhtautumiseni pelaamiseen on positiivisempi kuin Sakun fantasia jossa nuoret uppoavat peliluolaansa, mutta keskustelusta tuli rakentava.

 

Tammen Ari Elo haastatteli minua ja Saku Heinästä Helsingin kirjamessulavalla lasten pelaamisesta.

Pelikasvatus oli teemana myös Messukeskuksessa Peliviikon päätteeksi GameXpo-messuilla.

Tänä syksynä jännitin tätä esiintymistä eniten etukäteen: kävin vanhassa lukiossani Kuopion Lyseossa puhumassa matematiikan tunnilla! Aiheena oli pelien analytiikka ja peliyhtiöiden talouden tunnusluvut.

Kotipaikkakuntani Siilinjärven kirjasto sai minut kirjailijavieraaksi Suomen Tietokirjailijat ry:n kampanjan kautta.

Vegekakkua ja lapsivieraita – Nyt pelittää -julkkarit Kallion kattojen yllä

Ensin ajattelimme, että ei pidettäisi mitään julkkareita. Sitten tajusimme, miten montaa ihmistä haluamme kiittää avusta tämän projektin aikana. Halusimme jakaa heille omat kappaleet kirjaa, ja Jussin signeeraamia kuvituksia. Joten tarvittiin bileet!

Juhlapaikan meille tarjosi peliyhtiö Grand Cru, jolla on ihana toimisto Sörnäisissä 12. kerroksen kattohuoneistossa. Siellä Kallion kattojen yllä kelpasi juhlia komeita näkymiä katsellen. Kiitos Celine ja Grand Cru, että saimme tulla! Juhlapaikka on muuten päässyt myös kirjaan. Nyt pelittää -kirjan lopussa on kohtaus, jossa kirjassa esiintyvä peliyhtiö on saanut uuden pelinsä julkaistua. Kohtauksessa ollaan juuri tässä samassa kattohuoneistossa syömässä kakkua ja nostamassa maljoja. Mikäs sen sopivampaa!

Jussi Kaakisen kuvitusta Nyt pelittää -lastentietokirjaan. Kuvaan on sijoitettu monia Suomen peliskenessä tunnettuja oikeita ihmisiä kuten Housemarquen Ilari Kuittinen ja Harri Tikkanen, Colossal Orderin Karoliina Korppoo ja Mariina Hallikainen sekä Rovion Niklas Hed ja pelimuusikko Ari Pulkkinen.

Ihanat CutiePie Bakeryn uudet vegaaniset kakut: suklaa-mansikka ja soijajuusto-kirsikka!

Monella aikuisella jäisi juhlat väliin, jos lapsille tarvitaan hoitojärjestelyitä. Ja hei, tämähän on lastentietokirja! Niinpä kutsuimme pelintekijöiden ja muiden vieraan lapset mukaan. Kiva kun tulitte, toivottavasti kaikilla oli kivaa!

Olen jo pitkään seurannut vesi kielellä Instagramin ihanimman kakkuleipomon CutiePie Bakeryn kuvia. Nyt he ovat lanseeranneet uuden vegaanisen kakkumalliston, joten pitihän se testata! Meidän juhlapöytään päätyi kirsikkainen soijajuustokakku Cherry Bomb ja mansikka-suklaakakku Chrowberry. Nams! Huom, saimme kakuista alennusta somenäkyvyyttä vastaan, kiitos siitä!

Katso kaikki kuvat julkkareista, klikkaamalla saat kuvat isoksi. Kiitos Tammelle, Grand Crulle ja kaikille vieraille. Nyt pelittää!!

 

Nyt pelittää -kirja peleistä ja pelien tekemisestä nyt kaupoissa!

Nyt pelittää, kansi: Jussi Kaakinen

Nyt sitä saa! Siis minun ja Jussi Kaakisen uutta Nyt pelittää -lastentietokirjaa, joka kertoo pelien tekemisestä, pelialan ammateista ja pelaamisesta. Kirjassa kurkistetaan pelistudion arkeen ja käydään läpi pelin tekemisen eri vaiheita. Tarinallisessa ja kuvitetussa kirjassa lapsihahmot Sofia ja Oliver pääsevät koodari-äidin mukana tutustumaan pelistudioon ja tekemään omaa peliä.

