Tornihuoneen salaseura: Uutisten jäljillä, löytyy ainakin Suomalaisen kirjakaupan hyllystä lastenromaanien luota. Siellä ollaan, Pet Agentsien ja muiden mahtavien lastenromaanien vieressä!
Olin kirjan ilmestyessä kauppoihin lomareissussa, mutta ajoitus ei ollut itse valitsemani. Pääsin siis vasta nyt käymään kirjakaupassa kurkkimassa. Kyllä, (ainakin jotkut) kirjailijat pyörivät siellä kaupoissa huolestuneena tarkkailemassa, onhan oma kirja tullut, missä sitä on, paljonko ja millaisen hyllypaikan se on saanut.
Ja Suomalaisessa kirjakaupassa kirja löytyi mukavasti lastenromaanien joukosta! Vaikka kyse on tietokirjasta, olen tehnyt sen nimenomaan lastenromaanin muotoon jotta se houkuttelisi helpommin lapsia tarttumaan yhteiskunnalliseen aiheeseen. Uskon siis, että tuossa hyllyssä se saa otollisemmin lukijoita.
Missä: Merkki, Median museo ja arkisto (entinen Päivälehden museo), Merkki sijaitsee Ludviginkadun ja Korkeavuorenkadun kulmassa Kaartinkaupungin kaupunginosassa Helsingissä.
16.00 Tervetuloa Merkkiin, Median museo ja arkisto Merkin johtaja Saila Linnahalme 16.15 Kirjailija Elina Lappalaisen haastattelu 16.30–17.10 Paneelikeskustelu aiheesta: Mediakasvatus tekoälyn ja somen aikakaudella – luotettavien uutisten jäljillä. Paneeliin osallistuvat kirjailija ja toimittaja Elina Lappalainen, Yle Kioskin vastaava tuottaja Ville Seuri, Helsingin Sanomien toimittaja John Helin sekä mediakasvatuksen asiantuntija Susanna Ahonen. 17.10–17.30 Kysymyksiä, keskustelua ja signeerausta
Kirjamessut ja lehtijuttuja
Savon Sanomat kirjoitti hienon artikkelin kirjasta. Ja koska Keskisuomalainen-konsernin lehdet tekevät laajasti yhteistyötä, juttu löytyy nyt monesta maakuntalehdestä. Esimerkiksi Kouvolan Sanomissa ja Forssan lehdessä sen voi lukea digissä ilman maksumuuriakin.
Ruutukaappaus osasta Savon Sanomien näköislehden sivua. 26.9.2024
Nähdäänkö myös Helsingin kirjamessuilla? Olen lauantaina 26.10 Kumpula-lavalla kello 11:30-12.
Puhumme mediataidoista ja mediakasvatuksesta ja tietenkin kirjasta ja sen teemoista.
Lapsihahmot vierailevat uutistoimituksessa teoksessa Tornihuoneen salaseura: Uutisten jäljillä. Kuvitus: Mitja Mikael Malin
Netissä mihinkään ei voi luottaa, eikö niin? Media on rikki. Klikkiotsikot sitä ja tätä. Valeuutiset, valtamedia.
Tekoälyllä voi tehdä uskottavia syväväärennöksiä vaikka presidentistä puhumassa höpöjä. Enää ei voi luottaa siihen, että netissä nähty kuva tai video on totta, mutta mihin voi yhä luottaa? Sosiaalisessa mediassa pyörivä vihapuhe on omiaan ruokkimaan yleistä epäluottamusta kaikkeen.
Luottamus ja luotettava tieto ovat kuitenkin demokraattisen yhteiskunnan peruspilari
Tarvitsemme luottamusta. Ja oikeasti Suomessa tehdään nytkin paljon laadukasta journalismia, joka ansaitsee sen luottamuksen. Näen joka päivä sen omassakin työyhteisössäni: valtavan kunnianhimoisesti, intohimolla työhönsä ja sen laatuun ja journalismin ihanteisiin suhtautuvia ammattilaisia.
Hesarin kollegani ja kokenut oppikirjailija Tuomas Kaseva kirjoittaa Suomen Lehdistö -lehdessä osuvasti: ”Kouluihin on vuosia joka suunnasta huudettu, että valeuutiset leviävät ja median valta kasvaa, lisää mediakritiikkiä! Huuto on kuultu. Kriittinen katse skannaa journalismia etenkin äidinkielen tunneilla alaluokilta lukioon.”
Erilaiset mediatekstit ovat analyysin ja kritiikin kohteena. Se on toki tarpeen – myös. Nuori tarvitsee opetusta erilaisten mediatekstien tulkitsemisessa. Mutta kyseenalaistaminen ei saa olla ainoa tapa katsoa.
”Katsetta on pakko pystyä kääntämään. Pelkän kyseenalaistamisen sijaan nuorille pitää opettaa taitoa luottaa journalismiin ja tutkittuun tietoon”, Kaseva kirjoittaa.
Tästä on helppoa olla samaa mieltä. Oikeastaan kollega syöttää tässä nätisti lapaan, kiitos.
Tämä oli nimittäin lähtökohta, kun aloin kirjoittaa uutta lastentietokirjaa journalismiin ja mediakasvatukseen liittyen.
Lasten kohtaama mediaympäristö on yhä moninaisempi ja samalla vaikeampi navigoida. Tässä ajassa tarvitaan teos, joka rakentaa ymmärrystä oikean tiedon tarkistamisesta, siitä miten journalistinen media toimii ja mihin yhä voi luottaa.
Tornihuoneen salaseura: Uutisten jäljillä käsittelee oikean tiedon tunnistamista ja journalistisen uutismedian vastuuta ja eettisiä ohjeita. ”Meidän täytyy tehdä parhaamme säilyttääksemme luottamuksen”, sanoo lasten tapaama päätoimittaja kirjassa.
Teoksessa käsitellään esimerkiksi sitä, miten toimittajat etsivät ja tarkistavat tietoa, ja että journalismin täytyy olla aina totta. Kirjassa on faktalaatikko journalistin ohjeista, tiivistetysti ja mahdollisimman selkokielisenä.
Sen lisäksi että varoittelemme netissä kaikesta mikä ei ole totta, voimme auttaa tunnistamaan tarkistettua ja luotettavaa tietoa ja opastaa sen luokse.
Kouluissa on tehty vuosia ansiokasta mediakasvatusta. Samaan aikaan yhteiskunta ja digitaalinen mediamaisema on kuitenkin muuttunut nopeasti. Se haastaa koulut, mediakasvattajat, vanhemmat ja mediatalot reagoimaan ja muuttamaan toimintatapojaan.
Kannustan myös kouluja tukemaan luottamuksen rakentamista.
Miten toimitukset voisivat paremmin lisätä lukijoiden ymmärrystä toimituksen prosesseista ja journalismista? Itse olen vuosia pyrkinyt tekemään omaa työtäni läpinäkyväksi esimerkiksi Linkedinissä aikuislukijoille ja avaamaan päätöksentekoamme ja juttujen syntymistä. Se on johtanut omia silmiä avaaviin keskusteluihin: ei aikuisillekaan ole selvää usein miten media toimii, tai asiat joita itse pidän selvyyksinä.
Lasten vanhempia kannustan puhumaan taas niistä uutisista ruokapöydässä ja sohvalla istuessa. Mitkä ovat suosikkimedioitasi, miksi? Mitä luit tänään ja mistä? Mistä etsit tietoa, mihin luotat?
”Tiedän vaan, että iskä kuuntelee usein jotain tiedepodcasteja, kun sillä on kuulokkeet päässä. Muuten en tiedä, missä se netissä pyörii, kun se tuijottaa kännykkäänsä”, yksi lapsihahmoista sanoo kirjassa.
Lapsi ei tiedä puhelinta katsovasta aikuisesta luetko uutisia vai roikutko somessa. Perinne, jossa katsotaan televisiosta yhdessä iltauutisia ja kommentoidaan yhteiskunnallisia asioita, oli kasvatuksellisesti toimivampi.
