Matematiikan opiskelu on taisteltu etuoikeus – ja silti me nykytytöt suljemme itseltämme ovia ihan itse

Oikeus opiskella matematiikkaa ja luonnontieteitä on taisteltu etuoikeus, jossa myös Minna Canthilla on ollut osansa. Canthin aikaan jopa sivistyneistön tytöille opetettiin enimmäkseen salonkitaitoja, kieliä ja käsitöitä – ei hyödyllisiä asioita joilla pitää huolta taloudesta ja osallistua miehen rinnalla toimeentulon hankkimiseen.

Minna Canthille kysymys tyttöjen koulutuksesta oli kipeän omakohtainen. Olihan hänellä seitsemän lasta: viisi tyttöä ja kaksi poikaa. Hän oli aiheellisesti huolissaan omien tyttäriensä koulutuksesta.


Kohtaus Minna Canthin pienoisromaanista Hanna, vuodelta 1886. Kuva Suvi Aholan teoksesta Mitä Minna Canth todella sanoi

Minnan oma isä oli halunnut tarjota tyttärelleen parhaan mahdollisen sivistyksen, joka varmistaisi hyvän tulevaisuuden. Niinpä Minna kävi aikansa tytöille parhaat tarjolla olevat ja jatkoi peräti juuri tytöille avautuneeseen Jyväskylän opettajaseminaariin. Opinnot tosin jäivät kesken, kun lehtori Ferdinand Canth kosi.

Kun Minna jäi 35-vuotiaana leskeksi ja 7 lapsen yksinhuoltajaksi, hän muutti Jyväskylästä Kuopioon ja otti perheensä kangaskaupan hoitaakseen. Kuopioon muutettuaan Canth ilmoitti heti vanhimmat tyttärensä edellisenä syksynä perustettun yksityiseen suomalaiseen tyttökouluun, kertoo Minna Maijala Canthin elämäkerrassa Hellä, herkkä, hehkuvainen (Otava 2014) . Sitä ennen hän oli kuitenkin järkyttänyt kaupungin seurapiirejä käymällä kysymässä Lyseon rehtorilta, josko vanhin tytär Anni pääsisi sinne opiskelijaksi. Lyseon ovet eivät tytöille auenneet. Canthin tyttäret olisivatkin saaneet odottaa kauan: Lyseo pysyi poikakouluna 1970-luvulle saakka.

Canth alkoi aktiivisesti kampanjoida tytöille järjestettävän, yliopistoon johtavan koulutuksen puolesta. Kuopiolaiset naiset yhdistivät voimansa valtakunnallisen naisliikkeen kanssa ja järjestivät varainkeruuhankkeita. Ensimmäinen suomalainen yhteiskoulu aloitti Helsingissä 1886, Kuopion Yhteiskoulu, jonka perustamiseen Canth merkittävästi vaikutti, aloitti 1892.

Omien tyttäriensä suhteen Canth ei voinut odottaa naislyseon tai suomenkielisen yhteiskoulun perustamista. Kuopus Lyyli aloitti koulun ruotsinkielisessä yhteiskoulussa ja hänestä tuli ainoa Canthin tyttäristä joka valmistui ylioppilaaksi ja hän pääsi Helsingin yliopistoon, Maijala kertoo elämäkerrassa. Vanhempien tyttäriensä puutteellista koulutusta Canth paikkasi palkkaamalla paikallisista lyseolaispojista tutoreita aineisiin, joita tyttökoulussa ei opetettu – kuten latinaa, voimistelua ja matematiikkaa.

***

Nykytytöille tämä kaikki on mahdollista, mutta silti suljemme itseltämme ovia – esimerkiksi kuvittelemalla että matematiikka ja ohjelmointi olisivat vain pojille varattu urapolku. Myös itse olen ollut tässä suhteessa pöljä.

Maaliskuussa Teknolologiateollisuus ry – siis esimerkiksi ohjelmistoyrityksiä edustava etujärjestö – julkaisi huolestuttavan tutkimuksen. Enemmistö yläkoululaispojista pitää teknologiaa kiinnostavana tulevaisuuden alana. Tytöt suhtautuvat varauksellisemmin. Pojat ovat yläkoulusta lähtien huomattavasti tyttöjä kiinnostuneempia työskentelemään tulevaisuudessa teknologian parissa.

Kyselyssä oli vastaajina 881 nuorta, joista 40 % oli yläkouluikäisiä ja loput toisen asteen opiskelijoita. Tyttöjen avoimissa vastauksissa teknologia koettiin pelottavaksi. Tytöt myös ajattelevat, etteivät he ymmärrä tai osaa käyttää teknologiaa. Pojat taas korostivat teknologiaa mielenkiintoisena haasteena, joka pitää sisällään paljon mahdollisuuksia.

Teknologiateollisuus on yrittänyt houkutella naisia alalle vuosien – jopa vuosikymmenten ajan. Mitään ei vain tunnu tapahtuvan. Naisia on edelleen teknologia-alalla noin viidennes, 23 prosenttia.

Esimerkiksi ammattikorkeakouluissa tietojenkäsittelyn uusista opiskelijoista vain 19 prosenttia on naisia, sähkö- ja automaatiotekniikan opiskelijoista 6 prosenttia. Yliopistoissa tietojenkäsittelyn uusista kandivaiheen opiskelijoista vain 15 prosenttia on naisia, kone- ja energiatekniikassa vain 10 prosenttia.

Opiskelupaikkaa valitessa on siis tapahtunut jo jotain, silloin on liian myöhäistä vaikuttaa.

Microsoftin pari vuotta sitten julkaiseman tutkimuksen mukaan suomalaistytöt alkavat kiinnostua luonnontieteistä keskimäärin 11 vuoden iässä. Kiinnostus kuitenkin lopahtaa jo 14-vuotiaana, eikä tilanne parane niinä ratkaisevina vuosina kun nuoret tekevät opiskelu- ja uravalintoja.

Vaikka 62 prosenttia tutkimuksen suomalaistytöistä ymmärsi luonnontieteiden olevan keskeisiä heidänkin elämässään, vain 37 prosenttia sanoi voivansa kuvitella uraa niiden parissa. Vain ranskalaisia tyttöjä luonnontieteet kiinnostavat vähemmän.

Kyse on syvällä kulttuurissamme olevasta ongelmasta. Suomi on ammattien sukupuolittumista tarkastelevan EU-maiden listan neljännellä sijalla. Eriytyneimpien työmarkkinoiden listalla ovat ylempänä vain Viro, Slovakia ja Latvia. Meillä on vahva jako miesten ja naisten töihin. Mallit alkavat rakentua jo lapsuudessa: siitä mitä meiltä odotetaan, millaisesta käytöksestä ja osaamisesta meitä palkitaan ja miten tyttöjä ja poikia kannustetaan.

***

Olen Talouselämä-lehden toimittajana keskittynyt vuodesta 2011 lähtien erityisesti seuraamaan startup-yrityksiä, suomalaisia peliyhtiöitä, teknologia-aiheita ja esimerkiksi kasvuyritysten keräämiä pääomasijoituksia. Kirjoitan kiinnostavista uusista keksinnöistä, teknologioista jotka mullistavat vauhdilla yhteiskuntaa kaikkialla maailmassa.

Mutta vielä täällä lukiolaisena tai yliopistossa journalistiikkaa opiskellessani en olisi voinut kuvitellakaan, että jonain päivänä työskentelen teknologian ja luonnontieteiden parissa päivittäin!

Jääräpäisesti kuvittelin, että en tulevana kirjailijana tarvitse matikkaa mihinkään. Olin löytänyt omat vahvuuteni kirjoittamisesta ja humanistisista aineista.  Muuten todistukseni oli täynnä kymppejä ja ysejä, mutta matematiikasta sain jopa pari nelosta. Kieltäydyin tekemästä mitään matematiikan eteen, joten en myöskään oppinut. Se oli täysin idioottimaista – ja nyt kaduttaa.

Jokainen löytää lopulta oman polkunsa. On kuitenkin hälyttävää, jos toinen puoli ihmiskuntaa ei käytä lahjojaan täysimääräisesti vain väärien mielikuvien tai roolimallien puutteen vuoksi.

Ja kuitenkin oli teknologiasta kiinnostunut ja tietokone- ja konsolipelejä pelaava nörttityttö jo koululaisena. Vaikka nörttitytöistä ei puhuttu minun kouluaikanani.

Onneksi lopulta löysin työelämässä lokeron, jossa esimerkiksi kiinnostuksesta peleihin on ollut hyötyä. Samalla olen ymmärtänyt, että kirjailijan ja toimittajan työssä todellakin olisin tarvinnut enemmän myös sitä matematiikkaa! Ne maailmat eivät olekaan niin kaukana toisistaan, kuin olin kuvitellut.

***

Olen halunnut osaltani tehdä työtä sen eteen, että muut eivät tekisi samaa virhettä kuin minä. Siksi olen kirjoittanut tästä tytöt ja teknologia, #girlsintech -teemasta vuosien ajan sännöllisesti Talouselämä-lehdessä – ja jopa Demiin!

Viimeisin ponnistukseni aiheen parissa on tammikuussa ilmestynyt Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset -lastentietokirja.