Tammi ja Adlibris tekivät kirjasta erityisen julkaisutarjouksen, eli täältä voitte tilata kirjan erikoishintaan 17,90€.

Vaikka lapsi pelaisi kännykkäpelejä joka päivä, se ei tarkoita että hän ymmärtäisi mistä osasista pelit itse asiassa rakentuvat.  Millaisilla pelisuunnittelun mekanismeilla peleistä tehdään mahdollisimman koukuttavia ja miten pelin sisäiset mikromaksut oikeastaan toimivat? Nyt pelittää kertoo pelien tekemisen prosessista ja pelisuunnittelusta helppotajuisesti, mutta tarjoaa aikuisellekin lukijalle paljon uutta ja ainutlaatuista tietoa. Kirjan tietosisältöjen asiantuntijoina ovat toimineet suomalaiset pelien tekijät ja pelikasvatuksen asiantuntijat.

Nyt pelittää! Miten pelejä tehdään? kertoo pelisuunnittelijan, graafikon, ohjelmoijan ja muusikon työstä hauskasti ja havainnollisesti. Miten pelisuunnittelija ideoi pelin säännöt ja maailman, miksi graafikko piirtää jopa satoja luonnoskuvia, miten äänisuunnittelija saa aikaan messevän loiskahduksen ja miten ohjelmoija saa pelin moottorin hyrräämään?

3 syytä miksi tämä kirja on kiinnostava ja tärkeä

Pelataan yhdessä! – Vahva pelikasvatuksellinen ote: Kodeissa monet vanhemmat ovat hukassa lastensa pelaamisen kanssa: miten puhua rahan- ja ajankäytöstä peleihin – ja missä pelimaailmoissa se oma lapsi itse asiassa luuhaa? Keskustelussa ruutuajasta on ollut vallalla huolinäkökulma, josta onneksi aletaan päästä vähitellen eroon. Nyt pelittää -kirjassa pelaamiseen suhtaudutaan yhtenä harrastuksena muiden joukossa. Hauskinta pelaaminen on yhdessä!

Roolimallit kannustamaan tyttöjä: Teknologia-alan vahva miehisyys on huolenaihe, johon mm. ohjelmistoalan yritykset ovat yrittäneet puuttua houkuttelemalla myös tyttöjä ohjelmoinnin pariin. Nyt pelittää tarjoaa myös tytöille roolimalleja: kirjassa Sofian äiti on koodari, ja pelistudiolla lapset tutustuvat pelisuunnittelija Karoliinaan, jonka esikuva on tamperelaisen Colossal Order -peliyhtiön Karoliina Korppoo.

Kirjassa oleellisin hahmoihin liittyvä kasvutarina on se, miten Sofia oivaltaa että pelialalla voisi olla myös paikka hänelle. Musiikista innostunut Sofia vierastaa äitinsä matematiikalta haiskahtavaa ammattia, mutta huomaa että pelien tekeminen on paljon muutakin. Äidin työkaveri Ari onkin yksi Suomen kuunnelluimmista säveltäjistä  ja hänellä on tosi hieno äänistudio!

Pelien maailma koukuttaa poikia lukemaan: Tyttöjen ja poikien väliset erot lukutaidossa ovat Suomessa jo nyt suuremmat kuin missään muussa OECD-maassa, ja ero kasvaa edelleen (Lukukeskus). Näin suomalaiset pojat uhkaavat syrjäytyä lukemisesta. Tavoitteena on, että pelien maailmaan sijoittuva hauska ja tarinallinen tietokirja houkuttelisi poikia lukemaan.  Pelit ovat osa lasten arkea, joten myös lastentietokirjojen on pysyttävä ajassa kiinni ja tarjottava lapsille kiinnostavia sisältöjä.

Lue myös kirjan kuvitusten tekemisestä ja koululaisten vierailuista pelistudioille:

Pelisuunnittelijan, graafikon, koodarin ja muusikon työt tutuiksi

Kuvittaja Jussi Kaakinen yhdisti akryylimaalauksen tietokonegrafiikkaan

Jussi Kaakisen kuvitusta Nyt pelittää -kirjaan. Kuvassa kirjan hahmot Sofia ja Oliver tutustuvat pelisuunnitteluun Karoliinan johdolla.