Omassakin arjessani uutiset tulee helpommin luettua puhelimesta. Olen silti yrittänyt ottaa tavaksi lukea paperilehteä ollessani lasten kanssa aamupalalla. Niin näytän esimerkkiä, ja uutisista tulee keskusteltua.
Epäluulon kylväminen on helppoa. On meistä kaikista kiinni, että jatkossakin on myös luottamusta.
HBL:n päätoimittaja Kalle Silfverberg esitteli koululaisryhmälle lehden toimitusta ja myös oman työpisteensä. Päätoimittajan kanssa puhuttiin erityisesti lehden vastuusta ja tietojen tarkistamisesta.
Tornihuoneen salaseura: Uutisten jäljillä -kirjan taustatöitä tehdessä kävimme Viherkallion alakoululaisten kanssa vierailulla kahden lehden toimituksessa.
”Tuleeko teille toimittajien kesken joskus kinaa, kuka saa mielenkiintoisen uutisen kirjoitettavaksi?”
Tällaista kysymystä en olisi tajunnutkaan itse kysyä, mutta hyvä kysymys!
Tornihuoneen salaseura on tietokirjasarja, mutta samalla se on kirjoitettu lastenromaanin muotoon. Taustatarinassa siis on mukana fiktiota. Mutta kaikki mahdollinen on siinäkin totta. Haluan tietää, mitä lapset oikeasti kysyvät päästessään vierailulle lehden toimitukseen, ja mitä toimittajat vastaavat.
Siksi kävimme koululaisryhmien kanssa vierailulla kahdessa toimituksessa: Hufvudstadsbladetissa (HBL) ja Helsingin Sanomissa.
Kirjassa lapset vierailevat Uutis-Sanomat -nimisessä lehdessä.
Vierailuille osallistui kaksi espoolaisen Viherkallion koulun ryhmää, joissa oli 4.–6. -luokkien oppilaita. Kiitos lapsille ja opettajille kun olitte mukana, siitä oli paljon apua! Kiitos toimituksille vierailun järjestymisestä ja kaikille mukana olleille jotka annoitte aikaanne!
Olen opiskellut journalistiikkaa Jyväskylän yliopistossa ja työskennellyt toimittajana päätoimisesti vuodesta 2008 lähtien. Tietysti olisin voinut kirjoittaa monet kirjan asioista ihan omaan kokemukseeni ja asiantuntemukseeni perustuen. Minusta kirjoista tulee kuitenkin aidompia ja hauskempia, kun niissä on mukana oikeiden lasten kommentteja! Lisäksi ajattelen, että on tärkeää ottaa lapset mukaan yhteiskunnallisia teemoja käsittelevien teosten tekemiseen ja kuulla heitä itseään.
Samalla tavalla kuin toimittaja menee juttukeikalle, haastattelee ja havainnoi, olen tottunut tekemään myös kirjailijana.
Kirjassa esiintyvä Uutis-Sanomien talo muistuttaa HBL:n rakennusta Helsingissä. Onhan siinä torni, kuten kirjan hahmojen salapaikkana toimivassa talossakin. Se siis sopi kirjasarjan tyyliin erinomaisesti.
HBL:n toimitus on esikuva teoksessa esiintyvälle Uutis-Sanomien toimitukselle. Kuvitus: Mitja Mikael Malin.
Samoin monet asiat toimituksen sisätiloissa näyttävät samankaltaiselta kuin esikuvassaan. Kuvittaja Mitja Mikael Malin oli mukana vierailuilla ja otti kuvia ja videoita näkemästään.
Kaikissa teoksissani aikuiset hahmot ovat yleensä cameo-roolissa olevia oikeita ihmisiä – tai vähintään saaneet vaikutteita sellaisista. Esimerkiksi kirjan tarinassa tekoälyvideon paljastamisessa auttava John on Helsingin Sanomien faktantarkistaja ja ulkomaantoimittaja John Helin. Häntä on haastateltu kirjan taustatöitä tehtäessä.
Keitä muita tuttuja toimittajia bongaat kirjasta?
Puhuimme vierailuilla lasten kanssa paljon siitä, mistä uutisia löydetään ja millaisten periaatteiden mukaan niitä tehdään. Miten toimituksissa hankitaan tietoa ja varmistetaan niiden pitävän paikkansa. Miten tietää mikä on totta?
Teoksessa näitä varsin vaikeita asioita sanoittavat päätoimittaja Kalle sekä tämän kuvitteellisen Uutis-Sanomat -lehden toimittaja Lilja.
Lapsia kiinnostivat tietysti myös käytännön asiat. Helsingin Sanomien päätoimittajalta Erja Yläjärveltä lapset esimerkiksi kysyivät:
”Tykkäätkö sä siitä sun pomottamisesta”
”Mikä on paras juttu päätoimittajana”
”Kun Hesarissa on Fingerpori, saatteko te sen toimituksessa aina etukäteen luettavaksi?”
Lapsia kiinnosti myös : ”Mikä on hullunkurisin asia, josta olette tehneet uutisia?”
Ei ehkä kaikkein hullunkurisin, mutta toimituspäällikkö Jussi Pullinen arvioi tähän kategoriaan menevän monien suosittujen eläinjuttujen. HS on tehnyt esimerkiksi useita juttuja Korkeasaaressa asuvista manulikissoista ja niiden pennuista.
Tämä superpörröisiä manulikissoja koskeva keskustelu päätyi esimerkiksi sellaisenaan kirjaan.
Samoin kuin esimerkiksi lasten kysymys siitä, tekevätkö toimittajat töitä myös iltaisin.
”Kyllä. Suuri osa toimittajista on töissä päivällä. Mutta osa on välillä töissä illalla tai yölläkin. Toimituksessa on päivystäjä jopa jouluaattona, koska uutiskynnyksen ylittäviä asioita tapahtuu silloinkin!” Pullinen kertoi lapsille. Tämä sitaatti päätyi myös kirjaan.
Jussi Pullinen näytti koululaisvieraille Helsingin Sanomien juttua Korkeasaaressa asuvasta manulista.
Koululaiset kertoivat myös kiinnostavasti omasta mediankäytöstään. Yksi kertoi esimerkiksi seuraavansa TikTokissa Ylen tai HS Lasten uutisten videoita. Toinen kertoi seuraavansa uutisia joskus telkkarista ja katsovansa YouTubesta sitä mitä sieltä tulee vastaan. Ja kolmas lukee isän kanssa lehteä aamupalapöydässä.
”Jos vaikka vanhemmat lukevat ja pöydällä on lehti jossa on näkyvillä kiinnostava aihe, saatan itsekin lukea sen”, kommentoi yksi oppilaista.
Useimmille tärkeintä olivat medioiden lapsille suunnatut uutisvideot, joihin he törmäsivät eri somekanavissa.
Omien lasteni mielestä äidin työpaikalla käymisessä parasta on kahviautomaatti, josta saa erikoiskaakaota. Siinä valutetaan oikeaa suklaata kupin pohjalle ja päälle tulee automaatista vaahdotettua maitoa.
Se oli meidänkin vierailuidemme hitti, ja päätyi tietysti myös kirjaan.
Kirja on tulossa pian painosta, ja sitä saa kaupoista viimeistään 26.9. Voit jo varata sen kirjastosta tai ennakkotilata esimerkiksi kustantajan verkkokaupasta kirja.fi
Seuraava osa lastentietokirjasarjaan on nyt valmis ja painossa! Tornihuoneen salaseura: Uutisten jäljillä ilmestyy syyskuun lopussa.
Kun sarjan ensimmäinen osa käsitteli taloustaitoja, nyt vuorossa ovat lasten mediataidot ja mediakasvatus sekä journalismi ja median toiminta.
