Talouskasvatus: Nämä asiat halusin kirjassa opettaa yrittämisestä, sijoittamisesta, työelämästä sekä empatiasta erilaisia taloudellisia tilanteita kohtaan.
Kun kirjoittaa lapsille romaanimuotoisen teoksen taloudesta ja rahasta, jotakuinkin jokaisen repliikin, juonenkäänteen ja sanojen muotoilun taustalla on pohdinta siitä, mitä haluan asiasta lapsille sanoa. Millaisia arvoja, tunteita ja asenteita se välittää?
Pyrin olemaan tietysti monissa asioissa neutraali, tekstissä on journalistin ja tietokirjailijan asiapohjainen ote. Mutta silti kaikki kirjassa käsitellyt teemat sisältävät valintoja, jotka eivät ole arvovapaita.
Millaiseen talouspolitiikan nelikenttään aikuislukija tämän kirjan sijoittaisi?
Ajattelin avata sitä, missä asioissa arvot kirjassa näkyvät ja millaiseen ajatteluun kirja perustuu.
Empatia ja toisen aseman ymmärtäminen
Kirjasarjan perusta on neljä lapsihahmoa, joilla on erilaiset luonteet, perheet ja taustat. Haku, Lumi, Miki ja Koko. Tämän kirjan tarina lähtee liikkeelle siitä, että Hakun puhelimen kamera on rikki. Hän haaveilee uudesta kalliista puhelimesta, johon työttömäksi jääneellä yksinhuoltajaäidillä ei ole varaa.
Osalla kavereista on kuitenkin hyvin erilainen tilanne. Mikin taskussa on kallis puhelin, ja hän kuuluu niihin joille on jo vauvana perustettu oma osakesalkku. Miksi toisilla on varaa käydä sen kummemmin miettimättä leffassa tai ravintolassa?
Kirjassa esitellään lasten vanhemmat ja heidän työpaikkansa ja tulonsa. Lapsihahmot käsittelevät taloudellista eriarvoisuutta ja sen aiheuttamia tunteita avoimesti. Tärkein viesti lopulta on, että ystävyys on tärkeämpää – eikä kaverin arvon mitta ole se millaiset vaatteet tai puhelimet hänellä on.
Usein puhe lasten talouskasvatuksesta tuntuu jakautuvan kahteen erilliseen kuplaan. On puhe hyvätuloisille vanhemmille, se jossa puhutaan lapsille sijoittamisesta ja miten lapsia opetetaan jo varhain ansaitsemaan ja säästämään. Ja sitten on ylhäältä alaspäin katsova kauhisteleva puhe ylivelkaantumisesta, pikavipeistä ja nuorten talousosaamisen puutteista.
Yritän välttää niitä molempia. Sen sijaan tarvitaan empatiaa ja toisen tilanteen ymmärtämistä.
Vastuullisuus kuluttajana
Miksi Hakun pitää ylipäätään hankkia se puhelin uutena, ystävä Koko kyseenalaistaa. Eikö maailmassa ole jo tarpeeksi turhaa elektroniikkaa? Käytettynä ja huollettuna saa myös ihan hyviä puhelimia, ja se olisi parempi myös maapallolle.
Lumi on nähnyt tv-ohjelman siitä, miten puhelinten tekemiseen käytetään metalleja, joita varten on valtavia kaivoksia. Hän kertoo koboltin kaivamisen vaikutuksista esimerkiksi Kongossa.
Entä jos nyt ainakin kierrätettäisiin oikein se Hakun puhelin? Siitä käynnistyy tapahtumasarja, joka lopulta myös ratkaisee Hakun rahaongelman. Kiertotalous auttaa keräämään rahat uuteen puhelimeen.
Puhelimista tai merkkivaatteista, oman identiteetin ilmaisemisesta tietynlaisia tuotteita ostamalla, on tullut selvästi yhä keskeisempi osa monen nuoren arkea. Siihen vaikuttaa myös kansainvälinen sosiaalisen median vyöry ja videoillaan nuorille esimerkkiä näyttävät vaikuttajat.
Osalle nuorista ilmastonmuutoksen kaltaiset kysymykset ovat hyvin tärkeitä, ja monet ovat hyvin tiedostavia. Kysymys jakaa myös nuoria.
Tämän keskellä arvokasvatus ja vastuullisen kuluttajuuden pohtiminen ovat entistä tärkeämpiä teemoja myös kodeissa. Me vanhemmat näytämme lapsillemme siinä esimerkkiä omilla valinnoillamme. Kiinnitetäänkö perheessä huomiota siihen, mistä tavarat tai ruoka tulevat ja miten ne on tuotettu? Entä miten ylipäätään puhumme rahasta ja tavaroista, matkustamisesta tai millaisen kuluttajan mallin itse annamme?