Kuvittaja Jussi Kaakinen yhdisti akryylimaalauksen tietokonegrafiikkaan – ”Vaikeinta oli rajoittaa omaa tekemisen intoa”

Jussi Kaakinen maalasi ihmishahmot mustalla akryylimaalilla ja piirsi niille erikseen varjostukset lyijykynällä.

Parhaita puolia lastenkirjojen tekemisessä on päästä tekemään yhteistyötä lahjakkaiden ja kokeneiden kuvittajien kanssa. Kuvituksesta tuli mahtava! Tämänkin projektin aikana opin paljon Jussi Kaakiselta, joka paneutui projektiin täysillä. Työmme synkkaavat hyvin yhteen niin, että Jussin kuvitus vie kerrontaa eteenpäin ja tarjoaa tekstin rinnalle uusia tasoja.

Antaa Jussin itse kertoa työstään ja siitä, miten Nyt pelittää -kirjamme kuvitukset ovat syntyneet:

Millainen tehtävä Nyt pelittää -kirjan kuvittaminen oli?

Nyt pelittää oli hauskimpia kirjankuvituksia mitä olen tähän mennessä päässyt tekemään. Ensinnäkin kirjan teema kiinnostaa minua ja oli hienoa päästä samalla itsekin oppimaan enemmän pelien tekemisestä. Lisäksi kirjan kuvittamisessa sain yhdistää monta sellaista tekniikkaa joista olen kiinnostunut ja joita olin tavallaan päässyt harjoittelemaan aiemmissa kuvitustöissäni. Tehtävä oli myös aikaavievä ja haastava, mutta hyvin mieluinen haaste.

Millä tekniikalla olet tehnyt kirjan kuvitukset?

Kuvituksissa on yhdistetty kahta erilaista tyyliä jotka on tehty osittain eri välineillä ja tekniikoilla. Halusin että osa kirjan kuvista on tyyliltään selkeästi käsin tehdyn ja tavallaan perinteisen näköisiä, ja osa näyttää tietokonegrafiikalta, jopa vähän liioitellusti niin että pikselit erottuvat.

Kaikki kuvat perustuvat lyijykynällä piirrettyihin luonnoksiin. Niiden pohjalta maalasin lopulliset ihmishahmot ja joitakin muita kuvien osia mustalla akryylimaalilla. Valitsin akryylimaalaustekniikan koska sillä pystyy tekemään elävän ja tavallaan vähän kömpelön näköistä jälkeä, joka sopii hyvin yhteen tietokoneella tehdyn siistimmän kuvituksen kanssa. Valmiille hahmoille piirsin vielä erikseen varjostukset lyijykynällä. Skannasin maalaukset ja varjostukset ja yhdistin niihin samojen lyijykynäluonnosten pohjalta tietokoneella piirtämäni taustat ja yksityiskohdat.

Tietokoneella tehdyissä osissa käytin tekniikkana sekä vektoripiirrosta että kulmikasta pikseligrafiikkaa. Vektoripiirrokset tein Illustrator-ohjelmalla ja pikseligrafiikat, eri kuvituselementtien yhdistämisen sekä lopulliset väritykset Photoshopilla.

Kaikki kuvat perustuvat lyijykynällä piirrettyihin luonnoksiin.

Skannasin maalaukset ja varjostukset ja yhdistin niihin samojen lyijykynäluonnosten pohjalta tietokoneella piirtämäni taustat ja yksityiskohdat.

Tietokoneella tehdyissä osissa käytin tekniikkana sekä vektoripiirrosta että kulmikasta pikseligrafiikkaa. Vektoripiirrokset tein Illustrator-ohjelmalla ja pikseligrafiikat, eri kuvituselementtien yhdistämisen sekä lopulliset väritykset Photoshopilla.

Tältä näyttää valmis kuvitus, kun eri kerrokset on yhdistetty toisiinsa tietokoneella.

Lastentietokirjassa myös kuvitusten on oltava totta. Miten se näkyy tässä kirjassa, että myös kuvitukset tarjoavat oikeaa tietoa?