Tarina käynnistyy, kun Lumia järkyttää tekoälyllä tehty valevideo, joka leviää luokan viestiryhmässä. Se asettaa vaaraan hänen menestyksensä koulun tiedekilpailussa. Eihän video ole totta!? Miten jotkut voivat uskoa tällaista, ja miten Lumi, Haku, Miki ja Koko saavat korjattua tilanteen? Tornihuoneen salaseura suuntaa oikean tiedon jäljille!
Yhä useammat lasten kavereista seuraavat uutisia lähinnä somevideoista, joten tutustuminen Lumin toimittajaäidin työpaikkaan sanomalehden toimituksessa avaa nelikolle uuden maailman. Juttukeikalla he haastattelevat tunnettua tubettajaa vastuullisuudesta ja pääsevät seuraamaan lehtijutun syntymistä. Valeuutisia vastaan voi taistella oikealla tiedolla, joten myös Tornihuone muuttuu salaseuran toimitukseksi.
Tietosisältöjen teemat:
Journalismi, mitä se on ja mitä vastuulliseen journalismin kuuluu
Valeuutiset ja disinformaatio ja miten tekoäly muuttaa tilannetta?
Toimittajan työ, miten lehtijutut syntyvät. Toimituksen prosessit. Eri ammatit toimituksessa.
Vaikuttajat ja influenssereiden vastuullisuus, kaupalliset sisällöt
Lasten mediakasvatus on ollut läheinen aihe koko urani ajan toimittajana. Olin urani alussa töissä Sanomalehtien liiton Suomen Lehdistö -lehdessä (nykyisin Uutismedian liitto) ja tutustuin siellä intohimoisiin mediakasvatuksen asiantuntijoihin. Olin tuolloin myös lukemista edistävän Lukukeskuksen hallituksessa, joka on osin samalla asialla. Sittemmin kirjoitin lastentietokirjan myös pelikasvatuksesta: Nyt pelittää! (Tammi 2017).
Teoksen kirjoittaminen lähti liikkeelle ajatuksesta, että lasten mediaympäristö on yhä moninaisempi ja samalla vaikeampi navigoida. Tässä populismin, tekoälyn ja sosiaalisen median ajassa tarvitaan teos, joka rakentaa ymmärrystä siitä miten journalistinen media toimii. Tämä teos vie lukijan koululaisten mediamaailman arkeen 2024, ja sukeltaa sanomalehden toimitukseen!
Helsingin kirjamessuilla puhuimme Jasmin Hamidin ja Natalia Salmelan kanssa yhdessä talousaiheisista lastenkirjoistamme ja signeerasimme kirjoja Tammen ja WSOY:n osastolla.
Ei tässä edellisen kirjan ilmestyttyä aleta himmailla, seuraava on jo työn alla! Tornihuoneen salaseura -lastentietokirjasarja saa jatkoa syksyllä 2024. Aloitin heti jatko-osan kirjoittamisen, ja olin töistä kolme viikkoa vapaalla.
Osa kirjoitusvapaasta kului tosin kirjasarjan juuri ilmestyneen ykkösosan markkinoinnin ja esiintymisten parissa. Tärkeimpänä niistä oli tietysti Helsingin kirjamessut.
Kirjamessut ovat olleet minulle syksyn kohokohta teini-iästä asti. Olin silloin lukiolaisena töissä Lukukeskuksen messuosastolla. Säästin jo silloin kunnon messubudjetin voidakseni haalia messutarjouksista ison pinon kirja-aarteita. Messut ovat myös oiva paikka tehdä jouluostoksia.
Saatuani lapsia, lauantaista on tullut puolestaan minun ja lasten yhteinen kirjamessukokemus. Silloin hengataan lasten alueella ja kuunnellaan tuttuja kirjailijoita ja käydään HS Lasten Uutisten osastolla askartelemassa.
Lapset saivat nytkin molemmat 50 euron budjetin omien messukirjojen ostamiseen ja saavat valita sillä itse mieluisiaan kirjoja. Tämäkin on sitä oman talouden opettelemista siinä mielessä, että se auttaa hahmottamaan mitä rahalla saa. Ja haluan kannustaa ja antaa esimerkin kirjojen ostamiseen.
Kirjojen kiristyvä verotus iskee koko alaan
Kustantamostani Tammesta viestintäpäällikkö Johanna Harkkila veti äskettäin tapahtumaa Akateemisessa kirjakaupassa. Paikalla olleesta koululuokasta kuulemma vain YKSI lapsi oli käynyt aiemmin kirjakaupassa! Kirjastolaitos on toki sekin upea. Mutta jos halutaan että suomalaista kirjallisuutta tehdään ja julkaistaan, kirjakaupat ovat myös tärkeä osa arvoketjua.
Kirjamessuilla kirjailijoiden kohtaamisissa yksi puheenaihe nousi ylitse muiden. Koko ala on huolissaan siitä miten kirjamyynnin käy, jos hallituksen kaavailema kirjojen arvonlisäveron korotus 10 prosentista 14 prosenttiin toteutuu. Samaan aikaan lasten ja nuorten lukemista kuitenkin haluttaisiin tukea – ja kirjojen verotuksen kiristäminen on ristiriidassa tämän tavoitteen kanssa.
Kirjamessuilla kustantajat iloitsivat siitä, että messuilla kauppa kävi hyvin. Alalla tärkeää joulukauppaa odotetaan silti epävarmoissa tunnelmissa. Viimeksi joulu oli pettymys. Inflaatio kuristaa nytkin kuluttajan ostovoimaa.
Kouluvierailulla Viherlaakson alakoulussa.Kiitos kivasta keikasta, oli kiva käydä kertomassa kirjailijan työstä ja Rahan jäljillä -teoksesta!
Kouluvierailu auttaa kirjailijaakin sanoittamaan aihetta
Päivätyön vuoksi en ennätä tehdä kovin usein kirjailijavierailuita kouluilla. Yhden keikan tein silti kirjoitusvapaani aikana meidän lähikoulussa. Olisin halunnut käydä kouluvierailulla oikeastaan jo käsikirjoitusvaiheessa, sillä on aina hyödyllistä päästä testaamaan materiaaliaan kohderyhmällä. Silloin aikataulut eivät kuitenkaan toimineet: kirjamme oli tarpeeksi valmis oikeastaan vasta, kun kouluissa oli jo kevätjuhlakiireet.
Oli nytkin kiinnostavaa, mitä lapset kommentoivat ja millaisia asioita he kysyvät! Nyt mieleen jäi päällimmäisenä kaksi asiaa. Lapsia selkeästi puhutteli inflaatio, heille on tuttua miten aikuiset ovat kauhistelleet kaiken kallistumista. Karkkipussin hinnan noususta heillä oli hyvin konkreettinen käsitys rahan arvosta!
Toinen lapsille tärkeä asia oli jakaa omia kokemuksia siitä, miten itse kunkin perheessä maksetaan esimerkiksi kotitöistä rahaa.
Iloinen yllätys oli myös se, että jo kaksi koululaista oli ennättänyt kuunnella kirjan äänikirjapalvelusta!
Kirjasarjan toinen osa käsittelee mediataitoja
Tornihuoneen salaseurasta on tulossa kolmiosainen sarja. Kun ensimmäinen osa käsitteli taloustaitoja, seuraavassa osassa teemana on mediakasvatus.
Tämä teos vie nykypäivän koululaisten mediaympäristön arkeen ja sukeltaa sanomalehden toimitukseen! Teoksessa puhutaan journalismista, somevaikuttajista ja valeuutisistakin.
Kolmen viikon aikana ei toki vielä seuraava kirja valmistunut, mutta pääsin pitkälle sen suunnittelussa ja taustatyössä! Kolme viikkoa hujahtaa hetkessä, mutta oli silti vapauttavaa olla hetken ajan kuplassa, jossa ei tarvitse yrittää hoitaa omaa päivätyötä, kirjailijan työtä, taloyhtiön hallitusta ja tätä lapsiperhearkea samaan aikaan. VAIN kolme näistä siis!