Kirjassa sisarukset Elli ja Hanna tutustuvat suomalaisiin naisiin – Minna Canthin lisäksi esimerkiksi tähtitieteilijä Liisi Otermaan joka oli supermatemaatikko ja osasi laskea komeettojen kiertoradat pelkän laskukoneen avulla nopeammin kuin aikansa supertietokoneet – sekä kehitysbiologi, kantasolututkija Irma Theslefiin. Kirjan viesti on se, että nykytytöt saavat itse valita oman polkunsa, heistä voi tulla kirjailijoita, kauppiaita, tähtitieteilijöitä tai tutkijoita.

Kirja lähtee liikkeelle tilanteesta, jossa Elli on livistänyt koulun museoretkellä Kuopion Korttelimuseon pihapuuhun. Elliä harmittaa, sillä matikan tehtäviä on tekemättä ja hän joutuu tekemään ne koulun jälkeen. Kirjassa matkan varrella matematiikka onkin yksi teemoista, ja Elli löytää siihen uutta innostusta myös Minna Canthilta – joka olikin terävä laskija ja menestynyt kauppias.

Itse asiassa tämä on Minna Canthissa puoli, joka on yllättänyt minut. Minna Canth oli edelläkävijä, valtavan kiinnostunut tieteen edistysaskelista. Hän tilasi Kuopion perukoille huikean määrän ulkomaisia lehtiä ja kiinnostavaa kirjallisuutta. Hänellä oli käsissää oman aikansa internet ja hän oli lukenut ja sivistynyt tavalla, jolle me jäämme auttamatta jälkeen – vaikka kaikki maailman tieto on sen meihin liimatun kosketusnäytön täppäilyn päässä.

Minna Canth oli loistava kirjailija, mutta ennen kaikkea hän oli utelias ja mieleltään avoin. Siinä missä minä suljin silmäni matematiikalta ja luulin sitä jotenkin vastakkaiseksi maailmaksi luovuuden, kirjallisuuden ja humanismin kanssa, Canth osasi syleillä molempia maailmoita. Hän ymmärsi matematiikan tarpeen myös naisten käytännön elämässä.

”Siihen nähden, että taloudenhoito useimmiten tule olemaan naisten tärkeimpiä tehtäviä, on hänelle annettava opetusta myös taloustieteessä. Keskisäädyissä nykyään vallitseva ekonoomillinen häviötila perustuu muien epäkohtien ohessa suuressa määrin myöskin perheen emäntien taitamattomaan ja ymmärtämättömään talouden hallintoon.”

Minna Canth: Naiskysymyksestä II, Valvoja 1884

Siis jo Minna Canth vaati lisää taloustaitojen opetusta kouluihin!

Ihmeellinen Minna mediassa ja blogeissa – Näin siitä on kirjoitettu!

Savon Sanomat eli Minna Canthin ja minun yhteisen kotikaupungin Kuopion maakuntalehti kirjoitti Ihmeellisestä Minnasta jo tammikuussa ennen kirjan ilmestymistä.

Pelikasvatuksesta tutuksi itselleni tullut Viihdevintiöt-blogi kirjoitti Ihmeellisestä Minnasta naistenpäivän kunniaksi:

“Vaikka kirjan idea kuulostaa äkkiseltään vähän samantyyliseltä kuin Iltasatuja kapinallisille tytöille -kirjassa, on Ihmeellisen Minnan toteutus täysin uniikki. Pääosassa ovat historian henkilöiden sijaan uteliaat ja tiedonjanoiset lapset, jotka vasta pohtivat omia tulevaisuuden suunnitelmiaan. Kirja tuokin kivasti esiin, miten jokainen tyttö voi löytää oman juttunsa ja tulla miksi haluaa. Samalla se nivoo hyvin yhteen menneen ja nykyisen ajan.


Kirja on mukaansatempaava ja värikäs. Testilukijoina toimineet 5- ja 8-vuotiaat tykkäsivät kovasti. Perinteisiin supersankareihin mieltynyt poikalukijakin sai ihan uutta pohdittavaa siitä, millaisilla supervoimilla oikeassa elämässä pärjää ja miten löytää oma supervoimansa.
Sadun lisäksi keskustelua herättivät kirjan mukana tulleet mainiot paperinuket, joiden formaatti ei ollut testilukijoille entuudestaan tuttu.
Hyvin kelpasivat silti paperiset versiotkin diginukkehin tottuneille muksuille. Aikovat kuulemma tehdä omiakin paperinukkeja.
Suosittelen sekä kirjaa että askarteluhetkeä!”

Viihdevintiöt, Jenni Utriainen

Kirjan punaisena lankana kulkeva naisten supervoimien etsiminen on ollut ilahduttavasti kirjaa arvioineiden mieleen. Kirjan mukana tulevat paperinuket ovat myös yllättäneet monet positiivisesti, niin myös Vauva-lehden sivuilla bloggaavan Tiia Aaltosen:

On hienoa, että kirjaan on valittu sellaisia supervoimia, joita lähtökohtaisesti löytyy meistä kaikista. Eskarilaiseni ilmeistä huomasi helposti, että häneen teki ison vaikutuksen juuri se, että kirjassa esiteltyjä lahjakkaita ja rohkeita naisia kuvaillaan sellaisilla sanoilla, joita hän on kuullut liitettävän itseensäkin, kuten esimerkiksi uteliaisuus, tiedonjano ja villi mielikuvitus. 

Kekseliäänä lisänä kirjan lopusta löytyy paperinukkeja supersankarin asuineen ja arkivaatteineen. Lapsia nämä “ennenvanhaiset” paperinuket hiukan hymyilyttivät, mutta niinpä he vain saivat leikin – ja kinan – niilläkin aikaiseksi. 

Lue meille äitikulta -blogi, Tiia Aaltonen
Helsingin Sanomat listasi Ihmeellisen Minnan kevään kiinnostavien lastenkirjojen joukkoon.

Ihmeellinen Minna on ollut mukana myös monissa kirjavuoden ilmiötä eli sankarinaisia esitteleviä kirjoja koostaneissa jutuissa, kuten tässä Helmet-kirjaston listauksessa ja Lastenkirjavuosi-blogin koosteessa.

Myös Kotiliesi-lehti nosti paperinuket esiin poiminnassaan.

Ja kas, Kari Vaijärvi tarkastelee jo kolmea lastentietokirjaani kokonaisuutena!

“Kolme erilaista kirjaa kuvituksineen on mielenkiintoinen kokoelma. Nakki lautasella oli kantaaottava, tarkkaan mietitty puheenvuoro lihantuotannosta kuvituksenaan Chritel Ronnsin taustoitettua havainnointia, Nyt pelittää! puolestaan vei nuoret vanhempien työpaikalle ja konkreettisesti pelien tekemiseen Jussi Kaakisen jo enemmän vauhdikkaiden tilannekuvien mukana. Minnan kokonaisuus on puolestaan aukeamien, tekstin, laatikoiden ja interiöörien sekä voimakkaiden värien irtonaista leikittelyä. Toivottavasti Lappalainen jatkaa – asiansa osaavien tekstintekijöiden joukko ei ole liian laaja tarinatiedon puolella.”

Lastenkulttuurin vinkkari -blogi, Kari Vaijärvi


Wau mitkä julkkarit – Oodi täynnä ihania Minna Canthin faneja

Ihmeellinen Minna -lastentietokirjan julkkarit Minna Canthin seuran järjestämän keskustelutilaisuuden yhteydessä Oodi-kirjastossa keräsivät täpötäyden salillisen väkeä.

Leijailen edelleen aivan fiiliksissä siitä, miten hienon juhlan Ihmeellinen Minna -lastentietokirjamme sai. Oodin sali täyttyi Minna Canthin faneista ja piti hakea lisää tuoleja! Ja aktiivinen Minna Canthin seuran jäsen, kirjailija Kaari Utriokin oli paikalla! Myös yksi kirjamme supernaisista, tieteen akateemikko, kehitysbiologi Irma Thesleff saapui kukitettavaksi.

Lyöttäydyimme yhteen Minna Canthin seuran kanssa ja pääsimme kertomaan kirjasta seuran järjestämän keskustelutilaisuuden yhteydessä. Kansalaisvaikuttaminen Minna Canthin hengessä -tilaisuuden paneelissa olivat Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar, SPR:n pääsihteeri Kristiina Kumpula sekä toimittaja Saska Saarikoski. Syntyi hyvä keskustelu! Päätteeksi kustantajamme Tammi tarjosi kakkukahvit.

Seuraavana aamunakin koitti iloinen yllätys, kun Helsingin Sanomat oli nostanut Ihmeellisen Minnan kevään lastenkirjojen koostejuttuunsa lukuvinkkeihin.

Oodissa pidetyn paneelin vetäjänä minun piti itsekin valmistautuessa pohtia hetki sitä, mitä ”kansalaisvaikuttaminen Minna Canthin hengessä” oikein tarkoittaa, millaista vaikuttamista se olisi?