Esimerkiksi koulun ja pelistudion piirtämisessä käytin valokuvia mallina. Kun kävimme kirjan suunnittelun alkuvaiheessa koululaisryhmien kanssa vierailulla parissa oikeassa pelifirmassa, otin paljon valokuvia työhuoneista ja muista tiloista. Samalla kiinnitin huomiota siihen miltä pelifirman työntekijät ja kirjan päähenkilöiden ikäiset lapset näyttävät ja miten he pukeutuvat. Tarinassa esiintyvää Pomppikset-kännykkäpeliä varten sain paljon mallikuvia oikeista kännykkäpeleistä.

Pelkistäminen on myös tärkeää tietokirjan kuvittamisessa. Jos kaikki asiat näyttäisivät yhtä monimutkaisilta kuin todellisuudessa, kirja olisi raskas lukea.  Pelien tekemisessä tarvitaan paljon luovuutta ja mielikuvitusta, ja halusin että se näkyy myös kirjan kuvituksessa. Kuvissa peligrafiikan pikselit karkaavat välillä todellisen maailman puolelle, eikä ole niin tärkeää onko esimerkiksi tietokoneissa ja muissa laitteissa jokainen yksityiskohta oikealla paikallaan.

Mikä tässä työssä oli parasta ja mikä vaikeinta?

Vaikeimpia kohtia kuvittaa olivat ehkä ne, joissa piti kuvata selkeästi ja pienessä tilassa asioita jotka ovat oikeasti monimutkaisia ja vaikeita selittää, esimerkiksi pelin tehtäväkierto tai pelin suunnitteluprosessin eri vaiheet.  Näiden kohtien tekeminen kesti kauan ja niitä piti korjailla ja tarkistaa moneen kertaan.

Toinen asia mikä isoissa kuvitusprojekteissa tuntuu aina vaikealta on se, että omaa tekemisen intoa täytyy rajoittaa sovitun aikataulun ja budjetin mukaan. Varsinkin kun kirjan aihe on näin kiinnostava, työtä olisi tehnyt mieli jatkaa paljon pitempäänkin.

Piirtäminen itsessään oli hauskaa, ja ehkä kaikkein parasta oli pikseligrafiikoiden tekeminen Pomppikset-peliin ja kirjan tehtäväosuuksiin.  

Mitä pelaat itse ja millainen suhde sinulla on pelaamiseen?

Nykyisin ehdin pelata aika harvoin ja silloin yleensä pelikonsolilla. Lähiaikoina olen pelannut eniten Minecraftia. Olen yleensä pitänyt varsinkin seikkailua, toimintaa ja pulmanratkomista yhdistävistä peleistä kuten Metal Gear, Ico tai Prince of Persia, vaikka myös yksinkertaisemmat mobiilipelit kuten Angry Birds ovat olleet hauskoja. 

Nuorena pelasin enemmänkin tietokoneella ja harrastin jonkin verran myös pelien koodaamista omaksi huvikseni. Silloin peliala oli Suomessa paljon pienempi kuin nykyisin eikä pelintekijän ammatti tuntunut järkevältä valinnalta, mutta luulen että jos olisin syntynyt joitakin vuosia myöhemmin, olisin saattanut pyrkiä peligraafikoksi. Seuraan edelleen kiinnostuksella pelien ja pelikoneiden kehitystä, nykyisin myös siksi että oma poikani harrastaa pelaamista.

 

JUSSI KAAKINEN on monipuolinen kuvittaja ja graafinen suunnittelija, jonka kädenjälki on tuttu muun muassa palkitusta lasten tietokirjasta Suomen lasten historia (Otava 2005).

Hän valmistui Taideteollisen korkeakoulun graafisen suunnittelun osastolta vuonna 2006. Kaakinen palkittiin Sarjakuva-Finlandialla vuonna 2009.

Lasten kanssa pelistudiolla – Pelisuunnittelijan, graafikon, koodarin ja muusikon työt tutuiksi

Olen taloustoimittajana tottunut selittämään vaikeitakin aiheita aikuisille lukijoille. Mutta miten selittää lapsille mikä on pelimoottori, tai miten mobiilipelien maksumekanismit on rakennettu? Haluan, että minun lastentietokirjoissani on kiinnostava tarina, samaistuttavat lapsihahmot ja hieman huumoriakin. Silloin asioita täytyy tarkastella lasten tasolle. Parhaiten se onnistuu yhdessä lasten kanssa.