Siksi myös kirjassa puhutaan tuotteiden elinkaaresta ja ympäristövaikutuksista.
Työelämä
Luin hätkähdyttävän tutkimustuloksen Nuorten yrittäjyys ja talous NYT -järjestön sivuilta. Sen mukaan jopa kolmannes yläkoululaisista ja toiseen asteen opiskelijoista pelkää työelämän olevan itselle liian raskasta. Työelämän raskautta pelkäävien osuus on kasvanut monena vuonna peräkkäin. Moni pelkäsi, että ei tulisi ansaitsemaan töissä tarpeeksi rahaa. Monia huoletti se, että ei ole löytänyt työtä joka voisi kiinnostaa. 44 prosenttia koki, että itsellä ei ole tarpeeksi voimia ja jaksamista työelämää varten.
Omien vanhempienkin kautta saatu käsitys työelämästä näkyi tuloksissa. 43 prosenttia työelämän liian kuormittavaksi kokevista katsoi, että omien vanhempien työelämä näyttää raskaalta, eikä halua itselle samaa.
Millaista tulevien työntekijöiden sukupolvea me kasvatamme? Millaisen mallin työelämästä itse annamme ja miten puhumme omista töistämme?
”Jopa kolmannes yläkoululaisista ja toiseen asteen opiskelijoista pelkää työelämän olevan itselle liian raskasta.”
Samaan aikaan tutkimus tuo näkyviin, että taloustaidot ovat kytköksissä kokonaisvaltaisemmin nuorten mielenterveyteen ja eriarvoistumiseen. Jos nuorta vaivaa yleinen näköalattomuus, sen päälle on vaikea rakentaa.
Pitsan paistamisen lomassa hahmot puhuvat Mikin yrittäjä-isän kanssa työelämästä ja yrittäjyydestä. Millaiset ammatit lapsia voisivat kiinnostaa, missä he ovat hyviä? Toisaalta teknologia kehittyy nopeasti ja tulevaisuudessa voi olla ammatteja, joita emme osaa vielä kuvitellakaan!
Tavoitteena on välittää positiivinen ja aktiivinen, tulevaisuuteen luottava asenne työelämään. Ja vaikka työtä ei tehdä vain palkan vuoksi, on silti hyvä tiedostaa mitä eri aloilla voi tienata, Mikin isä muistuttaa.
Yrittäjyys
Olen työkseni talousjournalisti ja seurannut yli kymmenen vuotta mm. suomalaisia kasvuyrityksiä, startupeja ja teknologiaa. Se varmasti näkyy kirjassa, sillä tarinaan on piilotettu viittauksia useisiin suomalaisiin startupeihin. Kirjan suhtautuminen yrittäjyyteen ja on lähtökohtaisesti myönteinen.
Keskustelussa yrittäjä-isän kanssa teema nousee suorimmin esiin. Yrityksiä tarvitaan, koska ilman niitä yhteiskunta ei pyörisi ja ihmisillä ei olisi työpaikkoja. Yritykset luovat tarpeellisia (ja myös turhia ja haitallisiakin) tuotteita ja palveluita.
Nostan esiin myös yritysten osallistumisen innovaatioiden luomiseen. Osa teknologiasta voi olla merkityksellistä, ja yrittäjyys innostavaa! Toisaalta yrittäjyydessä on paljon työtä ja kaikki eivät menesty.
Kaikki ei tietysti mahdu kirjaan ja aina voi jälkiviisastella. Mutta nyt kun mietin mitä olisin voinut lisätä kirjaan, niin ehkä yritysten toimintaa olisi voinut avata luvun verran enemmän. Sitä, miten yrityksiä ja niiden tuotteita on kaikkialla ympärillämme katukuvassa. Että joku ihminen on joskus perustanut sen yrityksen, miten se on kasvanut ja kehittynyt.
Yritykset eivät ole vain ”tulleet jostain” tai aina olleet. Joku ihminen, tai perustajaporukka, on ne rakentanut. Miten isot yritykset ovat syntyneet ja mikä niiden tarina on ollut? Myös yritysten roolia ja erilaisia vaikutuksia yhteiskuntaan ja ympäristöön olisi voinut käsitellä sen kautta.
Mutta kirjoittaminen on valintoja, eikä kaikki mahdu mukaan.
