Kuvittaja Jussi Kaakinen yhdisti akryylimaalauksen tietokonegrafiikkaan – ”Vaikeinta oli rajoittaa omaa tekemisen intoa”

Jussi Kaakinen maalasi ihmishahmot mustalla akryylimaalilla ja piirsi niille erikseen varjostukset lyijykynällä.

Parhaita puolia lastenkirjojen tekemisessä on päästä tekemään yhteistyötä lahjakkaiden ja kokeneiden kuvittajien kanssa. Kuvituksesta tuli mahtava! Tämänkin projektin aikana opin paljon Jussi Kaakiselta, joka paneutui projektiin täysillä. Työmme synkkaavat hyvin yhteen niin, että Jussin kuvitus vie kerrontaa eteenpäin ja tarjoaa tekstin rinnalle uusia tasoja.

Antaa Jussin itse kertoa työstään ja siitä, miten Nyt pelittää -kirjamme kuvitukset ovat syntyneet:

Millainen tehtävä Nyt pelittää -kirjan kuvittaminen oli?

Nyt pelittää oli hauskimpia kirjankuvituksia mitä olen tähän mennessä päässyt tekemään. Ensinnäkin kirjan teema kiinnostaa minua ja oli hienoa päästä samalla itsekin oppimaan enemmän pelien tekemisestä. Lisäksi kirjan kuvittamisessa sain yhdistää monta sellaista tekniikkaa joista olen kiinnostunut ja joita olin tavallaan päässyt harjoittelemaan aiemmissa kuvitustöissäni. Tehtävä oli myös aikaavievä ja haastava, mutta hyvin mieluinen haaste.

Millä tekniikalla olet tehnyt kirjan kuvitukset?

Kuvituksissa on yhdistetty kahta erilaista tyyliä jotka on tehty osittain eri välineillä ja tekniikoilla. Halusin että osa kirjan kuvista on tyyliltään selkeästi käsin tehdyn ja tavallaan perinteisen näköisiä, ja osa näyttää tietokonegrafiikalta, jopa vähän liioitellusti niin että pikselit erottuvat.

Kaikki kuvat perustuvat lyijykynällä piirrettyihin luonnoksiin. Niiden pohjalta maalasin lopulliset ihmishahmot ja joitakin muita kuvien osia mustalla akryylimaalilla. Valitsin akryylimaalaustekniikan koska sillä pystyy tekemään elävän ja tavallaan vähän kömpelön näköistä jälkeä, joka sopii hyvin yhteen tietokoneella tehdyn siistimmän kuvituksen kanssa. Valmiille hahmoille piirsin vielä erikseen varjostukset lyijykynällä. Skannasin maalaukset ja varjostukset ja yhdistin niihin samojen lyijykynäluonnosten pohjalta tietokoneella piirtämäni taustat ja yksityiskohdat.

Tietokoneella tehdyissä osissa käytin tekniikkana sekä vektoripiirrosta että kulmikasta pikseligrafiikkaa. Vektoripiirrokset tein Illustrator-ohjelmalla ja pikseligrafiikat, eri kuvituselementtien yhdistämisen sekä lopulliset väritykset Photoshopilla.

Kaikki kuvat perustuvat lyijykynällä piirrettyihin luonnoksiin.

Skannasin maalaukset ja varjostukset ja yhdistin niihin samojen lyijykynäluonnosten pohjalta tietokoneella piirtämäni taustat ja yksityiskohdat.

Tietokoneella tehdyissä osissa käytin tekniikkana sekä vektoripiirrosta että kulmikasta pikseligrafiikkaa. Vektoripiirrokset tein Illustrator-ohjelmalla ja pikseligrafiikat, eri kuvituselementtien yhdistämisen sekä lopulliset väritykset Photoshopilla.

Tältä näyttää valmis kuvitus, kun eri kerrokset on yhdistetty toisiinsa tietokoneella.