Canthin on sanottu vaikuttaneen suomalaisten sosiaalisiin olohin enemmän kuin kenenkään muun kirjailijan. Teosten lähtökohta oli journalistinen, sillä Canth kierteli itse köyhien luona ja jopa vankiloissa tutustuen elämään, jota monet yläluokan ihmiset eivät nähneet lainkaan. Hänen suhtautumisensa oli myötätuntoinen. Minnan ajatus siitä, että kaikki ihmiset ovat saman arvoisia oli radikaali – eikä niin kovin yleistä vielä tässäkään ajassa. Voisimme ottaa oppia Minnan ihmiskuvasta.

Myös tänä talvena suomalaisia on puhuttanut köyhyys ja esimerkiksi yksinhuoltajavanhempien toimeentulo, syrjäytyminen ja mielenterveysongelmat.  Canthin teemat ovat ajankohtaisia myös nyky-Suomessa.

Helsingin Sanomien tammikuun alussa julkaisema Anna-Stina Nykäsen artikkeli suomalaisesta köyhyydestä oli juuri sellaista #MitäMinnaTekisi -vaikutavaa journalismia, Minnan hengessä tehtyä. Kyselyssä moni kertoi epätoivosta, kun rahat eivät riitä. Nyky-Suomessa köyhyys on kuitekin varsin erilaista, kuin Canthin ajan vaivaistaloihin joutuvien totaalinen kurjuus. Pahimmillaan myös nyky-Suomessa köyhyys tarkoittaa nälkäisiä lapsia, kuten Ylen juuri ilmestynyt koskettava artikkeli kuvasi.

Yhteiskunnan kovuus vähäosaisia kohtaan on teemana esimerkiksi Canthin Köyhää kansaa -teoksessa. Siinä Canth kuvaa köyhää perhettä:  epätoivoinen äiti Mari yrittää haalia ruokaa neljälle nälkää näkevälle lapselleen. Puolisokea esikoistyttö saa kerjäämällä kuivia leivänkannikoita ja kylmiä perunoita. Kun perheen kuopus kuolee,  Marin mielenterveys murtuu lopullisesti, ja hänet viedään Harjulan köyhäintaloon. Canth kuvaa Kuopiolaisen Harjulan haisevaksi lääväksi, josta Marin mölisevä huuto kantautuu.

Minna oli kuplien puhkaisija, joka toi yleiseen tietoisuuteen köyhän luokan hädän – ja samanlaista kuplien puhkaisemista tarvitaan nykyisinkin. Nytkin puhumme eri todellisuuksista, joissa eri puolilla Suomea ja eri tavoilla ajattelevat ihmiset elävät.

”Nainen, joka totuuden tähden uskaltaa otaa iskuja ja ottaa iskuja, panee myös jotakin alttiiksi” – tämä sitaatti on myös Minna Maijalan tuoreen Punaiset kengät -esseeteoksen kannessa. Yhteiskunnallisena vaikuttajana Minna Canth oli rohkea ja aikanaan radikaali. Polarisoitunut somekeskustelu tarkoittaa, että julkinen kannanottaminen vaatii usein iskujen kestämistä, niin Minnan aikaan kuin nykyisinkin.

Mikä olisi minnamaisen rohkeaa kansalaisvaikuttamista tänä päivänä? Meistä jokainen voi pitää Minnan lippua korkealla, ja rakentaa tasa-arvoista yhteiskuntaa. Canth puolustaisi suvaitsevaisuutta ja myötätuntoa.

Ihmeellinen Minna nyt kaupoissa – Supernaisten voima kannustaa myös matikkaan ja tieteisiin

Vuonna 2019 tulee kuluneeksi 175 vuotta Minna Canthin syntymästä. Miten omana aikanaan vahvasti tyttöjen ja naisten aseman eteen työskennellyt Canth toimisi tänä päivänä? Miten Minna ja muut suomalaiset suurnaiset voivat inspiroida tämän päivän lapsia löytämään omat vahvuutensa?

(Tämä teksti on Tammen tiedote kirjan ilmestymisestä 24.1.2019)

Ihmeellinen Minna, kuvitus Ilona Partanen

Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset on tarinallinen ja piirroskuvitettu lastentietokirja. Kirjassa sisarukset Elli ja Hanna tutustuvat suomalaisiin naisiin, jotka ovat tehneet merkittäviä asioita kirjallisuuden, taiteen, tieteen, talouden ja politiikan alueilla. Tarina sijoittuu Kuopioon ja lähtee liikkeelle Minna Canthista hänen juhlavuotensa kunniaksi.

Tarinan lapsihahmot Elli ja Hanna saavat mummiltaan tehtäväksi kerätä supernaisten voimakiviä ranneketjuun. Samalla paljastuvat Canthin lisäksi kehitysbiologi Irma Thesleffin, tähtitieteilijä Liisi Oterman, presidentti Tarja Halosen, ministeri Miina Sillanpään, kirjailija-taiteilija Tove Janssonin ja yrittäjä Armi Ratian supervoimat eli sinnikkyys, uteliaisuus, tiedonjano, iloinen mieli, itseluottamus ja villi mielikuvitus!

”Supernaisten tarinat näyttävät lapsille erilaisia urapolkuja ja erilaisia vahvuuksia, joita jokainen voi löytää sisältään”, Lappalainen sanoo.

Taloustoimittajana muun muassa teknologia-aiheita seuraava Lappalainen on nostanut usein teksteissään esiin tyttöjen teknologiakasvatuksen merkityksen. Tässä tarinassa pikkusisko Elli kipuilee matematiikan läksyjen kanssa, mutta Irma-mummo auttaa.

”Myös Minna Canth oli etevä laskemaan. Hän oli loistava pelaamaan skruuvia ja taitava liikenainen Hän oli kiinnostunut luonnontieteistä ja aikansa teknologiasta. Canth tilasi ulkomailta kirjallisuutta ja uusia tiedejulkaisuja. Aikaansa edellä ollut ajattelu ja usko luonnontieteelliseen ihmiskuvaan yllättivät minut kirjaprojektin aikana”, Lappalainen sanoo.

”Canthilla on paljon annettavaa myös nykyajan lapsille. Jo se on lapsilukijoita havahduttavaa, että Canthin aikaan tytöt ja pojat kävivät eri koulua, eivätkä tytöt saaneet yhtä laajaa opetusta matematiikassa ja luonnontieteissä kuin pojat. Siksi halusin nostaa esiin Canthin roolin Kuopion Yhteiskoulun perustamisessa ja tyttöjen koulutuksen edistämisessä” hän kommentoi.

”Koulumaailma on Canthin teemoista se, joka on lapsilukijaa lähellä ja ymmärrettävä.”

Canthilla ja Lappalaisella on myös paljon yhteistä: kouluvuodet Kuopiossa, opiskelu Jyväskylässä, toimittajan ja kirjailijan työ, feminismi sekä suorapuheisuus yhteiskunnallisista aiheista. Kirjan taustatöitä tehdessään Lappalainen muun muassa valokuvasi Kuopion Korttelimuseossa ja haastatteli yhä elossa olevia kirjan hahmoja eli Irma Thesleffiä ja Tarja Halosta.

Ihmeellinen Minna jatkaa palkitun tietokirjailijan tutulla vahvalla linjalla. Se tarjoaa lapsille tietoa samaistuttavien hahmojen ja huumoria sisältävän tarinan kautta. Ilona Partasen värikäs ja iloinen kuvitus herättää hahmot eloon lapsilukijaa kutkuttelevalla tavalla.

Kuvittajan työ: Ilona Partanen maalaa ensin ja viimeistelee koneella

Kuvittaja Ilona Partanen ja Ihmeellinen Minna -lastentietokirjan kuvitusta maalausvaiheessa.

Yksi kiinnostavia puolia lastentietokirjan tekemisessä on yhteistyö kuvittajan kanssa. Tällä kertaa työparini oli Ilona Partanen, joka on siis pian tammikuussa ilmestyvän Ihmeellinen Minna -kirjan kuvittaja.

Ilonan oma esikoisteos, kuvakirja Minä olen Sykkyrämyyrä! (Sammakko), ilmestyi 2018. Hän on kuvittanut myös Todellisten prinsessojen kirjan (Tammi 2018). Hänen tyylilleen ominaisinta on voimakas väri-intensiteetti, patternipinnat ja vahvat kontrastit. Ilona kuuluu arvostetun Napa Agencyn talliin, katso Ilonan portfolio sieltä. Mutta antaa Ilonan kertoa tästä projektista itse!

Millainen tehtävä Ihmeellinen Minna -kirjan kuvittaminen oli?

“Kirjan kuvittaminen oli kiehtova projekti, johon mukavaa haastetta toi historiallisten faktojen, henkilöiden ja tilojen kuvittaminen realistisesti. Samanaikaisesti kirjan sadussa seikkailevat tytöt ja heidän elämänsä oli fiktionaalista, joka mahdollisti mielikuvituksen valjastamisen visuaaliseen käyttöön, joka toi mukavaa vastapainoa. Oli mielenkiintoista paneutua kirjan nostamiin eri aihealueisiin, kuten tähtitieteeseen ja Minna Canthin elämänvaiheisiin ja visualisoida niitä lukijoille. Pyrin rakentamaan selkeitä visuaalisia elementtejä, joilla fiktionaalisen tarinaosuuden pystyi erottamaan historiallisista tietoaukeamista.”