Siksi kävimme viime syksynä koululaisryhmän kanssa kahdessa helsinkiläisessä pelistudiossa keräämässä materiaalia. Minun ja kuvittaja Jussi Kaakisen mukana vierailuilla olivat helsinkiläisen Taivallahden koulun oppilaat opettajansa Jonina Puiston kanssa. Kiitos avusta!

Lopputuloksen näette pian, sillä Nyt pelittää -kirjamme pitäisi löytyä kirjakaupoista viimeistään 15. elokuuta.

Käytin vastaavaa työprosessia myös Finlandia Junior -ehdokkaana 2015 olleessa Nakki lautasella -lastentietokirjassani. Tuolloin vierailimme lapsiryhmän kanssa neljällä maatilalla keräämässä materiaalia sekä teoksen tieto-osuuksiin että tarinan ja dialogin pohjaksi.

Nyt lapset pääsivät tutustumaan pelien tekemiseen ja pelialan ammatteihin Seriously, ja Grand Cru -peliyhtiöissä. Seriously tunnetaan ötököiden ja etanoiden välistä taistelua kuvaavista Best Fiends -pulmapeleistään. Grand Cru on julkaissut vasta yhden aiemman pelin, mutta uutta on työn alla. Pelistudioissa lapset tapasivat pelisuunnittelijan, graafikon, koodarin ja muusikon, jotka kertoivat työstään – siis ihan kuten Nyt pelittää -kirjassa tapahtuu.

Vierailuilla lapsille kiinnostavaa oli esimerkiksi päästä tuottamaan itse ääniä Grand Crun pelimuusikko Arto Koiviston johdolla. AD Thomas Lundström kertoi pelihahmojen piirtämisestä ja pelien grafiikoista. Seriouslyn pelisuunnittelija Reko Ukko kertoi, mikä tekee pelistä hauskan, ja miten pelimaailmoja rakennetaan.

Katso kuvat siitä mitä vierailuilla tapahtui!

Tällä kertaa kirjaan kuitenkin päätyi paljon vähemmän oikeita lasten kommentteja, kuin Nakki lautasella -kirjassa. Tärkein havainto minulle olikin se, miten lasten näkökulma peleihin kytkeytyy niin tiiviisti heidän omaan pelaamiseensa. Lapsille oli tärkeää kertoa heidän omista pelikokemuksistaan, ja kun pelialan ammattilaiset kertoivat työstään, lapset kytkivät kuulemansa heti heille tuttuihin peleihin. Pelaaminen on lapsille tuttua, mutta pelien tekeminen ja erityisesti sen takana oleva yritystoiminta, on heille kaukaista.

Kotitehtäväkseen lapset saivat piirrostehtävän, jossa heidän piti suunnitella oma peli ja sen hahmot. Käytimme monia näistä piirroksista ihan oikeasti kirjaan upotettuina. Esimerkiksi kirjassa esiintyvän pelistudion keittiössä lasten piirroksia on teipattu jääkaapin oveen fanipostina.

Yksi lasten ideoista antoi inspiraation Pomppikset-peliin, jota kirjan pelistudio on tekemässä. Piirroksessa esiintyvät hyvä sarvisammakko ja paha lima. Sammakko yrittää suojella lammikkoaan limalta. Aloimme kehitellä Nyt pelittää -kirjassa käytettävää esimerkkipeliä tämän piirroksen pohjalta. Pomppikset-pelin suunnittelussa auttoivat myös oikeat pelisuunnittelijat Reko Ukko ja Karoliina Korppoo.

Nyt pelittää! – Lastentietokirja pelien tekemisestä ilmestyy elokuussa

Nyt pelittää, kansi: Jussi Kaakinen

Tästä tulee aivan mahtava kirja! Viimeistelemme parhaillaan kuvittaja-työparini Jussi Kaakisen kanssa Nyt pelittää -lastentietokirjaa (Tammi). Näin pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa Jussin kuvitukset koko kirjaan ja teki koko ajan mieli taputella käsiä tyytyväisyydestä. Kirja ilmestyy elokuussa, joten enää ei tarvitse pitkään odottaa!