Olen Excel-kirjoittaja. Haluan siis suunnitella asiat huolella ennen kuin ryhdyn kirjoittamaan. Niinpä minulla on omina sarakkeinaan kirjan luvut, niiden tietosisällöt, mitä juonenkäänteitä niissä tapahtuu ja millaisia kuvitusideoita lukuihin jo on.
Näin näemme kuvittajan ja kustannustoimittajan kanssa jo tässä vaiheessa, toimiiko rakenne, miten draaman kaari etenee ja miten kaikki tietosisällöt saadaan lomitettua luontevasti mukaan.
Tämä vaihe on nyt tehty. Kun tammikuussa jään uudelleen pienelle kirjoitusvapaalle, voinkin ryhtyä suoraan naputtelemaan tekstiä ja tiedän tarkkaan, mitä pitää tehdä.
Ja sen jälkeen kuvittajakin pääsee taas hommiin.
Ennen sitä: ostakaa jouluksi kirjoja pukinkonttiin! Ostakaa mieluusti painettu kirja jos mahdollista.
Tulotutkimuksen mukaan tietokirjailija saa striimauspalvelusta vain 0,43 euroa per kuuntelukerta. Painetun kirjan mediaanimyyntitulo puolestaan on tietokirjailijoille 3,00 euroa kappaleelta. Kertaus voi toki sekin olla lapsen oppimiselle hyödyllistä, mutta äänikirjaa joutuu kuuntelemaan lähes seitsemän kertaa ennen kuin se tuo kirjailijalle saman summan.
Talouskasvatus:Nämä asiat halusin kirjassa opettaa yrittämisestä, sijoittamisesta, työelämästä sekä empatiasta erilaisia taloudellisia tilanteita kohtaan.
Kun kirjoittaa lapsille romaanimuotoisen teoksen taloudesta ja rahasta, jotakuinkin jokaisen repliikin, juonenkäänteen ja sanojen muotoilun taustalla on pohdinta siitä, mitä haluan asiasta lapsille sanoa. Millaisia arvoja, tunteita ja asenteita se välittää?
Pyrin olemaan tietysti monissa asioissa neutraali, tekstissä on journalistin ja tietokirjailijan asiapohjainen ote. Mutta silti kaikki kirjassa käsitellyt teemat sisältävät valintoja, jotka eivät ole arvovapaita.
Millaiseen talouspolitiikan nelikenttään aikuislukija tämän kirjan sijoittaisi?
Ajattelin avata sitä, missä asioissa arvot kirjassa näkyvät ja millaiseen ajatteluun kirja perustuu.
Empatia ja toisen aseman ymmärtäminen
Kirjasarjan perusta on neljä lapsihahmoa, joilla on erilaiset luonteet, perheet ja taustat. Haku, Lumi, Miki ja Koko. Tämän kirjan tarina lähtee liikkeelle siitä, että Hakun puhelimen kamera on rikki. Hän haaveilee uudesta kalliista puhelimesta, johon työttömäksi jääneellä yksinhuoltajaäidillä ei ole varaa.
Osalla kavereista on kuitenkin hyvin erilainen tilanne. Mikin taskussa on kallis puhelin, ja hän kuuluu niihin joille on jo vauvana perustettu oma osakesalkku. Miksi toisilla on varaa käydä sen kummemmin miettimättä leffassa tai ravintolassa?
Kirjassa esitellään lasten vanhemmat ja heidän työpaikkansa ja tulonsa. Lapsihahmot käsittelevät taloudellista eriarvoisuutta ja sen aiheuttamia tunteita avoimesti. Tärkein viesti lopulta on, että ystävyys on tärkeämpää – eikä kaverin arvon mitta ole se millaiset vaatteet tai puhelimet hänellä on.
Usein puhe lasten talouskasvatuksesta tuntuu jakautuvan kahteen erilliseen kuplaan. On puhe hyvätuloisille vanhemmille, se jossa puhutaan lapsille sijoittamisesta ja miten lapsia opetetaan jo varhain ansaitsemaan ja säästämään. Ja sitten on ylhäältä alaspäin katsova kauhisteleva puhe ylivelkaantumisesta, pikavipeistä ja nuorten talousosaamisen puutteista.
Yritän välttää niitä molempia. Sen sijaan tarvitaan empatiaa ja toisen tilanteen ymmärtämistä.
Kun toisella puolella maailmaa lapset haaveilevat älypuhelimista, toiset lapset kaivavat kaivoksissa kobolttia. Jouduin pohtimaan, miten tämän ristiriidan saisi kirjaan lapsille ikätasoisesti ja sopivaan sävyyn. Kuvitus: Mitja Mikael Malin
Vastuullisuus kuluttajana
Miksi Hakun pitää ylipäätään hankkia se puhelin uutena, ystävä Koko kyseenalaistaa. Eikö maailmassa ole jo tarpeeksi turhaa elektroniikkaa? Käytettynä ja huollettuna saa myös ihan hyviä puhelimia, ja se olisi parempi myös maapallolle.
Lumi on nähnyt tv-ohjelman siitä, miten puhelinten tekemiseen käytetään metalleja, joita varten on valtavia kaivoksia. Hän kertoo koboltin kaivamisen vaikutuksista esimerkiksi Kongossa.
Entä jos nyt ainakin kierrätettäisiin oikein se Hakun puhelin? Siitä käynnistyy tapahtumasarja, joka lopulta myös ratkaisee Hakun rahaongelman. Kiertotalous auttaa keräämään rahat uuteen puhelimeen.
Puhelimista tai merkkivaatteista, oman identiteetin ilmaisemisesta tietynlaisia tuotteita ostamalla, on tullut selvästi yhä keskeisempi osa monen nuoren arkea. Siihen vaikuttaa myös kansainvälinen sosiaalisen median vyöry ja videoillaan nuorille esimerkkiä näyttävät vaikuttajat.
Osalle nuorista ilmastonmuutoksen kaltaiset kysymykset ovat hyvin tärkeitä, ja monet ovat hyvin tiedostavia. Kysymys jakaa myös nuoria.
Tämän keskellä arvokasvatus ja vastuullisen kuluttajuuden pohtiminen ovat entistä tärkeämpiä teemoja myös kodeissa. Me vanhemmat näytämme lapsillemme siinä esimerkkiä omilla valinnoillamme. Kiinnitetäänkö perheessä huomiota siihen, mistä tavarat tai ruoka tulevat ja miten ne on tuotettu? Entä miten ylipäätään puhumme rahasta ja tavaroista, matkustamisesta tai millaisen kuluttajan mallin itse annamme?
Siksi myös kirjassa puhutaan tuotteiden elinkaaresta ja ympäristövaikutuksista.
Työelämä
Luin hätkähdyttävän tutkimustuloksen Nuorten yrittäjyys ja talous NYT -järjestön sivuilta. Sen mukaan jopa kolmannes yläkoululaisista ja toiseen asteen opiskelijoista pelkää työelämän olevan itselle liian raskasta. Työelämän raskautta pelkäävien osuus on kasvanut monena vuonna peräkkäin. Moni pelkäsi, että ei tulisi ansaitsemaan töissä tarpeeksi rahaa. Monia huoletti se, että ei ole löytänyt työtä joka voisi kiinnostaa. 44 prosenttia koki, että itsellä ei ole tarpeeksi voimia ja jaksamista työelämää varten.
Omien vanhempienkin kautta saatu käsitys työelämästä näkyi tuloksissa. 43 prosenttia työelämän liian kuormittavaksi kokevista katsoi, että omien vanhempien työelämä näyttää raskaalta, eikä halua itselle samaa.
Millaista tulevien työntekijöiden sukupolvea me kasvatamme? Millaisen mallin työelämästä itse annamme ja miten puhumme omista töistämme?
”Jopa kolmannes yläkoululaisista ja toiseen asteen opiskelijoista pelkää työelämän olevan itselle liian raskasta.”