Kuvitus, luonnos, lastentietokirjan kuvitustyö
Luonnosvaihe


Millainen kuvittaja sinä olet?

“Kuvittajana suosin perinteisiä tekniikoita, lähden kuvittamaan työtä aina käsin lyijykynän tai siveltimen voimin. Olen myös aika sotkuinen, tehokkaan työpäivän tunnistaa siitä, että maalia on kainaloihin asti, kun haen lastani päiväkodista. Tietokone on minulle palapelin viimeinen osa, jolla viimeistelen kuvitukseni painovalmiiksi, mutta sitä ennen työ elää pitkälti maalauspöydälläni.

Luonnostelen töitäni aika vähän, mikä saattaa ulkopuolisen silmin olla hieman outoa, ja tuo joskus haasteita toimeksiannoissa, joissa asiakas haluaa elää kuvitusprojektin mukana koko matkan. Kuvitus alkaa aina avainsanojen ja mielikuvien kirjoittamisella muistikirjaani. Listaan ranskalaisin viivoin pakolliset elementit, mahdolliset mielikuvat, päähäni ilmestyvät väriyhdistelmät ja muut aiheeseen löyhästikin liittyvät asiat, joiden pohjalta lähden ideoimaan kuvitusta. Luonnosvaiheessa teen hyvin yksinkertaiset lyijykynäleiskaukset, joissa tikku-ukot ja suttupallot seikkailevat, eivätkä ne välttämättä ulkopuolisille avaudu lainkaan. Tämän jälkeen piirrän yksinkertaistetut pohjat, joiden päälle maalaan kuvitusten pohjat. Riippuen toimeksiannosta teen kuvituksen valmiiksi maalaten, tai jatkan työtä vielä koneella. 

Olen aika erakkoluonne, maalatessani uppoudun ajatuksiini ja unohdan ajan kulun ja kaiken muun ympärilläni. Jaan työhuoneeni muiden ihmisten kanssa, jotta en muuttuisi aivan mökkihöperöksi.”

“Maalaan guassi-maaleilla eli peiteväreillä. Ne ovat kuin vesivärejä, mutta eivät kuulla läpi ja maalipinta on vahvempi.”

Millä tekniikalla olet tehnyt Ihmeellinen Minna -kirjan kuvitukset?

“Kirjan kuvitukset olen maalannut guassilla ja viimeistellyt yksityiskohtia tietokoneella.

Luonnoskierroksen jälkeen tein yksinkertaiset viivapiirrokset aukeaman aihealueista muille nähtäväksi ja kommentoitavaksi, ja näiden kommenttien jälkeen maalasin aukeamat noin kahden aukemaan päivätahtia. Maalatut pohjat muodostuivat osin irtonaisista elementeistä, jotka viimeistelin oikeaan muotoonsa vasta koneella. Projektin nopeuttamiseksi jätin myös kaikki kasvojen ilmeet ja pienimmät yksityiskohdat koneella tehtäväksi. Kun kaikki aukeamat oli maalattu, oli aika istahtaa tietokoneeni ääreen ja rakentaa kuvitukset lopulliseen muotoonsa.

Pidän guassilla maalatusta pinnasta, ja sen tuomasta elävyydestä. Lisäksi käsin maalaamisessa sattumat muovaavat lopullista kuvaa, jota puhtaasti koneella tehden ei saa aikaiseksi. Koneella piirtäessäni käytänkin usein perinteisen brushin sijaan clone stamp -toimintoa, jolloin piirrän (piirtopöytää käyttäen) uutta kopioimalla maalattua pintastruktuuria.”

“Viimeistely koneella helpottaa kirjaprojekteissa usein viimeisiä muokkauksia, kun asioita ei tarvitse maalata alusta asti uudestaan.”


Lastentietokirjassa myös kuvitusten on oltava totta. Miten se näkyy tässä kirjassa, että myös kuvitukset tarjoavat oikeaa tietoa?

“Olen pyrkinyt tässä kirjassa kuvittamaan kaikki oikeat ihmiset niin samankaltasiksi kuin se tällä tyylillä on mahdollista, jotta lukijalla on mahdollisuus tunnistaa henkilöt. Lisäksi Elinalta saatu ja netistä kaivettu lähdemateriaali on auttanut valtavasti erilaisten aiheiden kuvittamisessa realistisesti. Esimerkiksi Minna Canthin sohvaryhmä ja seinätapetti perustuu alkuperäisiin, enkä ole lähtenyt säveltämään niitä omasta päästäni. Myös esimerkiksi Toven ja Tuulikin rakentama muumitalo on maalattu valokuvareferenssien pohjalta, ja rakennusten taustalla on vierailut niiden luona joko oikeasti tai google mapsin avulla. Vaikka kuvitustyylini onkin kirjassa hieman yksinkertaistettu, eikä täysin realisitinen, olen pyrkinyt siihen, että lukijalla on mahdollisuus nähdä paikat ja henkilöt mahdollisimman oikein.”

Osa aukeaman kuvitusta teoksesta Ihmeellinen Minna. Kohtaus sijoittuu Kuopion Korttelimuseossa Minnan Salonkiin, jossa on esillä Canthin vanhoja huonekaluja.


Mikä tässä työssä oli parasta ja mikä vaikeinta?

“Parasta tässä työssä oli, kuten useimmissa kuvitustoimeksiannoissa, mahdollisuus itsensä sivistämiseen uusien aiheiden äärellä. Lisäksi kirjan tarinan herättäminen eloon kuvitusten kautta on aina ihanaa. Parasta ja vaikeinta samaan aikaan oli omien visuaalisten halujen yhteensovittaminen faktojen kanssa sopusointuisaan pakettiin. Työskentelen usein voimakkaiden väriyhdistelmien kanssa, ja aina se ei oikein istu yhteen annetun aiheen kanssa. Lisäksi välillä oikeisiin paikkoihin pohjautuvat tilat toivat haasteita kuvituksien sommitteluun, kun tavoitteena oli kuvittaa mahdollisimman realistista lopputulosta. Kirjan maalaaminen oli ennen kaikkea mielenkiintoinen projekti, joka mahdollisti työn tekemisen huumoria unohtamatta esimerkiksi etu-ja takalehtien supernaiset -kuosissa.”

Näin syntyy lastentietokirja: Ihmeellinen Minna -kirjan työprosessi

Käsikirjoituspalaveri Tammella. Mukana graafikko Laura Lyytinen, kuvittaja Ilona Partanen, Elina Lappalainen ja kustannustoimittaja Mirkka Hynninen.

Kun käyn kouluissa kirjailijana vierailuilla, kerron usein ihan konkreettisesti, miten kirjat syntyvät. Lastentietokirjan syntyprosessi kiinnostaa usein myös kirjoista juttua tekeviä toimittajia. Olen myös puhunut omista kokemuksistani esimerkiksi seminaarissa, joka oli suunnattu ensimmäisestä lastentietokirjastaan haaveileville tuleville tekijöille. Tällaisesta kirjaprosessin ruumiinavauksesta voi siis olla hyötyä monille.

Ihmeellinen Minna -lastentietokirjamme (Tammi) ilmestyy tammikuun puolivälin tienoolla kauppoihin. Mutta miten kirja syntyi? Tässä seuraavaksi luvassa: Idea ja kustannussopimuksen saaminen, kuvittajan löytyminen, käsikirjoituksen alkuvaiheet, tiedonhankinta, kirjoitustyö ja editointi.


Idea ja kustannussopimus

Siinä missä romaanin kirjoittaja postittaa kustantamoille ”valmiin” käsikirjoituksen (jota toki voidaan rajustikin vielä haluta työstää), tietokirjailija tekee yleensä tilausteoksia. Olen myynyt kaikki tietokirjani kustantamoille vasta ideana.

Ensin on alustava keskustelu puhelimitse tai kasvokkain. Innostutaan ideasta, mietitään yhdessä kulmia, kohderyhmää, kirjan kantavaa ideaa ja rajausta. Jalostan ideani 1-2 sivun työsuunnitelmaan. Siinä listaan miksi kirja on nyt tärkeä ja ajankohtainen, mistä se kertoo, mikä on keskeinen tietosisältö jne. Omat lastentietokirjani ovat tarinallisia ja kuvitettuja, joten kerron ideani kehystarinasta ja lapsihahmoista. Kirjoitan työsuunnitelman mielellään jo sellaiseen muotoon, että sitä voi käyttää myös apurahahakemusten pohjana.  Kustantamossa suunnitelmastani ehkä puhutaan myös markkinointiosaston kokouksessa, ja tähän asti ne on hyväksytty kustannussuunnitelmaan. Mietimme, milloin kirja ilmestyisi ja mikä työprosessin aikataulu silloin on. Usein kirja esimerkiksi tähdätään puolentoista vuoden päähän, tällä kertaa siis tammikuulle 2019.

Ensimmäistä kertaa puhuimme kustantamoni Tammen kanssa tästä kirjasta jo syksyllä 2017. Ihmeellinen Minna oli vähän erilainen tapaus, sillä oli juuri Tammen toive saada lastentietokirja Minna Canthin juhlavuodelle. Oma ideani josta olin puhunut, liittyi tieteen ja teknologian naispuolisiin roolimalleihin. Löimme ajatukset yhteen, ja niin molemmat saimme haluamamme.