Kirjassa päästämme lapset kurkistamaan pelistudioiden arkeen. Nyt pelittää! Miten pelejä tehdään? kertoo pelisuunnittelijan, graafikon, ohjelmoijan ja muusikon työstä hauskasti ja havainnollisesti. Sukeltaessaan sisälle pelien maailmaan lapset myös pohtivat omaa pelaamistaan.

Kirjassa Sofia ja Oliver pääsevät koodari-äidin mukana tutustumaan pelistudioon ja tekemään omaa peliä. Kuvitettu ja tarinallinen kirja käy läpi pelin tekemisen eri vaiheita. Miten pelisuunnittelija ideoi pelin säännöt ja maailman, miksi graafikko piirtää jopa satoja luonnoskuvia, miten äänisuunnittelija saa aikaan messevän loiskahduksen ja miten ohjelmoija saa pelin moottorin hyrräämään.

Nyt pelittää! -lastentietokirjan luonnoksia, Jussi Kaakinen

Nyt pelittää! -lastentietokirjan luonnoksia, Jussi Kaakinen

Minulle on tärkeää myös se, että kirjamme tukee pelikasvatuksellisia tavoitteita. Sen avulla kodeissa ja kouluissa voidaan puhua peleistä ja niihin liittyvistä ilmiöistä kuten ajankäytöstä ja pelien sisäisistä mikromaksuista. Haluamme myös rohkaista omaan luovaan tekemiseen: pelien kuluttajista myös tekijöiksi!

Seuraan teknologia-aiheita ja pelialaa työssäni Talouselämä-lehden toimittajana. Elokuussa 2015 ilmestyi aiheesta aikuisille kirjoittamani tietokirja Pelien valtakunta (Atena), joka on läpileikkaus suomalaisen peliteollisuuden noususta. Nyt jalostan pelialan tuntemukseni lapsille sopivaan muotoon.

Kirjaa on tehty yhdessä lasten ja pelialan ammattilaisten kanssa. Kävimme viime syksynä koululaisryhmän kanssa kahdessa helsinkiläisessä pelistudiossa keräämässä materiaalia – kerron myöhemmin lisää noista vierailuista. Käytin vastaavaa työprosessia myös Finlandia Junior -ehdokkaana 2015 olleessa Nakki lautasella -lastentietokirjassani. Tuolloin vierailimme lapsiryhmän kanssa neljällä maatilalla keräämässä materiaalia sekä teoksen tieto-osuuksiin että tarinan ja dialogin pohjaksi.

Taivallahden koulun oppilaat kävivät kanssamme Seriously-peliyhtiössä tutustumassa Best Fiends -pelin tekemiseen.

Taivallahden koulun oppilaat kävivät kanssamme Seriously-peliyhtiössä tutustumassa Best Fiends -pelin tekemiseen.

Nakki lautasella oli jatkoa aikuisille suunnatulle Syötäväksi kasvatetut -kirjalleni (Atena) joka voitti Tieto-Finlandian vuonna 2012. Aikuisten tietokirjan sisältöjen jalostaminen lapsille sopivaan muotoon tuntui tärkeältä, sillä myös lasten täytyi saada tietää mistä ruoka tulee. Kokemus tästä kirjaparista oli niin hyvä, että myös Pelien valtakunta -kirjalle haluttiin pariksi lasten versio.

Tähän mennessä olemme saaneet aivan huikean ihanaa palautetta kaikilta jotka ovat käsikirjoituksen lukeneet! Kiitos superpaljon jo tähän mennessä kaikille mukana olleille asiantuntijoille, pelin tekijöille, opettajille ja lapsille!

Koska olen ollut niin iloinen ihanasta koelukijoidemme palautteesta, siteeraan muutamaa saamaamme kommenttia:

”Kirja näyttää _aivan_ huikealta! Siis ihan mahtavaa matskua! Ekaa kertaa tuli sellanen fiilis, että joku kertoo tästä koko prosessista tosi selkeästi.”

”Kuvista välittyi hyvin peliyhtiöiden työtunnelma ja ilmapiiri. Annoin myös kahden oppilaani lukea kirjan läpi. He pitivät sitä oikein hyvänä ja ikäisilleen soveltuvana.”