Samaan aikaan tutkimus tuo näkyviin, että taloustaidot ovat kytköksissä kokonaisvaltaisemmin nuorten mielenterveyteen ja eriarvoistumiseen. Jos nuorta vaivaa yleinen näköalattomuus, sen päälle on vaikea rakentaa.
Pitsan paistamisen lomassa hahmot puhuvat Mikin yrittäjä-isän kanssa työelämästä ja yrittäjyydestä. Millaiset ammatit lapsia voisivat kiinnostaa, missä he ovat hyviä? Toisaalta teknologia kehittyy nopeasti ja tulevaisuudessa voi olla ammatteja, joita emme osaa vielä kuvitellakaan!
Tavoitteena on välittää positiivinen ja aktiivinen, tulevaisuuteen luottava asenne työelämään. Ja vaikka työtä ei tehdä vain palkan vuoksi, on silti hyvä tiedostaa mitä eri aloilla voi tienata, Mikin isä muistuttaa.
Teoksen lopussa myös Hakun äiti löytää uuden työpaikan. Päällimmäiseksi jää siis toivo ja kokemus siitä, että asiat ratkeavat.Työpaikan esikuva on eräs suomalainen startup. Keksitkö mikä? Kuvitus: Mitja Mikael Malin.
Yrittäjyys
Olen työkseni talousjournalisti ja seurannut yli kymmenen vuotta mm. suomalaisia kasvuyrityksiä, startupeja ja teknologiaa. Se varmasti näkyy kirjassa, sillä tarinaan on piilotettu viittauksia useisiin suomalaisiin startupeihin. Kirjan suhtautuminen yrittäjyyteen ja on lähtökohtaisesti myönteinen.
Keskustelussa yrittäjä-isän kanssa teema nousee suorimmin esiin. Yrityksiä tarvitaan, koska ilman niitä yhteiskunta ei pyörisi ja ihmisillä ei olisi työpaikkoja. Yritykset luovat tarpeellisia (ja myös turhia ja haitallisiakin) tuotteita ja palveluita.
Nostan esiin myös yritysten osallistumisen innovaatioiden luomiseen. Osa teknologiasta voi olla merkityksellistä, ja yrittäjyys innostavaa! Toisaalta yrittäjyydessä on paljon työtä ja kaikki eivät menesty.
Kaikki ei tietysti mahdu kirjaan ja aina voi jälkiviisastella. Mutta nyt kun mietin mitä olisin voinut lisätä kirjaan, niin ehkä yritysten toimintaa olisi voinut avata luvun verran enemmän. Sitä, miten yrityksiä ja niiden tuotteita on kaikkialla ympärillämme katukuvassa. Että joku ihminen on joskus perustanut sen yrityksen, miten se on kasvanut ja kehittynyt.
Yritykset eivät ole vain ”tulleet jostain” tai aina olleet. Joku ihminen, tai perustajaporukka, on ne rakentanut. Miten isot yritykset ovat syntyneet ja mikä niiden tarina on ollut? Myös yritysten roolia ja erilaisia vaikutuksia yhteiskuntaan ja ympäristöön olisi voinut käsitellä sen kautta.
Mutta kirjoittaminen on valintoja, eikä kaikki mahdu mukaan.
Sijoittaminen
Sijoittaminen nyt vain on oikein käytettynä järkevin työkalu oman tulevaisuuden turvaamiseen ja pitkäjänteiseen vaurastumiseen. Jos säästöjä on kertynyt tilille enemmän kuin kohtuullinen hätäpuskuri, rahaa ei kannata siellä pankkitilillä säilyttää – siellä inflaatio nakertaa sen arvoa.
Joten mitä laajemmin jo nuorten mieliin voi kylvää ajatuksen siitä, että sijoittaminen voi olla myös minulle, sen parempi. Kyse ei ole jostakin todella vaikeasta ja kaukaisesta asiasta, tai jostain mikä kuuluu jo valmiiksi rikkaille. Jo pienellä kuukausisäästämisen summalla saa kerrytettyä pitkällä aikavälillä kohtuullisen potin.
Kirjassa lapsihahmot vierailevat kahden sijoittamisen somevaikuttajan luona. He oppivat korkoa korolle ilmiöstä ja kuulevat, miten nämä nuoret aloittivat aikoinaan sijoittamisen.
Tavoitteena on realistinen sävy, jossa otetaan huomioon myös erilaiset markkinasyklit ja riskit. Pörssin heilahduksista huolimatta pitkällä aikavälillä sijoittaminen yleensä kannattaa.
Mikillä on se osakesalkku jo valmiina ja hänen perheessään puhutaan sijoittamisesta. Mutta vierailun jälkeen myös Hakun mielessä itää siemen ajatuksesta, että ehkä sijoittaminen voi joskus olla myös häntä varten.
Perheiden oma talous
Tietysti kirjassa puhutaan myös siitä, että rahalla on hinta. Nousukaudella se tuntui unohtuneen myös monilta aikuisilta, mutta nyt vuoden aikana koroista on puhuttu enemmän kuin aikoihin.
Kun sähkön hinta nousi ja asuntolainojen korot pomppasivat, moni keski- tai hyvätuloinenkin suomalainen perhe on joutunut tinkimään ja tekemään valintoja. Rahasta ja säästämisestä on kenties puhuttu perheissä tavallista enemmän.
Kirjassa Hakun äidin talous on vaakalaudalla. Haku kuulee vahingossa, miten äiti itkee tilannetta videopuhelussa mummille Etelä-Koreaan.
On tietysti ongelmallista, jos lapsi joutuu kantamaan aikuisten taloushuolia. Lasta ei kannata huolestuttaa tai kuormittaa talousvaikeuksilla, saati syyllistää elämisen kalleudesta.
Tässä kirjassa Haku kuitenkin päätyy äidin kielivaikeuksien vuoksi osallistumaan tavallista enemmän. Äiti saadaan ohjattua talousneuvontaan, ja Haku tulee äidin tulkiksi.
Kulutusluotot, pikavipit ja maksuaikapalvelut käydään kirjassa läpi, samoin kuin mitä siitä seuraa jos laskut jäävät maksamatta. Kirja kannustaa vastuulliseen ja suunnitelmalliseen taloudenpitoon.
Samalla kirjassa hahmottuu ajatus perheen budjetista ja siitä, mihin kaikkeen rahaa elämisessä menee. Myös asuminen, sähkö, vakuutukset, liikkuminen ja moni muu asia maksaa. Ja osa niistä ei näy lapselle ellei siitä käydä keskustelua: vanhemmat maksavat siellä verkkopankissa joka kuukausi tällaisiakin laskuja.
***
Miltä kuulosti? Onko teillä kotona jo luettu kirja, mitä piditte?
Kuulemme mielellämme palautetta – tai jutellaan näistä teemoista lisää somessa! Tavoitat minut parhaiten esimerkiksi LinkedInistä, entisestä Twitteristä eli X:stä (tai nykyisin myös Blueskystä) tai kirjan Instagram-profiilista.
Olen myös kirjamessuilla tavattavissa perjantaina 27.10 kello 11. Ehkä nähdään ja moikataan siellä!
Lasten talouskasvatus tapahtuu pienissä arjen hetkissä, joita ei jälkeenpäin edes aina muista. Silti se voi rakentaa talousosaamista.
Kun olin lapsi, omakotitalomme ympärille Siilinjärven Toivalassa istutettiin kuusiaita. Pienten kuusentaimien ympäriltä piti kitkeä heinät, ja se oli ensimmäinen kesätyöni. Olin toivonut Belgarionin taru -fantasiakirjasarjaa, ja sain sen palkaksi urakasta.
Pihatöillä tienaaminen on ehkä tavanomainen muisto maaseudun lapsille. Aloin kuitenkin ansaita rahaa myös kodin ulkopuolella poikkeuksellisen varhain.