Tiedän toki, että kaikille kustannussopimuksen saaminen ei ole yhtä helppoa. Kun soitin ensimmäisestä kirjastani Atenan Ville Rauvolalle, olimme jo tuttuja – olinhan tehnyt hänen aloittaessaan tehtävässään nimityshaastattelun Keskisuomalaisen kulttuurisivuille. Sittemmin siirryin Helsingin Sanomiin ja 2011 lähtien Talouselämään. Olen ammattikirjoittaja, joten kustantamo voi luottaa minun toimittavan sitä mitä tilataan. Työni kautta olen myös jossakin määrin tunnettu, mikä auttaa kirjojenkin markkinoinnissa. Esikoisteokseni Syötäväksi kasvatettujen (2012) saama Tieto-Finlandia ja myöhempien kirjojen kohtuullinen menestys ovat auttaneet pysymään kustantamoideni kanssa hyvässä yhteistyössä.


Kuvittajan löytyminen

Tähän asti jokaisella kolmesta lastentietokirjastani on ollut eri kuvittaja. Nakki lautasella -kuvittaja oli Christel Rönns, Nyt pelittää -kirjan kuvitti Jussi Kaakinen ja Ihmeellinen Minna -teoksen Ilona Partanen. Lue aiemmat blogitekstini Christelin ja Jussin kuvitustyöstä täältä. Kullekin kirjalle on yhdessä kustantamon kanssa haettu juuri sen kirjan tyyliin sopiva kuvittaja.

Kun mietimme kuvittajaehdokkaita, käymme läpi kuvittajien portfolioita netissä. Osa on kustantamolle tuttuja, ja heillä on jo tiettyjä nimiä tiedossa. Osa rajautuu pois jo siksi, jos heidän työtilanteensa sattuu olemaan mahdottoman tukossa. Käyn itsekin läpi esimerkiksi Kuvittajat.fi -sivustolla portolioita. Parilta kuvittajalta kustantamo saattaa pyytää koekuvia, jotta näemme millainen visio kuvittajalla olisi tästä kirjasta ja sen hahmoista – etenkin jos tekijä on tuntemattomampi.

Ilona Partanen tuli Tammelle tutuksi, kun hän kuvitti Ihan totta! -tietokirjakilpailun lasten sarjan voittajateoksen eli Todellisten prinsessoiden kirjan. Ilona on vasta valmistunut ja uransa alussa, mutta hänen lupaavudestaan kertoo mm. pääsy kovatasoisen Napa Agentuurin talliin. Ilonan tyyli on värikäs ja iloinen. Se tuntui raikkaalta, ja pidin erityisesti hänen näistä Suomen Kuvalehdelle tekemistään Suomen presidenttien kuvituksista. Niinpä Ilona pyydettiin mukaan jo projektin alkumetreillä. Lue lisää Ilonasta hänen sivuiltaan.


Käsikirjoituksen alkuvaiheet

Ennen kuin aloitan varsinaisen käsikirjoittamisen, olemme jo päättäneet kustantamon kanssa, montako sivua kirjaan tulee ja minkä kokoinen kirja on kyseessä. Se ohjaa käsikirjoittamista. Esimerkiksi jos kyse on 20 tarina-aukeamasta, käsikirjoitukseen haluttujen tietosisältöjen, ja sitä kuljettavan kehyskertomuksen on jakauduttava aukeamille mukavasti.  Siksi aloitan tekemällä aukeamakäsikirjoituksen. Ihmeellinen Minna -teoksessa kokeilin sitä ensimmäistä kertaa Power Pointilla, eli loin esitysohjelmalla 20 slaidia joille aloin merkitä ranskalaisin viivoin:

  • Mitä aukeamalla tapahtuu, mikä voisi olla aukeaman kuvitusidea
  • Mikä on juonta kuljettava käänne, konflikti, hahmojen tunne tms.
  • Kuka historiallinen suurnainen on esittelyssä eli mikä on aukeaman tietosisältö
  • Mitä faktalaatikoita tarvitaan


Minulla oli myös Excel, jossa listasin mahdollisia mukaan otettavia suomalaisia suurnaisia eri aloilta. Valinta oli vaikea, ja jokaisen naishahmon oli oltava perusteltu niin, että hänellä olisi annettavaa lapsilukijalle ja kehystarinalle. Nythän mukaan päätyivät Minna Canthin lisäksi tähtitieteilijä Liisi Oterma, kehitysbiologi Irma Thesleff, kirjailija-taiteilija Tove Jansson, presidentti Tarja Halonen ja yrittäjä Armi Ratia. Pohdinnassa olivat myös esimerkiksi ministeri Miina Sillanpää, taiteilijat Ellen Thesleff ja Helene Schjerbeck, professori Leena Palotie, säveltäjä Kaija Saariaho ja Suomen Pankin johtaja Sirkka Hämäläinen. Kuten viime vuonna ilmestyneet lukuisat kokoelmakirjat suomalaisista sankarinaisista osoittavat, tarjontaa kyllä riittäisi. Tässä kuitenkin oli tarkoitus erottua nimenomaan tiukalla fokusoimisella, ja valittuihin hahmoihin keskittymisellä. Pallottelimme mahdollisia nimiä ja niiden perusteluita kustannustoimittajani Mirkan kanssa puolin ja toisin. 

Kun tämä vaihe oli kasassa, pidimme ensimmäistä kertaa palaverin kustannustoimittajan ja kuvittajan kanssa. Se oli myös minun ja Ilonan ensimmäinen tapaaminen livenä. Tarkistimme suuntaa ja aikataulua, pohdimme ovatko valinnat oikeita ja olemmeko asioista yhtä mieltä.

Professori, tieteen akateemikko, kehitysbiologi ja kantasolututkija Irma Thesleff laboratoriossa Viikissä, missä kävin häntä haastattelemassa kirjan taustatyötä tehdessäni.


Tiedonhankinta

Aiemmissa tietokirjoissani olen ollut itse aiheiden asiantuntija. Syötäväksi kasvatetut (Atena 2012) ja Nakki lautasella (Tammi 2014) -kirjojeni taustalla oli työni Helsingin Sanomien taloustoimituksessa maataloutta ja elintarviketeollisuutta seuraavana toimittajana. Kun kirjoitin Pelien valtakunta (Atena 2016) ja Nyt pelittää (Tammi 2017) -kirjat, olen seurannut Talouselämä-lehdessä kasvuyrityksiä ja teknologia-aiheita.

Tällä kertaa olen ollut uudella alueella. Lastentietokirjassa tekstin määrä on rajattu, mutta sen taustalla on silti paljon tiedonhankintaa ja taustalukemista. Esimerkiksi Minna Canthiin liittyen käytössä oli seuraavia lähteitä:

Kuopiossa kävin Korttelimuseossa, missä otin kuvittajaa varten valokuvia ja haastettelin museo-opasta. Minua kiinnosti erityisesti se, mitä museossa käyvät lapsiryhmät kysyvät Minna Canthista. Kuopioon tehdyllä retkellä kävin tapaamassa myös paikallisena Minna Canth -asiantuntijana tunnettua Outi Vuorikaria. Kuvasin myös Minna Canthin vanhaa Kuopion-kotia eli Kanttilaa ja Kuopion Yhteiskoulua. Luin Minna Canthin teoksia, mm. Työmiehen vaimon ja Papin perheen, Hannan ja Köyhää kansaa.

Koska kirjassa on mukana myös yhä elossa olevia suurnaisia, olin heihin yhteydessä ja pyysin lupaa käyttää heitä kirjassa. Kävin haastattelemassa ja kuvaamassa Irma Thesleffiä Viikissä yliopiston kampuksella ja Tarja Halosta hänen toimistollaan Hakaniemessä.


Käsikirjoitus

Kirjoitan joka päivä työkseni, joten tekstin tuottaminen ei ole ongelma. Lastentietokirja on kuitenkin monella tavalla erilaista tekstiä. On ensinnäkin vaikeampi kirjoittaa lyhyesti, kuin pitkästi. Kun tilaa on rajallisesti, jokainen valinta ja lause korostuu. Jokaisen virkkeen on oltava perusteltu, kuljetettava tarinaa, välitettävä oleellista tietoa, kiteytettävä jotain. 

Lastentietokirjan on kestettävä myös ääneen lukemista lapselle. Se on armoton testi sujuvuudelle ja sanavalinnoille. Siksi luen omaa tekstiäni myös ääneen kirjoittaessa, ja editointivaiheessa.

Koska omissa lastentietokirjoissani on mukana myös kehystarina ja lapsihahmot, mukana on fiktiivinen ulottuvuus. Millaisia hahmot ovat, miten heidän motiivinsa ja kehittymisensä kaari vievät tarinaa eteenpäin? Mikä on konflikti, joka ratkeaa? Mikä on näille hahmoille tyypillinen tapa reagoida, ja mitä hauskaa siitä voi syntyä? Se oli tälläkin kertaa vaikeinta saada kohdalleen, mutta kun löysin sen, kirjoittaminen helpottui. 