Lastentietokirjassa myös kuvitusten on oltava totta. Miten se näkyy tässä kirjassa, että myös kuvitukset tarjoavat oikeaa tietoa?

Esimerkiksi koulun ja pelistudion piirtämisessä käytin valokuvia mallina. Kun kävimme kirjan suunnittelun alkuvaiheessa koululaisryhmien kanssa vierailulla parissa oikeassa pelifirmassa, otin paljon valokuvia työhuoneista ja muista tiloista. Samalla kiinnitin huomiota siihen miltä pelifirman työntekijät ja kirjan päähenkilöiden ikäiset lapset näyttävät ja miten he pukeutuvat. Tarinassa esiintyvää Pomppikset-kännykkäpeliä varten sain paljon mallikuvia oikeista kännykkäpeleistä.

Pelkistäminen on myös tärkeää tietokirjan kuvittamisessa. Jos kaikki asiat näyttäisivät yhtä monimutkaisilta kuin todellisuudessa, kirja olisi raskas lukea.  Pelien tekemisessä tarvitaan paljon luovuutta ja mielikuvitusta, ja halusin että se näkyy myös kirjan kuvituksessa. Kuvissa peligrafiikan pikselit karkaavat välillä todellisen maailman puolelle, eikä ole niin tärkeää onko esimerkiksi tietokoneissa ja muissa laitteissa jokainen yksityiskohta oikealla paikallaan.

Mikä tässä työssä oli parasta ja mikä vaikeinta?

Vaikeimpia kohtia kuvittaa olivat ehkä ne, joissa piti kuvata selkeästi ja pienessä tilassa asioita jotka ovat oikeasti monimutkaisia ja vaikeita selittää, esimerkiksi pelin tehtäväkierto tai pelin suunnitteluprosessin eri vaiheet.  Näiden kohtien tekeminen kesti kauan ja niitä piti korjailla ja tarkistaa moneen kertaan.

Toinen asia mikä isoissa kuvitusprojekteissa tuntuu aina vaikealta on se, että omaa tekemisen intoa täytyy rajoittaa sovitun aikataulun ja budjetin mukaan. Varsinkin kun kirjan aihe on näin kiinnostava, työtä olisi tehnyt mieli jatkaa paljon pitempäänkin.

Piirtäminen itsessään oli hauskaa, ja ehkä kaikkein parasta oli pikseligrafiikoiden tekeminen Pomppikset-peliin ja kirjan tehtäväosuuksiin.  

Mitä pelaat itse ja millainen suhde sinulla on pelaamiseen?

Nykyisin ehdin pelata aika harvoin ja silloin yleensä pelikonsolilla. Lähiaikoina olen pelannut eniten Minecraftia. Olen yleensä pitänyt varsinkin seikkailua, toimintaa ja pulmanratkomista yhdistävistä peleistä kuten Metal Gear, Ico tai Prince of Persia, vaikka myös yksinkertaisemmat mobiilipelit kuten Angry Birds ovat olleet hauskoja. 

Nuorena pelasin enemmänkin tietokoneella ja harrastin jonkin verran myös pelien koodaamista omaksi huvikseni. Silloin peliala oli Suomessa paljon pienempi kuin nykyisin eikä pelintekijän ammatti tuntunut järkevältä valinnalta, mutta luulen että jos olisin syntynyt joitakin vuosia myöhemmin, olisin saattanut pyrkiä peligraafikoksi. Seuraan edelleen kiinnostuksella pelien ja pelikoneiden kehitystä, nykyisin myös siksi että oma poikani harrastaa pelaamista.

 

JUSSI KAAKINEN on monipuolinen kuvittaja ja graafinen suunnittelija, jonka kädenjälki on tuttu muun muassa palkitusta lasten tietokirjasta Suomen lasten historia (Otava 2005).

Hän valmistui Taideteollisen korkeakoulun graafisen suunnittelun osastolta vuonna 2006. Kaakinen palkittiin Sarjakuva-Finlandialla vuonna 2009.

Comments are closed