Olin perustanut koululehden 7-luokalla, ja sen työnäytteenä marssin Savon Sanomien toimitukseen kysymään, saisinko kirjoittaa. Lehdessä oli kannustavia toimittajia, jotka antoivat tehtäväksi kirjoittaa esimerkiksi arvioita nuortenkirjoista. Sittemmin aloin kirjoittaa artikkeleita lehden S2-nuortensivulle, ja minulla oli oma kolumnipalstakin.
Unelmahomma, aloin saada rahaa kirjoittamisesta!
Sitä varten piti tietysti avata myös tili ja saada verokortti. Kaivoin arkistojani, ja ensimmäinen tilisopimukseni Kuopion Kauppatorin vierellä sijaitsevaan pankkiin on edelleen tallella. Muistan, kun kävin konttorissa avaamassa äidin kanssa tilin, maksamassa laskuja ja nostamassa rahaa. Olen säilyttänyt myös kaikki palkkakuittini Savon Sanomista huhtikuusta 1998 alkaen.
Ajattele 14-vuotiasta, joka sai suurimmillaan kuukaudessa jopa 1750 markkaa juttujen kirjoittamisesta. Se oli valtava raha!
Säästin rahaa, kunnes sain ostettua Nikonin järjestelmäkameran.
Tajusin vasta nyt, miten nerokas ensimmäinen iso ostokseni oli. Sehän oli investointi lisätulojen saamiseksi! Aloin myös ottaa valokuvat osaan jutuistani.
Mahdollisuus omaan rahan ansaitsemiseen ja säästämiseen voimaannutti ihan uudella tavalla. Se toi itsenäisyyttä ja uskoa omaan pärjäämiseen. Varhainen kokemus siitä oli tärkeää.
Sori, ei mitään muistikuvaa rahapuheesta
Olen yrittänyt miettiä, millaista talouskasvatusta sain itse lapsena. Siihen olisi ehkä ollut tavallista paremmat edellytykset. Äitini oli luokanopettaja. Isälläni oli 1990-luvun Kuopioon harvinainen ammatti, hän oli startupeihin sijoittava pääomasijoittaja paikallisessa rahastossa. Siihen aikaan koko sana startup oli vielä Suomessa vieras. Opettelin kirjoittamaan koulussa lomakkeeseen vanhemman ammatiksi venture capital manager.
Piti soittaa vanhemmilleni tästä. Millaista talouskasvatusta he ajattelevat antaneensa? Että sori, mutta en kyllä muista mitä meillä puhuttiin rahasta.
”Ei siihen aikaan ehkä ajateltu, että lasten tarvitsisikaan tietää sellaisia asioita kuin nyt kirjassasi on”, isä kommentoi.
No niinpä, ajatus lasten talouskasvatuksesta on kyllä tuoreempi. Sen sijaan tietysti arvot, asenteet ja taidot tihkuivat siinä arjen lomassa vaikkapa siinä mitä ostettiin ja miten asioista puhuttiin.
Äiti kertoo pitäneensä jossain vaiheessa kirjaa kaikista menoista isoon ruutuvihkoon.
”Kyllä minä niitä sinulle avasin ja selitin mihin kaikkeen rahaa menee.”
Ai, ei kyllä ole mitään muistikuvaa.
Sen muistan, että isä kertoi juttuja joistakin teknologia-alan yhtiöistä, joiden hallituksissa hän oli. Yksi kehitti sydämen läppävian korjaamiseen uudenlaisia laitteita. Toinen bioalan yritys kehitti geenidiagnostiikkaa. Ehkä sieltä sen verran tarttui, että se vaikutti myönteiseen näkemykseen yrittäjyydestä ja uuden kehittämisestä. Se ei ollut itsestään selvä asenne 1990-luvulla. Vaikka joku niistäkin bioalan yrityksistä tietysti teki konkurssin.
Perheemme oli lapsuudessani keskiluokkainen, mikä antoi pohjan tunteelle taloudellisesta turvallisuudesta. Vaikka olin koululainen 1990-luvun laman aikaan, se ei tuntunut koskettavan meitä. Se on aivan eri lähtökohta miettiä taloudellista tulevaisuutta kuin monella muulla. Oikeastaan vasta teini-iässä aloin saada kosketusta siihen, että kaikilla asiat eivät olleet samalla tavalla.
Silloin sainkin ison yritysvastuuherätyksen. Ostin jostain hippi-puodista pamfletti-kirjasia, joissa kerrottiin globaalien suuryritysten ongelmista, sademetsien tuhoutumisesta palmuöljyn tuotannon alta ja äidinmaitokorvikkeen epäeettisestä markkinoinnista kehitysmaissa. Aloin boikotoida monia niistä yritysjätteistä.
Alun perin minusta piti tulla kulttuuritoimittaja. En ajatellut olevani erityisen kiinnostunut taloudesta. Sitten maakuntalehdessä minua pyydettiin taloustoimituksen puolelle kesätöihin. Aloin huomata, miten monet minua kiinnostavat vastuullisuuden ja ympäristön kysymykset liittyvät rahaan ja yrityksiin. Että talous liittyy moniin arkipäivän kysymyksiin, jotka koskettavat meitä kaikkia ja luovat koko yhteiskunnan puitteita.
Olen humanisti, opiskelin yliopistossa mm. journalistiikkaa, valtio-oppia ja luovaa kirjoittamista. Aloittaessani Helsingin Sanomien taloustoimituksessa kesätoimittajana vuonna 2008, olin suoraan sanottuna vielä aika pihalla monista ihan peruskäsitteistä ja talouden ilmiöistä.
Humanisti on oppinut sen jälkeen taloudesta paljon.
Kuvitusta teoksesta Tornihuoneen salaseura: Rahan jäljillä. Mitja Mikael Malin
Asuntolainan korot ja sähkön hinta puhuttavat meilläkin
Tänä kesänä huomasin selostavani lapsille Euroopan keskuspankin korkopolitiikkaa. Olin kai sanonut, että nyt pitää olla säästäväisempi, kun asuntolainan korot ovat nousseet. Miksi ne nousevat? No, siitä pääsimme hintojen nousemisen eli inflaation hillitsemiseen ja siihen, miten se vaikuttaa sitten meihin kaikkiin. Ja miksi monet saattavat menettää työpaikkansa kun rakennusala ja teollisuus ovat vaikeuksissa – ja mitä se tarkoittaa jos Suomi painuu taantumaan.
Sen kaltaisia ajankohtaisia ilmiöitä me taloustoimittajina viikottain avaamme lukijoillekin. Ne eivät ole jotain kaukaista ja kuivaa asiaa, vaan meitä lähellä ja kiinnostavaa! Ja jokainen voi ottaa niistä selvää ja oppia.
Sellaisen voimaantumisen tunteen haluaisin kirjankin lapsilukijoissa herättävän. Että talous on ihan tavallinen asia, joka on läsnä arjessamme. Ja moniin asioihin voi itse vaikuttaa.
Kirjan käsikirjoitusvaiheessa kävin lasteni kanssa Suomen Pankin Rahamuseossa ja luin käsikirjoitusta ääneen. Muutoin meilläkin talouskasvatus on sitä mitä muutenkin perheissä: satunnaisissa arjen tilanteissa rahasta keskustelemista. Parin vuoden aikana olen alkanut tehdä sitä tietoisemmin. Vaikka lapset eivät aikuisena muistaisi yksittäisiä rahakeskusteluita, asenteet ja arvot toivottavasti rakentuvat.
Kirjat syntyvät tiimityönä. Kirjailija Elina Lappalainen, kustannustoimittaja Mirkka Hynninen ja kuvittaja Mitja Mikael Malin.
Taloustaitoja käsittelevä lastentietokirja Tornihuoneen salaseura: Rahan jäljilläon saanut julkkarinsa ja kirja sai hienon keskustelutilaisuuden Suomen Pankin Rahamuseolla!
