Lasten talouskasvatus tapahtuu pienissä arjen hetkissä, joita ei jälkeenpäin edes aina muista. Silti se voi rakentaa talousosaamista.
Kun olin lapsi, omakotitalomme ympärille Siilinjärven Toivalassa istutettiin kuusiaita. Pienten kuusentaimien ympäriltä piti kitkeä heinät, ja se oli ensimmäinen kesätyöni. Olin toivonut Belgarionin taru -fantasiakirjasarjaa, ja sain sen palkaksi urakasta.
Pihatöillä tienaaminen on ehkä tavanomainen muisto maaseudun lapsille. Aloin kuitenkin ansaita rahaa myös kodin ulkopuolella poikkeuksellisen varhain.
Olin perustanut koululehden 7-luokalla, ja sen työnäytteenä marssin Savon Sanomien toimitukseen kysymään, saisinko kirjoittaa. Lehdessä oli kannustavia toimittajia, jotka antoivat tehtäväksi kirjoittaa esimerkiksi arvioita nuortenkirjoista. Sittemmin aloin kirjoittaa artikkeleita lehden S2-nuortensivulle, ja minulla oli oma kolumnipalstakin.
Unelmahomma, aloin saada rahaa kirjoittamisesta!
Sitä varten piti tietysti avata myös tili ja saada verokortti. Kaivoin arkistojani, ja ensimmäinen tilisopimukseni Kuopion Kauppatorin vierellä sijaitsevaan pankkiin on edelleen tallella. Muistan, kun kävin konttorissa avaamassa äidin kanssa tilin, maksamassa laskuja ja nostamassa rahaa. Olen säilyttänyt myös kaikki palkkakuittini Savon Sanomista huhtikuusta 1998 alkaen.
Ajattele 14-vuotiasta, joka sai suurimmillaan kuukaudessa jopa 1750 markkaa juttujen kirjoittamisesta. Se oli valtava raha!
Säästin rahaa, kunnes sain ostettua Nikonin järjestelmäkameran.
Tajusin vasta nyt, miten nerokas ensimmäinen iso ostokseni oli. Sehän oli investointi lisätulojen saamiseksi! Aloin myös ottaa valokuvat osaan jutuistani.
Mahdollisuus omaan rahan ansaitsemiseen ja säästämiseen voimaannutti ihan uudella tavalla. Se toi itsenäisyyttä ja uskoa omaan pärjäämiseen. Varhainen kokemus siitä oli tärkeää.
Sori, ei mitään muistikuvaa rahapuheesta
Olen yrittänyt miettiä, millaista talouskasvatusta sain itse lapsena. Siihen olisi ehkä ollut tavallista paremmat edellytykset. Äitini oli luokanopettaja. Isälläni oli 1990-luvun Kuopioon harvinainen ammatti, hän oli startupeihin sijoittava pääomasijoittaja paikallisessa rahastossa. Siihen aikaan koko sana startup oli vielä Suomessa vieras. Opettelin kirjoittamaan koulussa lomakkeeseen vanhemman ammatiksi venture capital manager.
Piti soittaa vanhemmilleni tästä. Millaista talouskasvatusta he ajattelevat antaneensa? Että sori, mutta en kyllä muista mitä meillä puhuttiin rahasta.
”Ei siihen aikaan ehkä ajateltu, että lasten tarvitsisikaan tietää sellaisia asioita kuin nyt kirjassasi on”, isä kommentoi.
No niinpä, ajatus lasten talouskasvatuksesta on kyllä tuoreempi. Sen sijaan tietysti arvot, asenteet ja taidot tihkuivat siinä arjen lomassa vaikkapa siinä mitä ostettiin ja miten asioista puhuttiin.
Äiti kertoo pitäneensä jossain vaiheessa kirjaa kaikista menoista isoon ruutuvihkoon.
”Kyllä minä niitä sinulle avasin ja selitin mihin kaikkeen rahaa menee.”
Ai, ei kyllä ole mitään muistikuvaa.
Sen muistan, että isä kertoi juttuja joistakin teknologia-alan yhtiöistä, joiden hallituksissa hän oli. Yksi kehitti sydämen läppävian korjaamiseen uudenlaisia laitteita. Toinen bioalan yritys kehitti geenidiagnostiikkaa. Ehkä sieltä sen verran tarttui, että se vaikutti myönteiseen näkemykseen yrittäjyydestä ja uuden kehittämisestä. Se ei ollut itsestään selvä asenne 1990-luvulla. Vaikka joku niistäkin bioalan yrityksistä tietysti teki konkurssin.