”Luettiin tekstit läpi ja tosi hyvältä vaikuttaa, ei meillä tullut mitään muutoksia mieleen. Uskomattoman hyvin olit saanut faktat ja prosessit oikein. Kirja oli myös viihdyttävä ja opettavainen sekä erittäin ajankohtainen aihe. Thumbs up!!”

Näillä fiiliksillä on hyvä jatkaa kirjan viimeistelyn parissa!

Nyt pelittää -kirjan palaverissa Tammella

Nyt pelittää -kirjan palaverissa Tammella maaliskuussa, kun kuvituksista oli vasta mustavalkoisia luonnoksia.

Uutta luvassa!

kustannussopimus

Työn alla on jotain uutta. Kuulette siitä lisää kun Tammi julkaisee syksyn kirjojen 2017 kataloginsa. Mutta se on jotain hauskaa lapsille!

Työparinani projektissa on kuvittaja Jussi Kaakinen. Se on yksi syy lisää olla innoissaan, sillä Jussi on huipputekijä.

Tälläkin kertaa teemme yhteistyötä lasten kanssa kirjan materiaalin keräämisessä. Kiitos hauskoista vierailuista Taivallahden koulun kolmasluokkalaisille!

 

Kiitos! – Nakki lautasella on Finlandia-Junior -ehdokkaana

Kansi ja kirjan kuvitus: Christel Rönns

Kansi ja kirjan kuvitus: Christel Rönns

Nakki lautasella on vuoden 2015 Junior-Finlandia -ehdokkaana. On kunnia olla mukana valikoidussa joukossa. Kiitos, ja onnittelut myös muille ehdokkaille!

Erityiskiitos työparilleni, kokeneelle ja lahjakkaalle Christel Rönnsille. Ilman mahtavaa kuvitustasi emme olisi tässä, lasten kuvakirjassa vasta kuvitus herättää tarinan ja tiedon henkiin. Olin etukäteen huolissani, kuka osaisi piirtää eläimet juuri oikealla tavalla. Sinä osasit ja oli ilo tehdä työtä kanssasi.

Kiitos myös kustantamollemme Tammelle sekä kustantaja Saara Tiuraniemelle ja kustannustoimittaja Mirkka Hynniselle. Tuotantoeläinten elämä tavallisilla suomalaisilla maatiloilla on rohkea aihe lastenkirjalle, mutta uskoitte meihin tekijöihin ja annoitte vapaat kädet.

Kun tapasimme ensimmäisessä palaverissa Tammella, määrittelin projektin kunnianhimon tason toteamalla, että ”tietysti lähdemme tavoittelemaan Junior-Finlandiaa”. Se ei tarkoita, että kuvittelisin jotain ihmeellistä omista kyvyistäni. Onhan Nakki lautasella minulle lastenkirjana esikoinen ja jouduin matkan varrella opettelemaan paljon uuttakin, erityisesti lapsihahmojen dialogin kirjoittamisesta ja huumorista. Mutta sillä pääsimme heti samalle aallonpituudelle siitä, millä vakavuudella ja asenteella yhdessä sitoutuisimme projektiin. Minusta hommiin ei kannata ryhtyä, jos jokainen ei yritä parastaan.

Ehdokkuuksia tai palkintoja oleellisempi tavoite tietysti oli tehdä kirja, josta lapset ja perheet pitäisivät. Kirja, joka tarjoaisi lisää tietoa tuotantoeläinten elämästä ja tarjoaisi työkaluja aiheen käsittelemiseen. Aihe on tärkeä, ajankohtainen ja meille tekijöille sydäntä lähellä. Myös lasten täytyy saada tietää, mistä lautasella oleva nakki on peräisin. Palkintoehdokkuus on mahtava tunnustus tälle työlle.

Kirjamessuilla Yle haastatteli minua Nakki lautasella -kirjasta ja siitä, millaista on kertoa lapsille siitä että eläimiä syödään. Haastattelu löytyy Yle Areenasta.

Lisää kirjasta voit lukea täältä kotisivujeni Nakki lautasella -osiosta sekä Syötäväksi kasvatetut -blogistani.

Nakki lautasella

Christel Rönnsin kuvitusta kirjaan Nakki lautasella (Tammi 2015)