Tuskailin etenkin käsikirjoituksen alun kanssa. Miten saada kohtaus käyntiin Kuopion korttelimuseolta ja nivoa siihen ajatukseni päähahmoa eli Elli-pikkusiskoa kuljettavasta aiheesta. Kohtauksen alkuperäinen dialogi tuntui teennäiseltä ja kömpelöltä. Ratkaisu löytyi kliseisesti juuri viikon kirjoitusloman lopussa lenkillä Leppävaaran urheilupuiston pururadalla. Nämähän ovat lapsia, ja lapset voivat olla höpöjä ja villejä! Tajusin, miten oma rämäpäinen tyttäreni saattaisi toimia ja keksin tarinalle uuden alkukohtauksen. Sen jälkeen myös hahmon myöhempi toiminta oli helpompaa kirjoittaa.

Käytännön vinkki: ota Wordin sivu vaakatasoon ja jaa sivu kahteen palstaan. Kapeammat palstat auttavat hahmottamaan tekstimassaa kirjan sivuilla. Jos kirjoitat liian pitkästi, kukaan ei jaksa lukea kirjaasi ääneen iltasatuna, eikä kuvitukselle jää ilmaa. Tiivistä ja karsi. Omat käsikirjoitukseni ovat olleet 14–18 Word-liuskaa, merkkeinä tällä kertaa 35 000 merkkiä (kaikkine kuvittajalle yms. tehtyine kommentteineen). Tällä kertaa huomasimme kuitenkin käsikirjoitusvaiheessa, että alkuperäisen suunnitelman 20 aukeamaa eivät riitä. Jotta tarinan saa jaettua ilmavasti, ja kehyskertomuksen kulkemaan luontevasti, tilaa piti ottaa lisää muutaman aukeaman verran.

Kustannustoimittajan editointimerkintöjä Ihmeellinen Minna -teoksen käsikirjoitukseen.


Editointi

Tavoitteena oli, että käsikirjoitus olisi ollut valmis elokuussa, jolloin kuvittajan piti päästä aloittamaan työnsä. Lähisuvussa sattui kuitenkin kesällä ikävä tapaus, joka laittoi kesämme suunnitelman uusiksi. Elokuussa olin vasta käsikirjoituksen puolivälissä. Saatoin kuitenkin lähettää jo sen kustannustoimittajalle ja kuvittajalle, ja Ilona saattoi aloittaa työn. Loppu valmistui syksyn mittaan parina sykäyksenä viikonloppuisin, ja viimeiset sivut rutistin kasaan viime tipassa marraskuussa. 

Yhteistyö kustannustoimittajani Mirkka Hynnisen kanssa on varsin mutkatonta. Mirkka ehdottaa usein virkkeiden suoristamista, esittää toisinaan lisäkysymyksiä ja lisäilee ison kasan pilkkuja. Varsinaisessa käsikirjoituksessa ei yleensä muuten ole isompaa rakenteellista työstettävää, kun ratkaisut on käyty läpi jo aiemmin.

Koska kyse on tietotekstistä, sen ovat asiatarkistaneet myös kohdehenkilöt itse, kuten Irma Thesleff ja Tarja Halonen omat osuutensa. Minna Canthia koskevan osuuden on lukenut myös kirjallisuudentutkija, elämänkertakirjoittaja Minna Maijala. Liisi Otermaa koskevan osuuden on lukenut ja kommentoinut hänen entinen oppilaansa, tähtitieteilijä Esko Valtaoja. Tekstin ovat lukeneet ja kommentoineet myös äitini ja tätini, jotka ovat luokanopettajia.

Mukana on myös oikeudenhaltijoita, kuten Tove Janssonin oikeuksien haltija Moomin Characters. Osa editointiprosessia oli siis yhteistyö heidän kanssaan, ja tekstien ja kuvaoikeuksien tarkistuttaminen. Esimerkiksi Armi Ratiaa koskevassa osuudessa oli saatava lupa Marimekon kuvioiden käyttöön kunkin kuvion suunnittelijalta tai perikunnalta.

Tekstille on tehty editointikierros kun se on ollut käsikirjoitus (word-tiedostona) ja vielä viimeistelevä editointi kun se on taitettu kuvituksen kanssa yhteen.  Kuvittamisesta kirjoitan vielä tammikuun aikana lisää erillisessä blogipostauksessa! 

Saimme kirjan painoon aikataulussa juuri joulun alla, joten joulurauha on ollut todellinen. Kirjan pitäisi olla kaupoissa tammikuun puolivälin jälkeen, viimeistään noin 20.1.

Kirjan saaminen painoon on toki vasta yhden työprosessin päätöspiste. Sen jälkeen kirjaa pitää vielä myydä ja markkinoida. Se tarkoittaa työtä esimerkiksi kustantamon viestinnälle ja markkinoinnille, mutta myös minulle.

Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset

Tällainen uuden lastenkirjani esittely löytyy myös Tammen kevään 2019 kirjojen katalogista ja sivuilta. Luvassa tammikuussa 2019! Kirja on pian valmis painoon, hurraa!

Kansi ja kirjan kuvitus: Ilona Partanen

Tarinallinen, piirroskuvitettu tietokirja kannustaa lapsia innostumaan omista vahvuuksistaan!

Vuonna 2019 tulee kuluneeksi 175 vuotta Minna Canthin syntymästä. Miten omana aikanaan vahvasti tyttöjen ja naisten aseman eteen työskennellyt Canth toimisi tänä päivänä? Miten Minna ja muut suomalaiset suurnaiset voivat inspiroida tämän päivän lapsia löytämään omat vahvuutensa?

Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset on tarinallinen ja piirroskuvitettu tietokirja alakouluikäisille. Kirjassa sisarukset Elli ja Hanna tutustuvat suomalaisiin naisiin, jotka ovat tehneet merkittäviä asioita kirjallisuuden, taiteen, tieteen, talouden ja politiikan alueilla. Tarina sijoittuu Kuopioon ja lähtee liikkeelle Minna Canthista hänen juhlavuotensa kunniaksi.

Teoksessa tutustutaan muun muassa kirjailija Minna Canthin, kehitysbiologi Irma Thesleffin, tähtitieteilijä Liisi Oterman, presidentti Tarja Halosen, kirjailija-taiteilija Tove Janssonin ja yrittäjä Armi Ratian työhön ja elämään. Erilaisten uratarinoiden kautta tietokirja auttaa lapsia näkemään omat vahvuutensa, innostumaan omista mahdollisuuksistaan – ja myös siitä matikasta, tieteestä tai taiteesta!

Elina Lappalaisen uusi lastenkirja jatkaa palkitun tietokirjailijan tutulla vahvalla linjalla. Se tarjoaa lapsille tietoa samaistuttavien hahmojen ja huumoria sisältävän tarinan kautta.

Toimittaja ja tietokirjailija Elina Lappalainen voitti Tieto-Finlandian ja Kanava-tietokirjapalkinnon esikoisteoksellaan Syötäväksi kasvatetut: miten ruokasi elämänsä (Atena 2012). Hän on kirjoittanut myös lasten tietokirjat Nyt pelittää! (Tammi 2017) ja Nakki lautasella (Tammi 2015), joka oli Finlandia Junior -ehdokkaana.

Kuvittaja Ilona Partanen (s. 1986) on nouseva lahjakkuus, joka on kuvittanut mm. lastenkirjoja, oppimateriaaleja ja muraaleja. Hänen esikoisteoksensa, kuvakirja Minä olen Sykkyrämyyrä! (Sammakko), ilmestyi 2018.

Uusi kirja työn alla: Minna Canth ja muut upeat suomalaiset sankarinaiset

Minna Canthin kotirakennus Kanttila Kuopion Minna Canthin kadulla.

Kahden viikon kirjoitusvapaa on kohta ohi, palasin aineistonkeruumatkalta Kuopiosta ja tapasin ensimmäistä kertaa uuden kirjani kuvittajan. Olemme siis hyvässä vauhdissa! Ensimmäiset sivut on kirjoitettu, tarina on hahmottunut ja visio kirkastunut.

On kivaa päästä kertomaan projektista, tästä tulee mahtavaa! Työn alla on jälleen uusi tarinallinen ja piirroskuvitettu lastentietokirja. Sen kehystarina sijoittuu lapsuuden kotikaupunkiini Kuopioon ja lähtee liikkeelle Minna Canthista. Hänen lisäkseen tarinassa esitellään seitsemän muuta historiallista ja vahvaa suomalaista naista, jotka ovat vaikuttaneet kirjallisuuden, taiteen, tieteen, talouden ja politiikan alueilla. Tavoitteenamme on rohkaista tyttöjä erilaisille urille, tavoittelemaan suuria ja osallistumaan yhteiskunnan rakentamiseen. Kirja ilmestyy tammikuussa 2019 Tammen kustantamana Minna Canthin juhlavuoden alussa.

Kuvittaja Ilona Partanen on joensuulaistaustainen nuori nouseva kuvittajakyky. On hauskaa saada Ilona tähän työpariksi!