Perheemme oli lapsuudessani keskiluokkainen, mikä antoi pohjan tunteelle taloudellisesta turvallisuudesta. Vaikka olin koululainen 1990-luvun laman aikaan, se ei tuntunut koskettavan meitä. Se on aivan eri lähtökohta miettiä taloudellista tulevaisuutta kuin monella muulla. Oikeastaan vasta teini-iässä aloin saada kosketusta siihen, että kaikilla asiat eivät olleet samalla tavalla.
Silloin sainkin ison yritysvastuuherätyksen. Ostin jostain hippi-puodista pamfletti-kirjasia, joissa kerrottiin globaalien suuryritysten ongelmista, sademetsien tuhoutumisesta palmuöljyn tuotannon alta ja äidinmaitokorvikkeen epäeettisestä markkinoinnista kehitysmaissa. Aloin boikotoida monia niistä yritysjätteistä.
Alun perin minusta piti tulla kulttuuritoimittaja. En ajatellut olevani erityisen kiinnostunut taloudesta. Sitten maakuntalehdessä minua pyydettiin taloustoimituksen puolelle kesätöihin. Aloin huomata, miten monet minua kiinnostavat vastuullisuuden ja ympäristön kysymykset liittyvät rahaan ja yrityksiin. Että talous liittyy moniin arkipäivän kysymyksiin, jotka koskettavat meitä kaikkia ja luovat koko yhteiskunnan puitteita.
Olen humanisti, opiskelin yliopistossa mm. journalistiikkaa, valtio-oppia ja luovaa kirjoittamista. Aloittaessani Helsingin Sanomien taloustoimituksessa kesätoimittajana vuonna 2008, olin suoraan sanottuna vielä aika pihalla monista ihan peruskäsitteistä ja talouden ilmiöistä.
Humanisti on oppinut sen jälkeen taloudesta paljon.
Asuntolainan korot ja sähkön hinta puhuttavat meilläkin
Tänä kesänä huomasin selostavani lapsille Euroopan keskuspankin korkopolitiikkaa. Olin kai sanonut, että nyt pitää olla säästäväisempi, kun asuntolainan korot ovat nousseet. Miksi ne nousevat? No, siitä pääsimme hintojen nousemisen eli inflaation hillitsemiseen ja siihen, miten se vaikuttaa sitten meihin kaikkiin. Ja miksi monet saattavat menettää työpaikkansa kun rakennusala ja teollisuus ovat vaikeuksissa – ja mitä se tarkoittaa jos Suomi painuu taantumaan.
Sen kaltaisia ajankohtaisia ilmiöitä me taloustoimittajina viikottain avaamme lukijoillekin. Ne eivät ole jotain kaukaista ja kuivaa asiaa, vaan meitä lähellä ja kiinnostavaa! Ja jokainen voi ottaa niistä selvää ja oppia.
Sellaisen voimaantumisen tunteen haluaisin kirjankin lapsilukijoissa herättävän. Että talous on ihan tavallinen asia, joka on läsnä arjessamme. Ja moniin asioihin voi itse vaikuttaa.
Kirjan käsikirjoitusvaiheessa kävin lasteni kanssa Suomen Pankin Rahamuseossa ja luin käsikirjoitusta ääneen. Muutoin meilläkin talouskasvatus on sitä mitä muutenkin perheissä: satunnaisissa arjen tilanteissa rahasta keskustelemista. Parin vuoden aikana olen alkanut tehdä sitä tietoisemmin. Vaikka lapset eivät aikuisena muistaisi yksittäisiä rahakeskusteluita, asenteet ja arvot toivottavasti rakentuvat.
- Kolmen viikon kupla: Kirjamessut, kirjoitusvapaa, kouluvierailu
- Kauhistus, lastentietokirjailijalla on agenda!
- Lasten talouskasvatus: Tienasin teininä itse rahat kameraan, ja se antoi itseluottamusta
- Tubettajasiskokset Elina ja Sofia arvioivat kirjaa: ”Tykkäsin kirjasta tosi paljon. Tarina oli tosi hyvä ja ajankohtainen”
- Hei Käärijä ja Natalia Salmela, kouluissa on jo talousopetusta! Koteihin sitä tarvitaan lisää.