Miten puhua lapsille rahasta ja talouden kysymyksistä lapsille? Suomen Pankin johtokunnan varapuheenjohtaja Marja Nykänen veti keskustelua, johon osallistuivat kirjailija ja toimittaja Elina Lappalainen, sijoittaja ja kirjoittaja Merja Mähkä ja VM:n strategia- ja tutkimusjohtaja Olli Kärkkäinen.
Tallenne on Suomen Pankin Youtube-kanavalla ja sen voi katsoa myös tästä.
Tubettajat näyttävät esimerkkiä, että arvosi ei riipu merkkivaatteista
Oli erityisen hienoa, että saimme mukaan keskusteluun lasten ja nuorten oman äänen, kun mukana olivat tubettajasiskokset Elina ja Sofia!
He tavoittavat YouTube-kanavallaan yli 140 000 tilaajaa. He ovat myös kirjoittaneet useita kirjoja, tuoreimpana Back to school -inspiraatiokirjan (Tammi 2023). He ovat myös itse yrittäjiä – ja kahden yrittäjän lapsia.
Mitä Elina ja Sofia pitivät kirjasta?
Sofia: ”Tykkäsin kirjasta tosi paljon. Kirja oli tosi kiva lukea, tarina oli tosi hyvä ja ajankohtainen.”
Elina: ”Siinä oli tosi kivaa, kun se Haku joutui pulaan, ystävät auttoivat. Mieleenpainuvin kohta oli se, kun Haku paljasti äidilleen olevansa ongelmissa. Ja se anteeksipyyntö oli kaunis. Lopussa oli kiva kun äiti sai työpaikan!”
Tässä kirjassa yksi lapsista, Haku, haaveilee tonnin puhelimesta ja hankkii sen tosi kyseenalaisin keinoin. Kalliit puhelimet tai merkkilenkkarit ovat osalle nuorista tärkeitä ja joillekin tapa hakea ryhmässä arvostusta. Somessa vaikuttajien esimerkki on myös tässä keskeistä. Mitä te ajattelette nuorten paineista hankkia kalliita merkkijuttuja?
Sofia: ”Monilla nuorilla voi olla aika iso paine siihen, onko tarpeeksi hieno puhelin. Pitää saada joku merkkivaate tai monen sadan euron kengät, jos sellaiset on nähnyt kavereilla, TikTokissa tai somessa. Tulee tunne, että munkin pitää saada kun muuten en sovi joukkoon. Mutta sillä ei ole väliä mitä on päällä. Sun arvo ei riipu siitä, onko jotain merkkivaatteita.”
Rahaan liittyy myös tosi paljon eriarvoisuutta ja tunteita: kateutta, unelmia, pettymyksiä. Toisilla perheillä on tosi tiukkaa, toisten lapset saa uusia asioita helpommin ja ei ole huolta rahasta. Miten te yritätte ottaa sen tubettajina huomioon, kun teillä on erilaisia katsojia?
Elina: ”On tosi harmi, jos jollain ei ole rahaa ruokaan ja harrastuksiin. Me yritetään tosi tarkkaan miettiä, mitä laitetaan someen ja haluamme tuottaa positiivista sisältöä josta tulee hyvä fiilis. Meille laitetaan viestejä, että meidän sisällöt on piristäneet päivää, mutta jotkut kertoo harmeistaan. Yritämme auttaa parhaamme mukaan, mutta jos ei osata neuvoa, ohjataan johonkin chattiin puhumaan ammattilaisten aikuisten kanssa.”
Taloustaidot ja Tornihuoneen salaseura: Rahan jäljillä olivat esillä mediassa
Julkaisuviikollaan teos pääsi esille eri medioissa, kuten Ylen ja MTV3:n aamutelevisiossa, Taloussanomissa ja Savon Sanomissa.
Tornihuoneen salaseura: Rahan jäljillä, on lastentietokirja taloustaidoista. Sen kirjoittaminen on yhteiskunnallinen teko, halusin kantaa korteni kekoon lasten talousosaamisen parantamisessa. Samalla julkisuudessa ja somessa käydyssä taloustaitojen keskustelussa tuntuu olevan moni asia pielessä.
Tiivistän. Ensinnäkin somehuutelijat vaativat kouluihin lisää talousopetusta tietämättä, miten paljon sitä siellä itse asiassa jo on. Ei kannata perustaa käsityksiään omiin kouluaikoihin. Eikä kaikkea vastuuta pidä sysätä kouluille ja jo kuormittuneille opettajille.
Suurin ongelma on perheiden erilainen taloudellinen tilanne. Pisa-tutkimuksissa suurimmat erot nuorten talousosaamisessa selittyivät perheiden taustoilla. Talousosaamisen puutteita ei ratkaista taikaiskusta antamalla vauvoille osakesäästötili samaan aikaan, kun hallitusohjelma ajaa perheitä lapsiperheköyhyyteen. Kyse on laajemmasta yhteiskunnallisesta kysymyksestä, kuin vain taloustaitojen opetuksesta kouluissa.
Tämä kirja on työkalu erityisesti koteihin. Ja sen lisäksi, että siinä selitetään talouden termit ja kerrotaan sijoittamisestakin, puhutaan perheiden erilaisista taloustilanteista, pikavipeistä ja budjetoinnista. Taloustaitoihin liittyy myös talouteen liittyvien tunteiden, unelmien ja asenteiden tunnistaminen. Tärkeintä on lapsen taloudellisen itseluottamuksen kasvattaminen, kokemus siitä että talousasiat kuuluvat kaikille ja niistä voi ittaa selvää.
Noniin. Mennään syvemmälle.
1. Kouluissa ON jo talousopetusta
Kesäkuussa euroviisuvoittaja Jere Pöyhönen eli Käärijä pääsi otsikoihin, kun hän puhui yhteistyökumppaninsa Aktia-pankin viestiä nuorten talousosaamisesta. Pöyhönen kritisoi koululaitoksen puutteellista talousopetusta ja kannusti nuoria välttämään virheitä, joita hän on itse tehnyt. Hänen mukaansa monet nuoret ovat koulusta päästyään hukassa raha-asioissa.
Pöyhönen on hyvällä asialla. Ja kyllä, osalla nuorista on vähän kaikki asiat hukassa vielä peruskoulun jälkeen – oli opetus sinänsä kuinka hyvää tahansa.
Juttu on kuitenkin niin, että meidän 1980-1990 -luvulla syntyneiden ei kannata perustaa käsityksiämme omien kouluaikojemme muistelemiseen.
Kouluissa talousopetus on nimittäin kehittynyt viime vuosien aikana huimasti, ja taloustaitoja kuuluu nykyiseen opetussuunnitelmaan enemmän kuin moni ymmärtää.
Rahan jäljillä -kirjan taustatyötä tehdessäni ostin kolmen eri luokka-asteen yhteiskuntaopin ja taloustiedon kirjat ja kävin läpi, mitä siellä kouluissa aiheesta opetetaan. No, vuodesta 2016 lähtien taloustaidot ovat olleet mukana myös alakoulun opetussuunnitelmissa. Eivät kovin laajasti, mutta ei sen ikäisille mistään muustakaan opeteta kuin alkeita. Lisäksi taloustaidot kuuluvat kouluissa myös matematiikan ja kotitalouden opetussuunnitelmaan. Lukiossa taloustaitoja on tarjolla kokonainen kurssi, ja sen kirjan lukeminen tekisi hyvää suurelle osalle aikuisistakin.
Koulussa opitulla on siis merkittävä rooli ja talousopetuksen määrä on lisääntynyt. Mutta heikoimmin osaavan neljänneksen ongelmat eivät johdu siitä, että asioita ei koulussa käsiteltäisi.
Koulujen lisäksi tärkeä rooli on esimerkiksi Suomen Pankin talousosaamisen eteen tekemällä työllä sekä järjestöjen, kuten Nuorten yrittäjyys ja talous NYT, tarjoamilla työkaluilla opettajille. Nyt:n Yrityskylään osallistuu jo noin 85 prosenttia kaikista Suomen kuudes- ja yhdeksäsluokkalaisista.