Aiemmissa tietokirjoissani olen ollut itse aiheiden asiantuntija. Syötäväksi kasvatetut (Atena 2012) ja Nakki lautasella (Tammi 2014) -kirjojeni taustalla oli työni Helsingin Sanomien taloustoimituksessa maataloutta ja elintarviketeollisuutta seuraavana toimittajana. Kun kirjoitin Pelien valtakunta (Atena 2016) ja Nyt pelittää (Tammi 2017) -kirjat, olen seurannut Talouselämä-lehdessä kasvuyrityksiä ja teknologia-aiheita. Tällä kertaa olen uudella alueella, ja se tekee projektista myös todella innostavan! On ollut hienoa päästä syventymään näiden naisten tarinoihin.

Vaikka olen ollut kouluvuosinani aivan fanaattinen lukutoukka, jostakin syystä minulla on ollut aukko Minna Canthin teosten kohdalla. Pidin todella paljon toisen kuopiolaisen naiskirjailijan Maria Jotunin teoksista, mutta en muista lukeneeni mitään Canthilta ennen tätä hanketta. Nyt olen ahminut tuotantoa läpi välillä hihitellen, välillä pala kurkussa. Näin Minna Canthin ja tasa-arvon päivän kunniaksi suosittelen kokemusta muillekin! Se on helppoa, sillä Canthin näytelmiä löytää runsaasti verkosta wikiaineistoina. Esimerkiksi klassikkoteos Työmiehen vaimon voi lukea täältä, Papin perheen täältä.

Ensi keväänä Minna Canthin juhlavuoden juhlavuodesta on tulossa runsas. Silloin päivää voikin jo juhlistaa lukemalla uutta lastentietokirjaa!

 

 

Perheen säännöt rahankäytölle peleissä – Osa tavallista taloustaitojen kasvattamista

Jussi Kaakisen kuvitusta Nyt pelittää -kirjaan (Tammi 2017)

Peliyhtiöt pyrkivät tekemään tuotteillaan rahaa. Siksi pelaajalle tarjotaan mahdollisuutta helpottaa ja nopeuttaa pelaamista pelin sisäisillä ostoksilla. Siis ostamalla oikealla rahalla pelissä käytettäviä timantteja. Miten perheissä pitäisi suhtautua lasten tekemiin pelin sisäisiin ostoksiin?

Taloustoimittajana olen erikoistunut seuraamaan muun muassa suomalaisia peliyhtiöitä ja sitä, miten hyvin ne saavat tehtyä peleillään liikevaihtoa ja sitoutettua pelaajat uskollisiksi asiakkaiksi. Se tarkoittaa pelien ansaintamekanismien ja peliyhtiöiden käyttämien taloudellisten tunnuslukujen analysointia. Niinpä kun puhun pelikasvatuksesta Nyt pelittää -lastentietokirjaamme liittyen, oma näkökulmani liittyy usein juuri tähän: peleissä käytettävään rahaan.

Olen puhunut aiheesta tänä syksynä useissa tilaisuuksissa, muun muassa Sellon kirjaston Peliviikon vanhempainillassa ja GameXpo-tapahtuman lavalla. Ajattelin koota ajatuksiani aiheesta myös tänne. Teimme myös kustantamoni Tammen kanssa pari hauskaa videoa joilla tiivistän näkemyksiäni perheen yhteisistä pelisäännöistä.

Peleissä käytettävästä rahasta kirjoitetaan usein kauhistellen silloin, kun lapsi on tehnyt vahinko-ostoksia ilman lupaa. Kauhistelu on kuitenkin yleensä turhaa. Jos vanhemmat tuntisivat lapsen pelaamat pelit ja niiden ansaintamekanismit, ja rahan käytöstä on sovittu selkeästi, vahinkoja sattuisi harvemmin. Peleistä puhuminen on osa muuta rahankäytön opettelua, ja pelin tarjoamat maksulliset asiat ja niiden toiminta on hyvä käydä lapsen kanssa läpi.

Mobiilipeleistä on tullut jatkuvasti päivitettäviä palveluita. Niihin tehdään lisää sisältöä jopa vuosien ajan. Oleellista on saada pelaaja lataamaan peli, pysymään sen parissa ja käyttämään rahaa pelin sisäisiin virtuaaliostoksiin. Pelin taloudellinen menestys riippuu siitä, miten paljon käyttäjä tekee ostoksia pelin sisällä. Tarkka analytiikka auttaa peliyhtiöitä kehittämään peleistä entistä koukuttavampia ja paremmin monetisoivia eli rahaa tuottavia. Alan trendit kehittyvät nopeasti, ja pelikehittäjät analysoivat strategioita myös netissä.

Pelit ovat ilmaisia ladata, ja vain pieni osa pelaajista tekee ostoksia pelin sisällä. Kevyillä valtavirran peleillä voi olla kymmeniä miljoonia latauksia, mutta vain vähän maksavia pelaajia ja pieni keskiostos. Siksi ne tarvitsevat valtavan pelaajamassan kerryttääkseen liikevaihtoa. Pelaajabarometrin (2015) mukaan suomalaisista pelaajista vain 12 prosenttia on käyttänyt rahaa pelien sisäisiin ostoksiin. Pieni vähemmistö tuo suuren osan peliyhtiöiden liikevaihdosta. Hyvä peli on suunniteltu niin, että sitä voi pelata täysin ilmaisesti ilman ns. maksumuureja. Pay-to-win -pelejä pidetään ikävinä. Silloin peli on suunniteltu niin, että pelissä rahaa käyttävät saavat suhteettoman suuren edun.

Useimmat pelit, ja niiden maksumekanismit, suunnitellaan aikuista luottokortinomistajaa ajatellen. Esimerkiksi Rovio kertoi pörssilistautumisensa yhteydessä, että ne pelaajat jotka käyttävät sen peleissä rahaa (monthly average revenue per paying user), käyttävät keskimäärin yli 30 euroa kuussa!

Tyypillisesti pelien ansaintamekanismit perustuvat kärsimättömyyteen: Olenko valmis toistamaan pelissä rutiinitehtävää kerätäkseni tarpeeksi pelin sisäistä valuuttaa ostaakseni hahmolle seuraavan päivityksen? Jaksanko odottaa kuusi tuntia ennen kuin linnoitukseni päivitys valmistuu, vai käytänkö siihen oikealla rahalla ostettavia timantteja? Aikuisemmille peliharrastajille suunnatuissa strategia- ja toimintapeleissä on usein kilpailu- ja yhteisöelementtejä, jotka houkuttelevat ostoksiin. Pelaajalle kehittyy pitkä suhde omaan pelihahmoon tai linnoitukseen ja sen kehitykseen, joten virtuaalisten kestohyödykkeiden ostaminen tuntuu järkevältä, etenkin jos aikaa pelaamiseen on niukasti.

Tyypillisesti kännykkäpeleissä on käytössä esimerkiksi tällaisia ansaintamekanismeja:

  • Energiasysteemi: Pelaajalla on energiavarastossa 5 sydäntä tms. energiaa, jotka kuluvat jokaisella epäonnistuneella yrityksellä läpäistä kenttä. Kun ne loppuvat, uusia joutuu odottamaan (esim. 1 sydän 10 minuutissa) – tai energiavaraston voi täyttää maksamalla timanteilla.
  • Lisää siirtoja: Pulmapelissä peliyhtiö optimoi vaikeustasoa. Sen on muututtava tasaisesti haastavammaksi, jotta pelaaja saa tyydytystä onnistumisesta, mutta osa saattaa jäädä jumiin vaikeisiin kenttiin. Tyypillisesti kentän pääsee läpi esim. 5-8 yrityskerran jälkeen, mutta jos on kärsimätön, pelaaja voi ostaa lisäsiirtoja tai muita helpottavia asioita.
  • Hahmon kehitys: Hahmon kehittämisen seuraavalle tasolle pitää yleensä kerätä jotain pelissä löytyviä esineitä, tähtiä, kolikoita tms. Mitä pidemmälle peli etenee, sitä vaikeammaksi usein hahmojen päivittäminen tulee ilman, että sitä vauhdittaa oikealla rahalla ostettavilla timanteilla.
  • Toiminnan nopeuttaminen: Esimerkiksi maatilapelissä pelaaja joutuu odottamaan viljeltävien asioiden valmistumista, mutta timanteilla maksamalla vilja onkin heti valmista korjattavaksi. Usein pelin edetessä odotusajat pitenevät jopa useisiin päiviin, jolloin kärsivällisyyttä koetellaan.
  • Yllätyslaatikko: Niin sanottu loot box on keräilykorttimainen elementti, jossa pelaaja saa (usein maksullisia) yllätyslaatikoita avaamalla jotain pelissä tarvittavia asioita, kuten kolikoita, timantteja tai erikoisesineitä. Tämän tyyppisiä mekanismeja on kritisoitu uhkapelimäisiksi ja lapsille sopimattomiksi, tuoreimpana nyt käynnissä oleva kohu  Star Wars: Battlefront II -pelin maksumekanismeista. Japanissa tietty, complete gacha -mekaniikaksi kutsuttu muoto on kielletty, mutta muuten yllätysasioiden keräilyyn perustuva mekaniikka on maailmanlaajuisesti erittäin käytetty – ja tuottoisa. Perusteita siitä voi lukea Gamasutra-sivustolta, jossa analyysissa on mukana suomalainen Clash Royale.