Sijoittaminen
Sijoittaminen nyt vain on oikein käytettynä järkevin työkalu oman tulevaisuuden turvaamiseen ja pitkäjänteiseen vaurastumiseen. Jos säästöjä on kertynyt tilille enemmän kuin kohtuullinen hätäpuskuri, rahaa ei kannata siellä pankkitilillä säilyttää – siellä inflaatio nakertaa sen arvoa.
Joten mitä laajemmin jo nuorten mieliin voi kylvää ajatuksen siitä, että sijoittaminen voi olla myös minulle, sen parempi. Kyse ei ole jostakin todella vaikeasta ja kaukaisesta asiasta, tai jostain mikä kuuluu jo valmiiksi rikkaille. Jo pienellä kuukausisäästämisen summalla saa kerrytettyä pitkällä aikavälillä kohtuullisen potin.
Kirjassa lapsihahmot vierailevat kahden sijoittamisen somevaikuttajan luona. He oppivat korkoa korolle ilmiöstä ja kuulevat, miten nämä nuoret aloittivat aikoinaan sijoittamisen.
Tavoitteena on realistinen sävy, jossa otetaan huomioon myös erilaiset markkinasyklit ja riskit. Pörssin heilahduksista huolimatta pitkällä aikavälillä sijoittaminen yleensä kannattaa.
Mikillä on se osakesalkku jo valmiina ja hänen perheessään puhutaan sijoittamisesta. Mutta vierailun jälkeen myös Hakun mielessä itää siemen ajatuksesta, että ehkä sijoittaminen voi joskus olla myös häntä varten.
Perheiden oma talous
Tietysti kirjassa puhutaan myös siitä, että rahalla on hinta. Nousukaudella se tuntui unohtuneen myös monilta aikuisilta, mutta nyt vuoden aikana koroista on puhuttu enemmän kuin aikoihin.
Kun sähkön hinta nousi ja asuntolainojen korot pomppasivat, moni keski- tai hyvätuloinenkin suomalainen perhe on joutunut tinkimään ja tekemään valintoja. Rahasta ja säästämisestä on kenties puhuttu perheissä tavallista enemmän.
Kirjassa Hakun äidin talous on vaakalaudalla. Haku kuulee vahingossa, miten äiti itkee tilannetta videopuhelussa mummille Etelä-Koreaan.
On tietysti ongelmallista, jos lapsi joutuu kantamaan aikuisten taloushuolia. Lasta ei kannata huolestuttaa tai kuormittaa talousvaikeuksilla, saati syyllistää elämisen kalleudesta.
Tässä kirjassa Haku kuitenkin päätyy äidin kielivaikeuksien vuoksi osallistumaan tavallista enemmän. Äiti saadaan ohjattua talousneuvontaan, ja Haku tulee äidin tulkiksi.
Kulutusluotot, pikavipit ja maksuaikapalvelut käydään kirjassa läpi, samoin kuin mitä siitä seuraa jos laskut jäävät maksamatta. Kirja kannustaa vastuulliseen ja suunnitelmalliseen taloudenpitoon.
Samalla kirjassa hahmottuu ajatus perheen budjetista ja siitä, mihin kaikkeen rahaa elämisessä menee. Myös asuminen, sähkö, vakuutukset, liikkuminen ja moni muu asia maksaa. Ja osa niistä ei näy lapselle ellei siitä käydä keskustelua: vanhemmat maksavat siellä verkkopankissa joka kuukausi tällaisiakin laskuja.
***
Miltä kuulosti? Onko teillä kotona jo luettu kirja, mitä piditte?
Kuulemme mielellämme palautetta – tai jutellaan näistä teemoista lisää somessa! Tavoitat minut parhaiten esimerkiksi LinkedInistä, entisestä Twitteristä eli X:stä (tai nykyisin myös Blueskystä) tai kirjan Instagram-profiilista.
Olen myös kirjamessuilla tavattavissa perjantaina 27.10 kello 11. Ehkä nähdään ja moikataan siellä!
- Kolmen viikon kupla: Kirjamessut, kirjoitusvapaa, kouluvierailu
- Kauhistus, lastentietokirjailijalla on agenda!
- Lasten talouskasvatus: Tienasin teininä itse rahat kameraan, ja se antoi itseluottamusta
- Tubettajasiskokset Elina ja Sofia arvioivat kirjaa: ”Tykkäsin kirjasta tosi paljon. Tarina oli tosi hyvä ja ajankohtainen”
- Hei Käärijä ja Natalia Salmela, kouluissa on jo talousopetusta! Koteihin sitä tarvitaan lisää.