Taloustaitojen opettaminen on tärkeää. Sovitaanko kuitenkin, että kun puhutaan aiheesta, otetaan selvää siitä miten asiat ovat. Ja voidaanko puhua dissaamatta kouluja ja sysäämättä (tästäkin) vastuuta vain opettajille?
2. Ongelma on lapsiperheiden eriarvoistuminen ja köyhyys
Mikä on lopulta riittävä taso joka taloustaidoista halutaan? Törmään somessa toistuvasti hyväosaisiin vanhempiin, jotka valittavat, että itse pitää osakesijoittamisesta ja etf-rahastoista perheen teinille opettaa. Ongelma ehkä on osin siinä, että käsitys tarvittavista taloustaidoista vaihtelee. Usein lapsiin liittyvä talouspuhe tuntuukin suunnatulta niille perheille, joissa on mahdollista sijoittaa lapsilisät.
Kriittisin tilanne on niissä perheissä, joiden vanhemmat eivät todellakaan tiedä mikä on etf. Sellaisissa perheissä, joiden aikuisten arkea maksuhäiriöt ja pikavipit ovat. Silloin ongelmat ovat hyvin moninaisia, ja pahimmillaan kyse on usein ylisukupolvisesta huono-osaisuudesta ja syrjäytymisestä. Vielä useamissa perheissä kamppaillaan arjessa rahojen riittämisen ja päivittäisen toimeentulon rajoilla.
Kesäkuussa vaikuttajamarkkinoijana toimiva yrittäjä Natalia Salmela liittyi talousopetuksen vaatijoiden kuoroon. Hän kommentoi uuden hallituksen kaavailemaan osakesäästötiliä vastasyntyneille. Hänestä kokonaan uuden taloustaitojen oppiaineen lanseeraaminen olisi tehokkaampi keino parantaa suomalaisten talousosaamista.
Salmela on sinänsä oikeassa, osakesäästötilin olemassaolo ei anna yhdellekään vanhemmalle taikaiskusta ymmärrystä pörssisijoittamisesta. Mutta samalla hetkellä kun joku on jälleen vaatimassa jotain lisää kouluihin, kuulen sen parahduksen joka kuormitettujen opettajien sieluista purkautuu.
Tällä kirjalla en voi ratkaista kotien eriarvoistumista, mutta voin toivoa että koulun tai kirjaston kautta se päätyy myös sellaisen lapsen käsiin, joka sitä erityisesti tarvitsee.
Kuvitus: Mitja Mikael Malin
3. Tärkeintä on asenne ja taloudellinen itsetunto
Miten selittää lapsia kiinnostavasti korkojen nouseminen ja inflaatio? Tänä vuonna hintojen nouseminen on tuntunut monissa perheissä konkreettisesti ja inflaatiopeikko on purrut lujaa. Tornihuoneen salaseura: Rahan jäljillä pyrkii toki selittämään nämäkin ilmiöt lapsille konkreettisesti.
Tarinan päähenkilö Haku on juuri työttömäksi jääneen yksinhuoltajan lapsi, joka haaveilee tonnin kännykästä. Teoksessa lapsihahmot keskustelevat avoimesti perheiden erilaisista taloustilanteista ja siitä, miten toisilla on varaa käydä leffassa ja ravintoloissa ja toisilla ei. Toiselle sijoittaminen on tuttua, toinen vielä kuvittelee että se ei kosketa hänen maailmaansa.
Voimaantuminen ja tulevaisuususko on tunne, jonka haluan lapsilukijaan tarttuvan.
Taloustaitoihin liittyy myös talouteen liittyvien tunteiden, unelmien ja asenteiden tunnistaminen. Tarinan täytyy kolahtaa nykynuoreen ja käsitellä heidän arjessaan olevia talouden ilmiöitä samaistuttavasti ja kiinnostavasti.
Se tonnin puhelin tai merkkilenkkarit eivät lopulta ole elämässä tärkeintä, eikä niiden pitäisi olla avain kavereiden arvostukseen.
Teoksen lapsihahmot ratkaisevat Hakun puhelinongelmaa yhdessä ja tarttuvat toimeen. He keksivät odotamattoman tavan kerätä rahaa puhelimen maksamiseen, ja auttavat samalla Hakun äitiä löytämään apua perheen taloudenhallintaan. Tarinan varrella Hakun luottamus omiin taloudellisiin kykyihinsä kasvaa.
Lapset keskustelevat myös positiivisesti tulevaisuuden ammateista, työelämästä ja yrittäjyydestä.
Tärkeintä ei ole se, osaako määritellä kaikki termit oikein. Vaan syntyykö lapselle kuva itsestään pystyvänä toimijana, joka voi ottaa itse asioista selvää ja ryhtyä toimeen.
Tornihuoneen salaseura: Rahan jäljillä ilmestyy tällä viikolla! Sain juuri käsiini lämpimäiset painosta, ja se on aina kutkuttava, odotettu hetki. Laatikon avaaminen ja fyysisen kirjan pitäminen kädessä konkretisoi kovan työn. Ja voi että miten söpöltä ja karkilta kirja voi tuntua, sen värit on kauniit!
Kirja on kaupoissa lauantaina 30. syyskuuta, ostoksille siis!
Monet lapset myös tykkäävät kuunnella äänikirjoja, ja tietysti tästä tulee sellainenkin! Äänikirjan pitäisi olla kuunneltavissa yleisimmissä palveluissa samaan aikaan, kuin fyysinen kirja on kaupoissa. Lukijaksi saimme suositun Lauri Kortelaisen, joka on monille lapsille tuttu mm. Timo Parvelan Ella ja Pate -kirjojen lukijana.
Lauantain ohjelmassa on sännätä kirjakauppaan tutkimaan, millaisen hyllypaikan kirja on saanut ja onhan sitä varmasti siellä. Ehkä kirjakaupan myyjät ovat tottuneet hermostuneisiin kirjailijoihin, jotka muka vaivihkaa käyvät silittämässä kirjojensa selkämyksiä ja vakoilemassa paljonko kirjaa hyllyyn on otettu.
Tervetuloa keskustelutilaisuuteen Suomen Pankin Rahamuseolle
Mukana keskustelussa ovat myös sijoittaja ja kirjoittaja Merja Mähkä sekä strategia- ja tutkimusjohtaja Olli Kärkkäinen. Keskustelua johtaa Suomen Pankin johtokunnan varapuheenjohtaja Marja Nykänen.
Lisäksi tubettajasiskokset Elina ja Sofia kertovat yrittäjyydestä, rahankäytöstä ja talousasioihin liittyvistä tunteista. Tilaisuuden järjestää Suomen Pankki.
Paikalla on tietysti kirjamyyntiä ja signeeraus, joten tule paikan päälle myös tapaamaan, juttelemaan ja hakemaan tutulle lapselle kirjaan omistuskirjoitus!
Tervetuloa! Voit osallistua joko paikan päällä tai seurata tilaisuutta verkossa. Tilaisuudesta tulee myös tallenne jälkikäteen katsottavaksi.
Suomen Pankin Talouskirja nyt -sarja avaa talouden käsitteitä kirjallisuuden kautta.
Olen tietokirjailija, taloustoimittaja, sosiaalisen median ammattilainen ja puhuja/esiintyjä.
Aikuisten tietokirjojani ovat Syötäväksi kasvatetut (Atena 2012) ja Pelien valtakunta (Atena 2015). Lapsille olen kirjoittanut viisi kirjaa jotka on julkaissut Tammi: Nakki Lautasella (2015), Nyt pelittää (2017) ja Ihmeellinen Minna (2019).
Tornihuoneen salaseura -kirjasarjassa on ilmestynyt taloustaitoja opettava Rahan jäljillä (2023) ja toinen osa Uutisten jäljillä ilmestyy syyskuussa 2024!