Pienen lapsen on hankala hahmottaa pelin sisäisiä maksumekanismeja. Esimerkiksi jos pelin edetessä voi ansaita kultakolikoita ilmaiseksi mutta timantteja saa vain oikealla rahalla, lapsen voi olla vaikea erottaa niiden käyttämistä toisistaan. Toiset peleistä ovat koukuttavampia kuin toiset, ja toiset on suunniteltu mekanismeiltaan muita reilummin ja lapsiystävällisemmin. Vaikka suhtaudun rahankäyttöön peleissä lähtökohtaisesti myönteisesti, kaikki pelit eivät suinkaan sovellu etenkään pienille lapsille.  Ovathan rahapelitkin syystä lapsilta kiellettyjä.

Joskus pelissä voi tuntua perustellulta käyttää rahaa, mutta jos peli tuntuu liian ahneelta ja vaativan jatkuvaa rahankäyttöä, kanattaa yksinkertaisesti vaihtaa peliä. Mietityttääkö oman lapsen lempipelin maksumekanismit? Jos peli on maailmalla suosittu, kannattaa googlata löytyykö sen ansaintamalleista analyysia esimerkiksi kuten Pocketgamer.biz-sivusto esittelee tässä Rovion Angry Birds Evolution -peliä. Siinä esimerkiksi pelin ansaintamallit on selkeästi viritetty aikuista pelaajaa varten, ja peli sisältää mielestäni rahapelinomaista gacha-mekaniikkaa. Sen sijaan pörröisiin pikkulintuihin perustuva Angry Birds  Match on jo paremmin pikkuväelle sopiva.

Kaikkea rahan käyttöä peleissä on turha kauhistella. Käytämmehän rahaa muuhunkin viihteeseen, elokuvalippuihin tai vaikka Netflixin ja Spotifyn kuukausimaksuihin. Peleissä tehtäville ostoksille pitää vain olla yhteiset pelisäännöt ja vanhemman lupa. Lapsi voi harjoitella itsenäistä rahan käyttämistä peleissä oman kehitystasonsa mukaisesti, kun maksumekanismeihin on yhdessä tutustuttu. Voidaan vaikka sopia, että karkin sijaan ostetaan viikkorahoilla pelitimantteja. Itse en antaisi etenkään lapsen puhelimeen oman luottokorttini tunnuksia. Ei vaikka peli kysyisi joka kerta salasanaa ennen ostosta. Pelirahan antaminen on onneksi tehty helpoksi sovelluskauppojen prepaid-korteilla, joita voi ostaa vaikkapa Ärrältä.

Kuluttajariitalautakunta linjasi kesällä ratkaisussaan, että jos alaikäiset tekevät ilman lupaa pelissä isoja ostoksia, niitä ei voi laskuttaa vanhemmilta. Alaikäiset voivat tehdä ilman huoltajan suostumusta vain heille “tavanomaisia ja vähämerkityksellisiä ostoksia”. Ratkaisusta kirjoitti esimerkiksi Aamulehti. Lapset ostivat peliin lisäosia 108 eurolla ilman äitinsä suostumusta. Lisäosat laskutettiin äidin puhelinlaskussa. Lautakunta suositteli, että operaattori hyvittäisi osan laskusta. Mutta vaikka rahat saisi takaisin, se ei poista vanhempien kasvatusvastuuta. Peleihin tutustuminen vaatii pientä vaivaa, mutta on osa vanhemman tehtävää.

Kannattaa myös tutustua Kilpailu- ja kuluttajaviraston ohjeisiin siitä, mitä tehdä jos lapsi on tehnyt peliostoksia ilman lupaa.

 

 

Nyt pelittää! – Messuilla ja mediassa

Nyt pelittää! -lastentietokirjamme oli ihanasti esillä lapsille suunnatussa pelilehti Sankarissa.

Tiivis syksy alkaa Nyt pelittää! -kirjan markkinoinnin ja esiintymisten osalta olla valmiina. Kirja on näkynyt mukavasti messuilla ja medioissa! On aika tehdä pientä koostetta.

Syksyn paras ja perusteellisin kirja-arvio ilmestyi KonsoliFIN-lehdessä:

“Lappalaisen ja Kaakisen yhteisprojekti tarjoaa jotain, mitä markkinoilta on uupunut. Helpon ja hauskan tavan tutustuttaa niin vanhemmat kuin lapset pelialan saloihin. Parhaassa tapauksessa kirja rohkaisee perheitä viettämään aikaa yhdessä peliharrastuksen parissa ja keskustelemaan koetuista hetkistä. Ja ehkäpä joku tulevaisuuden lupaus innostuu myös pelien tekemisestä.” – Petri Leskinen, KonsoliFIN

Sydämeni sulatti tämä 8-vuotiaan Lenni Junttilan yhdessä isänsä kanssa kirjoittama arvio, joka julkaistiin oman konsernini lehdissä eli Talouselämässä ja Mikrobitissä. Ihana Lenni!

”Mun mielestä kirja onnistui mainiosti kertomaan, miten pelejä tehdään. Joskus olen ajatellut, että miltä tuntuisi tehdä peli. Sehän ei ole kuin keksiä hahmot ja sitten tasot. Mutta nyt kun mä luin tän kirjan, huomasin, että ei se olekaan niin yksinkertaista. Siinä pitää tehdä kaikkea muutakin, niin kuin äänittää ja markkinoida ja testata.”
– Lenni Junttila, Mikrobitti

Journalisti-lehti haastatteli minua ja Jussi Kaakista kirjan tekemisestä Työpari-juttusarjassaan. “Ammattimainen ote kantoi läpi projektin, vaikka loppusuoralla hommia paiskoi kaksi väsynyttä”, juttu paljastaa.

Puhuin Yle-Savon haastattelussa pelikasvatuksesta ja perheen sääntöjen sopimisesta peleissä käytettävästä rahasta. “On ihan OK ostaa lapselle virtuaalisia tavaroita viikkorahalla, sanoo tietokirjailija – “Se on normaalia taloustaitojen opettelemista”

“Uusi lastenkirja houkuttelee äidinkin pelien maailmaan”, hehkutti Taidekoti-blogi. Oli mukava lukea ei-pelaavan koelukijan arvio kirjasta ja kuulla kokemuksia siitä miten pienet lukijat vastaanottivat kirjamme!

Yhtään vähempää kehuja ei säästele Värikäs päivä -blogi arviossaan, “Huh mikä tietopläjäys, monipuolinen ja hyödyllinen!”

Olin tänä syksynä ehdolla sekä Vuoden pelikasvattajaksi (voittaja oli Suomen Pelimuseo) että Imagen Kansalliskirjailijaksi (tietokirjailijasarjan voitti Jaakko Hämeen-Anttila). Kiitos kunniasta, oli hienoa olla ehdolla! 

Kävin puhumassa peleistä, pelien tekemisestä ja pelikasvatuksesta myös Ylen Puheen Aamussa Puheen Aamussa Miia Krausen ja Jere Pehkosen vieraana. Keskustelu on kuunneltavissa Yle Areenassa.

Myös Kirjavinkit arvioi kivasti kirjamme:

“Nyt pelittää! esittelee hienosti pelinkehityksen prosessia. Näkökulma on pitkälti mobiilipeleissä, mutta sitähän videopelien tekemisen valtavirta tänä päivänä on ja se lienee lapsilukijoille sitä tutumpaa pelimaailmaa. […] Jussi Kaakisen kuvitus on erinomaista. Kirja on kaikinpuolin hieno kokonaisuus, joka sopii aikuisen ja pienemmän lapsen yhdessä ihmeteltäväksi ja koululaisille itsenäisesti luettavaksi.”

Heti kirjan ilmestyessä Keskisuomalainen-konsernin lehdissä oli siitä iso juttu – jonka voit lukea jos olet näiden lehtien digitilaaja(€).

Savon Sanomat, Keskisuomalainen ja Etelä-Suomen Sanomat julkaisivat ison jutun Nyt pelittää! -lastentietokirjasta.

Esiintymiseni Saku Heinäsen kanssa Helsingin kirjamessuilla voi katsoa YouTube-tallenteena. Saku on kirjoittanut pelaamisesta hieman toisesta näkökulmasta Zaida-kirjasarjansa tuoreimmassa osassa. Oma suhtautumiseni pelaamiseen on positiivisempi kuin Sakun fantasia jossa nuoret uppoavat peliluolaansa, mutta keskustelusta tuli rakentava.

 

Tammen Ari Elo haastatteli minua ja Saku Heinästä Helsingin kirjamessulavalla lasten pelaamisesta.

Pelikasvatus oli teemana myös Messukeskuksessa Peliviikon päätteeksi GameXpo-messuilla.

Tänä syksynä jännitin tätä esiintymistä eniten etukäteen: kävin vanhassa lukiossani Kuopion Lyseossa puhumassa matematiikan tunnilla! Aiheena oli pelien analytiikka ja peliyhtiöiden talouden tunnusluvut.

Kotipaikkakuntani Siilinjärven kirjasto sai minut kirjailijavieraaksi Suomen Tietokirjailijat ry:n kampanjan kautta.